Vinkkejä joulunviettoon

[Upseeri Jerry Flodin]

- Tänä allergioiden ja luonnonsuojeluhaihattelun aikana joulukuusen hankkimisesta on tullut jokseenkin epäilyttävää ja hipsteriä. Älä ole hipsteri vaan siirry seuraavalle askelmalle, joka tuo itse asiassa sinulle paljon enemmän iloa. Hanki kuusen paikalle olohuoneen nurkkaan luomaan tunnelmaa aito neekeri! Ne epelit ovat luontaisesti musikantteja, joten sieltä bongorummun syövereistä posahtaa ilmoille helposti niin valkeatjoulut kuin juhlayötkin. Ja kyllästyessäsi joulusynkistelyihin voit pyytää hepulta vaikkapa salsaa tai skata, kyllä luontuu.
Lapset voivat ihan mainiosti ryhmittäytyä piirileikkiin neekerin ympärille siinä missä kuusenkin ja asentamalla tukkakikkaraan joulutähden saadaan joulun harras sanomakin kaikille runnottua otsalohkoon. Jossain vaiheessa iltaa kannattaa rumpalipojalle vilauttaa kinkkua, varsinkin jos Eritreasta on hän tai Biafrasta.

Lisähupina mainittakoon, että kun jouluyö on vienyt voimat lapsista ja glögi isästä, on neekeristä äidille ihan konkreettista jouluiloa. Tai jos tämä vaihtoehto kuulostaa banaalilta, voi potsvanan pojalle lyödä pikkutunneilla vodkapullon pykälään ja heittää hankeen riehumaan. Siinä on halpaa hassua kun ikkunasta saa katsoa painiottelua Afrikka – Suomen viranomaiset.

- Joululahjaksi kannattaa koko suvulle hankkia perserasvaa ja suti. Tuleepahan puhetta ja sutinaa vaivaantuneimpaankin kinkkupöytään. Irja-tädin ilme etenkin on paljonpuhuva ja ns. priceless jouluyllätyksen havaitessaan. Siinä heikoimmat pyörtyy ja kirjoittelee lehtiin saatana. Mutta sinäpoika porskutat. Ensi talvena ei tarvitse miettiä mihin tunkea kaikki tämä suvulta saatu materia vai poltanko takassa samointein.

- Jos pukkikeikkaa pukkaa aattona vitusti niin kyllä siitä selviää kunnon kännillä. Siis kunnon kännillä, ei millään loiventavalla lonkerolla. Etuna on sekin, että ipananlortit oppivat jo nuorella iällä elämän katkeriin realiteetteihin. Ikimuistoinen elämys, sitä paitsi, on se kun pukin silmäreiästä pursuaa oksennusta. Ei sitä lyödä millään Pixarilla.

- Edelliseen lisäten: Miten liikkua kodista kotiin kun seitinohut iltapäiväpöhnä vaivihkaa liukuu kohti synkeää ja sakeaa tosimiehen kaatokänniä? Autollahan eivät viranomaiset, nuo saatanat, anna liikkua ja vahtinevatkin sitä kun eivät jouluna muutakaan tekemistä keksi. Mopokin on vähän niin ja näin. Poro ois kiva mutta aika eeppinen. Hiihtänyt olen viimeksi ala-asteella. Kävelemisestä ei tule varmasti mitään ja konttaaminen on vähän brutaalia ja sitäpaitsi kovin hidasta kun setelinkuvat siintävät silmissä - olethan tietysti kahminut itsellesi tosi monta pukkeilupaikkaa ahneuksissasi. Taksilla ei kannata mennä, jää näillä hinnoilla hyvin pian persneton puolelle siinä lystissä. Pyöräileminen voisi olla siinä ja siinä, jos edes toisella silmällä pystyt hahmottamaan minne edessä menevä tie kaartaa. Bussitkaan eivät kulje.
Luokaa muiden humalaisten pukkien kanssa jonkinlainen kimppakyytiratkaisu. Palkatkaa kimpassa joku kohtalaisen selväpäinen kuski, joka Maseratillaan heittää teidät paikkoihin. Tämä vaatii tiukkaa aikataulutusta mutta kyllä sen pitäisi onnistua. Kuskin palkitsette tietysti konjakilla, jota hän saa alkaa natustaa samantien teitä odotellessaan siinä kadulla tylsyyksissään. Lisäetuna koet yhteydentunnetta ja saat seuraa. Kohta autossa kaikuu ja raikuu railakas joululaulujen täyttämä pöhnäinen tunnelma ja paha mieli on muisto vain.

