Urheilumaailman katkerimmat ex-urheilijat?

[Puupää]

Button voisi olla katkera kun oli väärässä tallissa väärään aikaan ja teki sopimussekoiluja. Nyt kun "koko viime kausi" panostettiin tähän tulevaan kauteen ja pitäisi olla ylivoimanen tykki alla, niin sitten lähtikin talli alta.

 

[Hookah]

Dopingista narahtanut ex-huippusivakoija Johann Mühlegg tulee mieleen. Ensin sydämistyi kotimaansa Saksan hiihtoliitolle 97 (tai 99) ja vaihtoi kansalaisuutta Espanjaan. Sitten kävi käry Salt Laken olympialaisissa jossa ehti voittaa kaksi kultaa ja vastaanottaa onnittelut itse Juan Carlos XI:ltä. Mahtaa olla helkkarin katkeraa äijää.

Mika Myllylä toisena ex-sivakoijana. Entinen hiihtolegenda nolasi itsensä muiden karpaasien lailla Lahden surkeassa skandaalissa ja kirjoitti viinan ja itsesäälinhuuruisen testamentin koko Suomen kansalle. Myöhemmin aktiiviuralla liittyi Joutsan Pommiin ja sai siitä kuulla pitkään, mm. sanaleikillä "Joutsan Pummi". Sitten kuvaan astui kuningas alkoholi ja muistaakseni käytti muka jotain huumettakin keltaisen vessapaperilehden mukaan, tuskin pitää paikkaansa. Onneksi mies on sitemmin päässyt jaloilleen ja opiskelee tuomari-toimitsijakoulutuksessa FIS:n leipiin. Kenties pääsee jo ensi kaudella kiertämään maailmancupia.

Jaroslav Otevrel, ex-jääkiekkoilija. Halvaantui vuonna 1996 käydyssä SM-liigaottelussa JYP HT:a vastaan. Edusti Ässiä. Loukkaantuminen oli todellinen huonon onnen kertarysäys jota ei kennellekään toivoisi tapahtuvan. Aktiiviura päättyi luonnollisesti tuohon onnettomuuteen. Muutti takaisin Tshekkeihin Zliniin ja on asettunut siellä aloilleen perheensä kanssa.

Matti Veivo, ex-jääkiekkoilija. Ura päättyi 2000-luvun alussa Mestis-ottelussa Junkkarien vittupään Mika Kupiaisen lyötyä Veivoa poikittaisella mailalla selkään josta Veivo osui pää edellä laitaan ja halvaantui. Edusti siis Kärppiä. On muistaakseni tuon tapahtuman jälkeen todennutkin, että "kaveri istui kaksi minuuttia, minä loppuelämäni".

Formuloista kun puhutaan, niin ei voi välttyä ajattelemalla Didi Pironin surkeaa kohtaloa 80-luvulla. Ranskalainenhan johti MM-sarjaa 1982, kunnes loukkaantui niin vakavasti kesken kauden niin että hävisi maailmanmestaruuden Keke Rosbergille. Hän joutui jättämään väliin neljä osakilpailua, ja silti eroa tuli vain viisi pistettä. Neljä vuotta myöhemmin kohtalo puuttui peliin vesimoottoriurheilutapahtumassa.

Ja tietenkin Sir Stirling Moss, nelinkertainen Runner-up ja kolminkertainen formuloiden pronssimitalisti. Nykypäivään suhteutettuna voittoja olisi ollut yli 30. Ajoi todella mielettömiä kisoja, mutta Fangio oli 50-luvulla ylivoimainen ja Hawthornia vastaan kävi huono tuuri kun kaveri tykitti melkein joka kisassa kakkospaikalle. Jos maailma olisi oikeudenmukainen paikka, Moss olisi vähintään kaksinkertainen mestari.

 

[JPP]

Onko se sitten jotenki äärimmäisen tyhmäku ei ole katkera esim.tästä Merilän älynväläyksestä "Matti&Mervi juhlivat naamat mudassa". Täyttä häpäsyähän se on, julkista nolaamista oli kyseessä sitten maailmanmestari ja olympiavoittaja.

Tai sit sitä ei kiinnosta. Tuskin se naamaansa on mudannut tietäen että jälkikäteen katkeroittaa taas kovasti.

