Valmistuttuaan teos herätti ristiriitaisia tunteita ja sysäsi alkuun yhden maamme ensimmäisistä laajamittaisista kulttuurikiistoista. Liian ranskalaisena ja keimailevana pidetyssä leveälanteisessa naishahmossa ei nähty tippaakaan Suomi-neidon ylevästä ja luonnollisesta kauneudesta. Monissa lehtikirjoituksissa vaadittiin jopa poistamaan patsas julkiselta paikalta. [16] Patsasta koskeva keskustelu alkoi jo kinasteluna sijoituspaikasta, kunnes Albert Edelfeltin päättäväinen esiintyminen johti kauppatorin valitsemiseen.[4]
Varsinainen mielipiteenvaihto käynnistyi sen paljastamisen jälkeen syyskuussa 1908. Lokakussa Helsingin Suomalainen Seura ja Naisasialiitto Unioni ilmaisivat paheksuntansa Helsingin kaupungin viranomaisille, jotka olivat veistoksen tilanneet. Nähtiin, että ylevän ja puhtaan alastomuuden sijaan Vallgrenin "naikkonen" yllytti toriyleisöä siveettömiin ajatuksiin naista kohtaan "pienistä poikapahasista ja rantajätkistä totiseen maalaiskansaan". Tuoreet naiskansanedustajat näkivät Havis Amandan hyökkäykseksi ajamaansa siveyslainsäädäntöä ja prostituution rajoittamista vastaan.[17] Naisasialiike vaati Lucina Hagmanin johdolla sellaisen teoksen poistamista, joka hedän mielestään kuvasi rietasta katunaista.[18] Alastomuus julkisella paikalla, vaikka taideteoksena kauhistutti. Lucina Hagman paheksui patsasta ”koristuslaitoksena ja säädyttömänä kokottina”.
Lääkärien mielestä veistoksen anatomia ei ollut oikein - lantio oli liian leveä ja asento täysin mahdoton. Suihkulähteen merileijonat olivat monen mielestä epäkansallinen eläinvalinta. [19]
Naisasialiikkeen kritiikki sisälsi myös arvostelua patsaan tilannutta "miesklikkiä" kohtaan. Naisten ääni -lehti valitti: "Kaiken, mitä taide- ja intelligenssi-aristokratia tuottaa, pitää olla mukisematta kaunista, hyvää ja ensiluokkaista, eivätkä plebeijit saisi sitä siis arvostella." Miehinen osapuoli kävi vastahyökkäykseen, jossa muun muassa Hufvudstadsbladetin taidekriitikko Gustav Strengell totesi, että "Vallgrenin 'pronssityttö' oli tällaiselle yleisölle kuin helmi sioille ja monumentaalisinta koko taideteosasiassa oli naisasianaisten monumentaalinen typeryys".[20]
Myös työväenliikkeen lehdistössä julkaistiin kritiikkiä veistoskiistan alussa. Sosialidemokraattisen puolueen Työmiehen mielestä Havis Amanda oli "ruokoton, ruumiltaan 'kerrassaan ruma' ja asennoltaan 'mitä luonnottomin'. Myös teoksen hinta aiheutti närkästystä: "Ja vieläpä on tullut tämä maksamaan Helsingin kaupungille 80 000 markkaa; sillä summalla olisi jo voinut pelastaa monta Helsingin neitosta vankilasta ja vaivaistalosta."[21]
Patsaskiistan taustalla oli myös jännite suomen -ja ruotsinkielisen sivistyneistön välillä. Ruotsinkieliset liberaalit halusivat antaa Suomesta kuvan modernina, teollistuvana, eurooppalaisena maana, kun taas fennomaanit korostivat suomalais-ugrilaisen erityislaadun merkitystä. Havis Amandan taakse asettuivat alusta asti äänekkäimmin ruotsinkieliset kosmopoliitit, jolle Vallgren edusti modernia eurooppalaista kulttuuria. Vastapuolella olivat fennomaanit, joille suihkulähteen nais- ja eläinfiguurit olivat tekijänsä tavoin (Vallgren asui suurimman osan elämästään Pariisissa ja oli Ranskan kansalalainen vuodesta 1902 alkaen) "epäkansallisia" ja "vieraita keskuudessamme" vailla suomalaista omalaatuisuutta.[22]
Kulttuurilehti Arguksessa kaksitoista keskeistä suomalaista kulttuurivaikuttajaa antoi suihkulähteelle siunauksensa vaatien, että veistosta tulisi arvioida taiteellisin, eikä moraalisin perustein.
Alun perin pyrkimyksenä oli saada Helsinkiin eurooppalaista ilmettä ja elävöittää kaupunkikuvaa.[23]
Taide-eliitti, joka tuohon aikaan oli hyvin miesvaltaista, vertasi näkemäänsä italialaisen Botticellin teokseen Venuksen syntymä. [24] Puolustajat painottivat teosta urbaanina metropolin symbolina eikä minään kalevalaisena neitona. Ville Vallgren seurasi kiistaa hämmästyneenä. "Kysehän on merenneidosta, joka juuri nousee aalloista. On itsestään selvää, että hän sellaisissa olosuhteissa on alaston. Hän kääntyy, luonnollisestikin sanoakseen hyvästit elementille, jonka on jättämässä. [--] Jaa-a, minkä minä voin sille, että yleisö Suomessa ymmärtää niin vähän taidetta?" [25