- Jouluna useasti nussituttaa kovin. Ihmekös tuo - hyvä ruoka ja mairea tunnelma ja niin edelleen. Mutta lapsukaisia, noita perkeleen sottapyttyjä en lisää riesoikseni haluaisi. Nytkin meni jo veronpalautukset ja pomon joulurahat mokoman katraan lahjoihin ja pähkinöihin. Mikäs neuvoksi? No, teilläkin on paljon kynttilöitä aivan varmasti. Kynttilät tiputtelevat joutavaa steariinitöhkää pöytäliinalle ja milloin minnekin kuusen oksalle ja vaaraahan sellainen aiheuttaa. Ota kynttilätöhkä hyötykäyttöön. Rapsuttele vaha tuoreeltaan temmin päälle ja jo saat uljaan preservatiivin, joka jäykistyessään tuottaa vielä lisähupia ja ansiotonta arvonnousua visuaalisen vääristymän muodossa. Win-win- tilanne. Tosin kannattaa pitää nurkassa huhtova bongorumpumies kaukana kynttilöistä, sillä hällä on vaimosi suhteen omat pahat mielessään.

Jos kikkeli kovasti kärventyy kuumista kynttilän kyynelistä, kasta kaveri kylmään kiljuun. Tai kutsu vaimoasi naapurin viehkon tyttären nimellä. Unohtuu kipu siinä tiimellyksessä äkisti.

- Ruoka. Sitä on ja kuuluu ollakin. Miten saada itsensä terveesti kylläiseksi, ähkyn ja raukeuden rajoille sujuvasti miten? Tiedän tähän monivuotisella kokemuksella hyvän kikan. Se on hirvenihra!

Mene metsään ja ammus hirvi. Tässä ei kannata hätiköidä sillä paras hirvi jää tähtäimeen usein rauhallisesti kiirehtimättä. Vapauta hirvi luistaan ja hei, siinähän saat joulupöytäänkin kunnon hirvipaistin. Jos kuitenkaan hirvipaisti ei maistu, kannattaa toimenpide kuitenkin suorittaa ruokamättämisen maksimoimiseksi. Kerää siis hirvaksesta kaikki liikenevä ihra erilliseen purnukkaan (saa olla lasinen) ja ennen aattoillan syömämättäjäisiä sivele itsesi kauttaaltaan tällä talilla. Ai miten niin muka ei auta? Kuules taateliaivo, oletko muka koskaan nähnyt lihavaa hirveä? Aivan. Et ole. Salaisuus on hirven ihrassa. Kun olet kauttaaltasi sen peitossa voit huoleti ja vailla pelkoa lihomisesta syödä mitä sattuu ja missään ei tunnu. Tapanina hiukopäissäsi teet jo tikusta asiaa naapurin Jarmolle, että eikös teillä sitä kalkkunarullaa vähän ollutkin, no olihan teillä, mitäs Jarmo muuta. Ja vatsa kiittää. Varo kuitenkin pesemästä hyviä ihroja joulusaunassa pois, sillä mahanpurut on silloin oleva osasi.

- Odottakaas hetki, tässä välissä on hyvä käydä korkkaamassa Leo-sedälle tarkoitettu lahjapullo ja ottaa aimo siivu. Noin. Ja toisellekin jalalle.

 

[Upseeri Jerry Flodin]

- Jos suunnitelmiisi kuuluu hakata perhe ja paiskata se hankeen, tee se ennen aattokeskipäivän joulurauhan julistusta. Silloin ei ole vielä voimassa kovennettu joulurauhablaablaapykälä ja selviät pienemmällä kakulla. Vaimokin on tyytyväinen ettei tarvitse lapsille valehdella isin lähteneen merille kun isi saapuukin Sukevasta ihan pian ja hyväkuntoisena.