 

[maradona]

Chris Irvinen, joka tunnetaan ehkä paremmin wrestlingnimellään Chris Jericho, voisi heittää listaan mukaan. Jericho nousi aikoinaan isoksi staraksi (sitä ennen hän oli tietenkin tehnyt itselleen nimeä Kanadassa, Meksikossa ja Japanissa) WCW:ssä ja loikkasi sieltä WWE:hen, silloiseen WWF:ään, ja alkoi napsia pikkumestaruuksia ja vedellä siinä sivussa loistavia matseja. Loogisesti hänen olisi pitänyt jossain välissä nousta aivan sinne kirkkaimpien tähtien joukkoon, sillä karismaakin löytyi, mutta Jericho oli sattunut hankkiutumaan viileisiin väleihin Jean Levesquen, tai Triple H:n, kanssa. Ei tässä muuten mitään, mutta Triple H sattui olemaan naimisissa WWE:n isonkihon Vince McMahonin tyttären kanssa.

Tästä sitten seurasi käytännössä se, että Jericho joutui jatkamaan pikkumestaruuksien napsimista ja katsomaan sivusta kun Triple H (ja tietysti muutkin tuon aikakauden suuruudet) paistatteli valokeilassa. Jopa Jerichon uran suurin hetki, WWF:n ja WCW:n mestaruuksien yhdistäminen WWF:n kiistattomaksi mestaruudeksi joulukuussa 2001 tuhottiin käytännössä täysin sillä, että 1) Jericho ei saanut voittaa mestaruuttaan puhtaasti, vaan ulkoisen sekaantumisen avulla 2) hänen voittonsa jälkeen suurin huomio kiinnitettiin välittömästi Triple H:n comebackiin (Triple H oli ollut loukkaantuneena koko vuoden 2001 jälkimmäisen puoliskon) sekä Hulk Hoganin paluuseen WWE:n riveihin. Ja yllätys yllätys, maaliskuussa vuoden 2002 päätapahtumassa WrestleMania X8:ssa Jericho hävisikin mestaruutensa juuri Triple H:lle. Tästä Jerichon ura sitten jatkoi alamäkeään kun häntä jobbautettiin (wrestlingtermi häviämiselle) jokaiselle mahdolliselle "hyvikselle" (Jericho esitti pahisroolia). Turhautumista tuskin vähensi se, että Jericho napsi taas niitä samaisia pikkumestaruuksia kuin ennenkin.

Aika kului. Jericho käännettiin hyvikseksi ja hän jatkoi mestaruuksien ja pikkupäänahkojen saalistamista. Kesällä 2005 kuitenkin tapahtui. Triple H oli jälleen loukkaantuneena, ja Jericho pääsi kuin pääsikin ottelemaan WWE:n toisesta päämestaruudesta, raskaan sarjan maailmanmestaruudesta. Mutta oli liian myöhäistä. Jericho oli jo aiemmin päättänyt häipyvänsä WWE:stä ja ottavansa lomaa vapaapainista, eikä myöskään sulkenut pois mahdollisuutta lopettaa siihen paikkaan. Tuohon otteluun John Cenaa vastaan SummerSlamissa homma katkesi. Jericho oli poistunut rakennuksesta.

No, eihän hän malttanut kuitenkaan pysyä poissa, wrestlingfanien iloksi (varmaan asiaan vaikutti se, että Jerichon bändi Fozzy ei tainnut tehdä sitä läpimurtoaan ja se, että vapaapainilla on pirun vaikea elättää itsensä ellei ole WWE:ssä, firmoista suurimmassa). En ole hänen uraansa sittemmin seurannut tarkemmin, tiedän vain että pari kertaa hän sai sitten sen maailmanmestaruutensa voittaa viime syksynä. Jokohan lopultakin olisi WWE:ssä ymmärrystä antaa Jerichon heilua isoissa kuviossa jatkuvasti, sillä sinne hän on vuosien ajan osoittanut kuuluvansa.

 

[Jacques]

Uskoisin et Jacques Villeneuvekin katkeroitui aikalailla parin menestysvuoden jälkeen. Eriasia miten Kanadan lehdistö kohtelee ex-menestyjiä verrattuna Suomeen?Johnsonin kohdalla ainakin mies teilattiin lähes kansalliseksi häpeäksi.

Mistäs sulle nyt Villeneuve tuli mieleen?
Kyllä Villeneuve mun käsittääkseni on Kanadassa enemmän sankarin asemassa kuin häpeäpilkun.. Saatan toki olla väärässäkin, kun en oo kanadalaista mediaa pahemmin seurannut.

 

[Jacques]

Jari Nurminen, Leo Kinnunen, Mika Arpiainen ...

Tarkennus tähän.. Nämä kaikki ovat muistaakseni esittäneet varsin katkeran sävyisiä kommentteja Mika Häkkisestä tai Keke Rosbergista. Syynä vain ja ainoastaan se, että olivat itse huonompia.

