Feynman sanoi:
Tämä menee jo hieman teoreettiseksi, mutta aihe on monesti mietityttänyt: Kuinka on mahdollista, että teho on suurempi vaikka vääntömomentti on pienempi korkeilla kierroksilla? Itse olen päättynyt sellaiseen ratkaisuun, että palotapahtumia on enemmän aikayksikössä. Väännön kaavahan ei sisällä aikaa M=F*r, mutta puolestaan tehon kaava P=dw/dt. Mutta miksi sitten vääntö on pienempi? Onko moottorin hyötysuhde pienempi korkeilla kierroksilla? Voidaanko sanoa, että suurimman vääntömomentin kierroksilla on paras hyötysuhde?
Auttaisko pieni johtaminen ymmärtämään...
P = dW/dt (teho = d. työ jaettuna d. ajalla)
dW = F*ds (d. työ = voima * d. matka)
M = F*r (vääntömomentti = voima * voiman vaikutussuoran lyhin etäisyys pisteestä, jossa vääntömomentti halutaan määrittää)
Momenttiyhtälö => F = M/r
Sijoitetaan työhön => dW = M/r * ds
Pyörimisliike => ds = r * da, missä r on kaarevuussäde (ympyrässä siis ympyrän säde) ja da on differentiaalinen kaarevuuskeskipisteen kulma (ympyrässä differentiaalisen pieni keskuskulma). Kuvalla olis niin paljon helpompi...
Sijoitetaan työn yhtälöön => dW = M/r * r * da = M * da
Sijoitetaan tehon yhtälöön => P = dW/dt = M*da / dt
Nyt da/dt on siis kulman muutosnopeus, elikkäs kulmanopeus w
Sijoitetaan tehon yhtälöön => P = M*da/dt = M*w
Kulmanopeus w = 2*Pi*n, missä n on pyörimisnopeus
Eli P = dW / dt = M * w = M * 2 * Pi * n
Auttokohan? Pitäis auttaa ainakin silloin, jos itse sisäistät noi asiat. Ei riitä, että osaa vaikkapa johtaa noi ulkoa.
Suoranaisesti ei voida sanoa, että hyötysuhde on huonompi korkeilla kierroksilla. Esim. ottomoottorilla tyhjäkäynnin (ja suuren osan osakuormasta) hyötysuhde on tavattoman huono.
Monia isoja moottoreita, kuten vaikkapa laivamoottoreita ajetaan yleensä vakiokierrosnopeudella. Tehoa kasvatetaan siten vain kasvattamalla vääntömomenttia kuormitustilanteen mukaisesti. Näiden moottoreiden nopeutta ohjataan eräänlaisella vakionopeussäätimellä, joka pyrkii pitämään moottorin käyntinopeuden vakiona kuormituksesta huolimatta.