- Palataanpa spesiaalialueeseeni ruokaan, ainoaan syyhyni kuulua kirkkoon. Olen saanut käsiini täksi jouluksi julkaistavasta Forumin keittokirjasta otteita alustavasta käsikirjoitusaihiosta.
Oopeen mozartkugelnit:

350 grammaa rasvaa
lisää rasvaa
suklaata
sokeria niin että heikompia hirvittää
hiivaa
Mozart​

Ota yksi täysikokoinen Mozart. Ja heti tulee ongelma. Voi vittu mitä repostelua taas. Eihän Suomessa asu yhtään Mozart-nimistä henkilöä. Saatana. Näistä tulikin sitten Raimonkuulat. Raimoja löytyy. Vittu pistää vihakseni taas kun ulkomaalaisia nostetaan pyhimyksiksi pylvään nokkaan. Raimo on paljon viriilimpi nimi. Suomen rakensivat Raimot. Itävallassa niiden on hyvä mussuttaa mozarteistaan mutta pistäpä Mozart Syvärille Pystykorva tanassa ja kypärä syvällä silmillä niin tulee äitiä ikävä. Nyt syödään Raimonkuulia ja hyviä on!

Runarin ja Kullikin tapaspöytä:

lautaa
saha
nauloja
vasara​

Tämän osaa jokainen keskinkertaisilla lahjoilla varustettu Raimo duunata. Otat neljä laudanpätkää jaloiksi ja yhden leveän, mielellään paksuhkon, pöytälevyksi päälle. Naulaat kiinni. On ennen naulaamista hyvä tarkistaa, että jalat ovat suunnilleen samanpituiset ettei punaviini läiky. Kun pöytä on kasattu niin eikun tapakset siihen päälle ja ääntä kohti. Seurustellessa on hyvä muistaa pingottunut jouluasenne ja pierujen väistämätön pidättely.

Tolerantin kinkku:

porsasta
hiiohei
suolaa
savu
palokunnan numero pikavalintaan​

Porsas lahdataan ja rustopalat syötetään naapurin mummolle. Käyttökelpoinen aines työnnetään uuniin mutta koska olen mies en minä jaksa selvittää kuinka kauan sen siellä pitää olla ja missä lämpötilassa. Vedän miehekkäästi käsikopelolla. Vedän myös miehekkäästi viinaa ja kuuntelen radiosta Sulo Saaritsin joulukonserttoa. Kohta sammun. Seuraava muistikuvani on se kun palomestari Väisänen pukee rappukäytävässä minulle happinaamaria nenälle. Eipähän tarvitse itse kävellä kun kantavat oikein paareilla poies. Keuhkot noesta tyhjennettyään sairaala palkitsee minut vahingonkorvausvaateilla ja jättimäisellä laskulla. Käyn Sibyllassa syömässä kinkkusämpylän. Hyvää on.

Fagerholmin vauhdikas joulueväs:

vauhtia
joulueväs
hieman kyytipoikaa​

Koeta tehdä joulua kotiin mutta huomaa se mahdottomaksi. Riitaannu isännöitsijän kanssa oikeasta tavasta ripustaa mistelinoksa. Luo tunnelmaa piereskelemällä. Hae pizza saatana ja lähde ryyppäämään. No eihän mikään paikka ole jouluna auki. Huomaa silkohapsinen tiernapoika ja vie hänen viimeiset kolikkonsa. Vaihda ne pimeään pulloon ja raipatirai. Sammu hankeen.

Il tempo giganten taiten imelletty perunalaatikko:

perunaa
mausteita
laatikko
aikaa​

Tämän huolella väsätyn lodjun tekeminen alkaa vuonna 1955. Silloin aletaan pohtia perunoiden keräämistä maasta. Käyskennellään, katsellaan, rauhassa mietitään että josko. Ottiatuota. Yksi risti kaksi. Mistähän pellosta ja mitä lajiketta? Kannattaa olla huolellinen, ettei ota väärästä pellosta eikä väärää lajia, muuten on laatikkonautinto tiessään. Ehkä Kemppaiselta saisi hyvää, olisikohan sittenkin ruoho vihreämpää muilla mailla vierahilla. Jos ja kun päätös on tehty, on aika ryhtyä pohdiskelemaan että itsekö ne potaatit maasta nostaisi vai miten mollukat omaan haltuunsa saisi. Tätä asiaa ei kannata olankohautuksella ohittaa ollenkaan, sillä hoppuilemalla on moni laatikkoherkuttelu saanut nolon lopun vain.
Kun on kourassa sitten tuoretta perunaa suoraan isänmaasta, onkin tullut aika tehdä ratkaiseva strategia siitä, millä tavalla ne silpoisi, millaiseen mausteliemeen upottaisi ja mikä tärkeintä, kummoiseenko astiaan ne sitten laittaisi hautumaan. Olisikohan uunin lämpötilaakin jo aika kohta ryhtyä fundeeraamaan, yksi kun tykkää toisesta ja toinen, muu, ihan eri jutusta. Mikä lopulta on ruoan loppusijoituskohderyhmä? Tarvitaanko kermaa? Nämä kaikki asiat on hyvä kelata kunnolla sillä vain siten saadaan hyvä ja oivan ravitseva jouluperinneherkku ehkäpä jo tämän vuoden joulupöytään.