 

[Jacques]

Chris Irvinen, joka tunnetaan ehkä paremmin wrestlingnimellään Chris Jericho, voisi heittää listaan mukaan. Jericho nousi aikoinaan isoksi staraksi (sitä ennen hän oli tietenkin tehnyt itselleen nimeä Kanadassa, Meksikossa ja Japanissa) WCW:ssä ja loikkasi sieltä WWE:hen, silloiseen WWF:ään, ja alkoi napsia pikkumestaruuksia ja vedellä siinä sivussa loistavia matseja. Loogisesti hänen olisi pitänyt jossain välissä nousta aivan sinne kirkkaimpien tähtien joukkoon, sillä karismaakin löytyi, mutta Jericho oli sattunut hankkiutumaan viileisiin väleihin Jean Levesquen, tai Triple H:n, kanssa. Ei tässä muuten mitään, mutta Triple H sattui olemaan naimisissa WWE:n isonkihon Vince McMahonin tyttären kanssa.

Tästä sitten seurasi käytännössä se, että Jericho joutui jatkamaan pikkumestaruuksien napsimista ja katsomaan sivusta kun Triple H (ja tietysti muutkin tuon aikakauden suuruudet) paistatteli valokeilassa. Jopa Jerichon uran suurin hetki, WWF:n ja WCW:n mestaruuksien yhdistäminen WWF:n kiistattomaksi mestaruudeksi joulukuussa 2001 tuhottiin käytännössä täysin sillä, että 1) Jericho ei saanut voittaa mestaruuttaan puhtaasti, vaan ulkoisen sekaantumisen avulla 2) hänen voittonsa jälkeen suurin huomio kiinnitettiin välittömästi Triple H:n comebackiin (Triple H oli ollut loukkaantuneena koko vuoden 2001 jälkimmäisen puoliskon) sekä Hulk Hoganin paluuseen WWE:n riveihin. Ja yllätys yllätys, maaliskuussa vuoden 2002 päätapahtumassa WrestleMania X8:ssa Jericho hävisikin mestaruutensa juuri Triple H:lle. Tästä Jerichon ura sitten jatkoi alamäkeään kun häntä jobbautettiin (wrestlingtermi häviämiselle) jokaiselle mahdolliselle "hyvikselle" (Jericho esitti pahisroolia). Turhautumista tuskin vähensi se, että Jericho napsi taas niitä samaisia pikkumestaruuksia kuin ennenkin.

Aika kului. Jericho käännettiin hyvikseksi ja hän jatkoi mestaruuksien ja pikkupäänahkojen saalistamista. Kesällä 2005 kuitenkin tapahtui. Triple H oli jälleen loukkaantuneena, ja Jericho pääsi kuin pääsikin ottelemaan WWE:n toisesta päämestaruudesta, raskaan sarjan maailmanmestaruudesta. Mutta oli liian myöhäistä. Jericho oli jo aiemmin päättänyt häipyvänsä WWE:stä ja ottavansa lomaa vapaapainista, eikä myöskään sulkenut pois mahdollisuutta lopettaa siihen paikkaan. Tuohon otteluun John Cenaa vastaan SummerSlamissa homma katkesi. Jericho oli poistunut rakennuksesta.

No, eihän hän malttanut kuitenkaan pysyä poissa, wrestlingfanien iloksi (varmaan asiaan vaikutti se, että Jerichon bändi Fozzy ei tainnut tehdä sitä läpimurtoaan ja se, että vapaapainilla on pirun vaikea elättää itsensä ellei ole WWE:ssä, firmoista suurimmassa). En ole hänen uraansa sittemmin seurannut tarkemmin, tiedän vain että pari kertaa hän sai sitten sen maailmanmestaruutensa voittaa viime syksynä. Jokohan lopultakin olisi WWE:ssä ymmärrystä antaa Jerichon heilua isoissa kuviossa jatkuvasti, sillä sinne hän on vuosien ajan osoittanut kuuluvansa.

Mä en kyllä näitä pellepainijoita miellä ollenkaan urheilijoiksi (tämmöistä kommenttia varmaan osasit odottaakin). Ainakaan siis pelkän Wrestling-maineen perusteella. Ehkä jos sen lisäksi harrastavat jotain oikeaa urheilulajia, niin sitten, mutta en silti wrestlingstä johtunutta katkeroitumista laittaisi tämän toikin alle. Eikös se ole muuten pitkälti käsikirjoitettua ja näyteltyä settiä muutenkin?

 

[JPP]

Eikös se ole muuten pitkälti käsikirjoitettua ja näyteltyä settiä muutenkin?

