Ihan hienoa on kaikki törkee. Mutta.
Mulle se outous piilee siinä, että miksi yrittää olla niin kovin individualistinen olemalla kuten kaikki muut, jotka yrittää olla niin kovin individualisteja. Siitä syntyy tätä jälkeä. Lauma alleviivatusti erilaisia yksilöitä on vain lauma. Yhtäkkiä tajutaan, että tässä joukossa sitä onkin enemmän tavis kuin tavisten joukossa. Että ruuvi päässä on vaan normimeinikiä. Täytyy vetää pakillinen ruuveja kalloluihin, että erottuu. Ja joka viikko rautakaupan kautta. Lopulta yksilö on kuin onkin oikeen vitunmoinen yksilö. Erilainen myös tässä omassa joukossaan. Ihan oma itsensä. Muistuttaa kaukaa katsottuna toimistopöydältä tuttua magneettista klemmarimunaa. Heiluu vaan, kun ei pysty enää liikkumaan. Mutta erilainen on. Oikein itsenäisesti ajatteleva ja niin kovin erilainen. Ja sen mahtavat yksilölliset ajatukset kiinnostaa ihan kaikkia. Koska kaikki on, että mitähän vittua toikin oikein ajattelee.