Mulla on jäänyt mieleen Futuraman jakso, jossa Bender oli aluksi suosittu vapaapainija ja sitten siitä tehtiin epäsuosittu hahmo Gender Bender.

 

[mjs]

Uskoisin et Jacques Villeneuvekin katkeroitui aikalailla parin menestysvuoden jälkeen. Eriasia miten Kanadan lehdistö kohtelee ex-menestyjiä verrattuna Suomeen?

Eiköhän se menestymättömyydestä huolimatta tehny mestarin statuksella kuiteskin hyvää tiliä, ja vielä melko monta vuotta. On noita JV:tä isompiakin itkijöitä nähty ykkösissä viime vuosina, eikä niihin oo tarvittu edes sitä mestaruutta.

Jos Villeneuven klaanissa jollain oli syytä katkeruuteen niin isä-Gillesillä. Ja surullistahan Gillesin tapauksessa oli se, että Gillesin elämänlento katkesi hänen ollessa katkera edellämainitun Pironin tempauksesta edellisessä kisassa, sotatila tallin sisällä oli päällä. Ja mikäli oikein muistan, niin kaiken kukkuraksi Gilles yritti sillä kohtalokkaalla kierroksella lyödä nimenomaan Pironin nimissä ollutta paalupaikka-aikaa.

 

[Jacques]

Jos Villeneuven klaanissa jollain oli syytä katkeruuteen niin isä-Gillesillä. Ja surullistahan Gillesin tapauksessa oli se, että Gillesin elämänlento katkesi hänen ollessa katkera edellämainitun Pironin tempauksesta edellisessä kisassa, sotatila tallin sisällä oli päällä. Ja mikäli oikein muistan, niin kaiken kukkuraksi Gilles yritti sillä kohtalokkaalla kierroksella lyödä nimenomaan Pironin nimissä ollutta paalupaikka-aikaa.

Totta, Gillesin voisi tolle listalle laittaakin, yhtään siis väheksymättä kenties kaikkien aikojen nopeinta kuljettajaa (nimenomaan nopeinta, ei parasta). Hän kuoli katkeroituneena. Ja itsellänikin on sellainen käsitys, että yritti riskillä ohi hitaasta Massista, koska oli ajamassa viimeistä nopeaa kierrostaan(?) ja oli kakkosena heti Pironin perässä.. Tosin luulen, että Gilles olisi joka tapauksessa yrittänyt ajaa sen kierroksen niin kovaa kuin pystyi. Se oli hänen luonteensa.

 

[de rong]

Monet ilkeilijäthän väittää ettei Kekestä ois ikinä tullu mitään F1-mestaria ilman Villeneuven ja Pironin onnettomuuksia. Tottahan kyllä on et Villeneuve oli selvästi Kekeä taitavampi ratinkääntäjä.

Jari Kurristakin väitettiin et Gretzkyn siivellä saavutti Mr.Hoki-statuksensa.

 

[Jacques]

Monet ilkeilijäthän väittää ettei Kekestä ois ikinä tullu mitään F1-mestaria ilman Villeneuven ja Pironin onnettomuuksia. Tottahan kyllä on et Villeneuve oli selvästi Kekeä taitavampi ratinkääntäjä.

Jari Kurristakin väitettiin et Gretzkyn siivellä saavutti Mr.Hoki-statuksensa.

Ei se ilkeilyä ole vaan niinhän se olisi ollut. Ferrari oli niin paljon parempi auto kuin Williams, ettei Kekellä olisi ollut mitään mahdollisuuksia ilman Ferrari-kuskien epäonnea. Mutta jossittelu on turhaa! Keke on silti mestaruutensa mielestäni ansainnut, koska onnettomuudet nyt vaan kuuluu lajiin.

 

[Astraali]

-

 

[Tsuhna]

300 päivää... blaablaa.. annetaan painijoille loppua lukuunottamatta melko vapaat kädet improvisoida...

Sovittu lopputulos = pelkkää showta. Ei urheilua. Epäselvyyksiä?

 

[Astraali]

-

 

[WebSlave]

Lähtiessäsi lenkille on myös loppu selvillä (saavut kotiin väsyneenä), mutta silti se on urheilua koska sinuun sattuu, hikoilet ja väsyt?

Lenkillä käynti ei ole urheilua, se on kuntoilua.

 

[Jacques]

Lähtiessäsi lenkille on myös loppu selvillä (saavut kotiin väsyneenä), mutta silti se on urheilua koska sinuun sattuu, hikoilet ja väsyt?

Mä en luokittele pelkkää lenkkeilyä urheiluksi. Juoksukilpailu on urheilua, ja jos sä treenaat juoksukilpailuun niin sekin voi ehkä olla urheilua.. Näyttely on näyttelyä ja toki sekin voi olla rankkaa ja vaatia anka treenaamista.. Urheilua se pellepaini ei kuitenkaan ole, koska matsien tulokset on ennaltaan sovittu!

 

[Tsuhna]

Lähtiessäsi lenkille on myös loppu selvillä (saavut kotiin väsyneenä), mutta silti se on urheilua koska sinuun sattuu, hikoilet ja väsyt?

Jonsei siulla ole kirittäjää, niin se on liikuntaa. Urheiluun kuuluu kilpailu.
Jos vielä pitää rautalankasta vääntää niin esim trapetsitaiteilijat ovat kovassa kunnossa, treenaavat ja rikkovat paikkojaan. Onko ne urheilijoita? Ei, ne on trapetsitaiteilijoita. Entäs palomiehet? Pelastussukeltajat?

Pellepainijat ovat näyttelijöitä. Kovakuntoisia toki varmasti, mutta silti näyttelijöitä.

E: olinpas hdias

 

[Jacques]

300 päivää vuodessa reissussa, jokaisesta kaupungista näet käytännössä hotellin/jäähallin/kuntosalin/pikaruokalan/autonvuokrausfirman/lentokentän, laitat kroppasi peliin 4 kertaa viikossa (jokainen kosketus kanveesin kanssa sattuu aivan saatanasti nimim. kokemusta on) ja joskus jopa paikat paskana (monet painivat vielä kuukaudenkin sen jälkeen kun lihas on repeytynyt irti luusta, vähän teippiä vaan niin pystyy vielä painimaan ennen sairaslomaa). Ai sulla on vaimo ja lapsia? Mitähän ne mahtaa puuhailla? Et tiedä koska et ole paikalla. Entäs kun olet sairaslomalla ja samassa firmassa töissä oleva naisesi hakee tien päällä lohtua toisesta ja SINÄ saat potkut ettei tilanne räjähdä käsiin? Miltä tuntuu kuolla sydäriin nelikymppisenä koska on joutunut vetämään kipupillereitä pystyäkseen nukkumaan tai pystyssä ja on kiskonut kaikenmaailman aineita pärjätäkseen? Kyllä, suurin osa on puhdasta viihdettä, mutta jos kehässä myllyttävät janarit eivät ole täysiä untuvikkoja, annetaan painijoille loppua lukuunottamatta melko vapaat kädet improvisoida ottelunsa, kommunikoiden tietysti keskenään.

Puhumattakaan sitten niistä jotka vetävät joka ilta matsia jossain paikallisessa baarissa 0-10 dollarin palkalla ja pitävät siinä sivussa kuppaista korjaamoa elättääkseen lihavan punaniskavaimonsa ja 17 huutavaa äpäräkakaraa. Oli taso tai laji sitten mikä hyvänsä, se vituttaa aivan saatanasti kun ansaittu "breikki" jää tekemättä esimerkiksi politikoinnin takia (kyseinen Triple H on naimisissa koko lafkan omistajan tyttären kanssa OIKEASTI). Esimerkiksi 16v saakka nyt yli 15 vuotta tahkonnut Jeff Hardy sai n. kuukausi taaksepäin vihdoin ensimmäistä kertaa päämestaruuden käsiinsä - sitä riemua ei tarvinnut näytellä. Suosittelen kaikkia kaivamaan pään perseestään, katsovan pari dokumenttia, käymään itse kehässä hyppäämässä pari kertaa selälleen, katsovan The Wrestlerin ja osoittavan sen jälkeen hiukan kunnioitusta. Eihän F1 ole myöskään urheilua, eihän ne tee muuta kuin kääntää vähän rattia, painelee jotain vaihdeviiksiä ratin takaa ja polkee polkimia ainakin TV:stä katsottuna? :eek!::jaska:

Mä en siis todellakaan väheksy wrestlingin fyysisyyttä.. Se on varmasti rankkaa.. Nyt on kyse vaan siitä mitä käsittää termillä urheilu ja erityisesti sitä mitä tässä toikissa haetaan.. Ihan selvästi tässä viitataan nyt nimenomaan kilpaurheiluun, jota wrestling ei missään nimessä ole..

Urheilu-termin alle sen treenaamisen voi ehkä niputtaa, mutta itse wrestling-matsit eivät ole urheilua lain!

 

[Lancer]

Sovittu lopputulos = pelkkää showta. Ei urheilua. Epäselvyyksiä?

Lenkillä käynti ei ole urheilua, se on kuntoilua.

Näin.