72:n pipari ja glögi:

tupsaus parfyymia​

Pistä korvan taakse aimo tupsaus parfyymia ja suunnista Lahden yöhön. Jo on kohta glögin tarjoajaa jonossa siinä niin. Pidä kuitenkin pipari piilossa ettei käy niinkuin yhdelle Raisalle.

Tsuhnan rosolli:

kasviksia​

Kerää kasaan hurja pino kasvista ja pinaattia ja muuta joutavaa vihreää. Mene jäähallille ja syötä moska vastustajajoukkueen pelaajille. Eihän tosimiesten luistin moisella kuonalla kulje. Katso kuinka vastustajajoukkue saa turpaansa. Ole juhlittu sankari. Kun sinua kannetaan kultatuolissa kohti Kaunisnurmea, pyydä leegiota koukkaamaan viinakaupan kautta.

McRäkän lipeäkala:

1 kala​

Ongi kala Oulujärvestä. Oi, onpa kaunis kuha. Varo ettei ote lipeä.
Koristele kala kauniisti. Laittaudu nätiksi. Pyydä audienssi Kremliin. Vie kala presidentille. Jutustele mukavia. Palatessa loukkaa hieman Suomen ilmatilaa heiluttelemalla käsivarsiasi pääsi päällä.

Burbin sekahedelmäsoppa:

pääkkiksiä​

Sotke kaikki ainekset keskenään ja nauti. Aiheuta soppa säntäilemällä sinnetänne. Unohtele asioita. Leiki ettet huomannut häntä. Soita Niinistölle. Hämminköi. Retuuta. Leuhota. Kuratoi. Öyki. Sammu hankeen.

- Yksi isoimpia ongelmointeja suuressa Jeesuksen syntymäjuhlassa on se, antaako lahja huoralle/rakastajattarelle vai ei. Asia on kaksipiippuinen.
Ensinnäkin, jos huora on vakiosellainen ja hyvä, tietää mistä naruista vetää saadakseen miehen hekuman huipulle, on ehkä syytä muistaa häntä vaikkapa dublee-korulla tai Marianne-rasialla. Aitoa isoäidin perintöriipusta ei huoralle pidä sentään antaman paitsi aivan poikkeustapauksissa.
Rakastajatar-kuvio on jokseenkin selkeämpi. Lahja ilman muuta, tässä tapauksessa vähän kalliimpikin, kun on jaksanut pököilyjäsi ja soutamista ja huopaamistasi kahden talouden välillä katsella. Vaimolta kannattaa kysellä lahjavinkkejä, hän yleensä tietää mistä naiset tykkää. Voit sanoa sen menevän vaikka siskolle tai Marketta-pomolle. Älä kuitenkaan liioittele. Jos et halua em. ihmissuhteiden nousevan elämässäsi entistä isompaan rooliin, pidättäydy yli tuhannen euron lahjoista.

- Lautapelit voi elämän vitun perkele siinä on kyllä yksi joulun syöpä kanssa. Niin kiiltäväposkisina ja mukavina kokoontuu Martta ja Jouko perheineen ja sitten pelataan ja naureskellaan hassuille jutuille ja ohhoh Kimblessä tuli kutonen no joskus tulee! Jokohan selvisi, että lautapelejä ei pidä täysipäisen pelaaman paitsi jos on alle 7-vuotias tai jälkeenjäänyt.
Mitä vitun ideaa jossain pictionaryssa tai trivialpursuitissa, no minäpä sanon: Ei mitään! Voit laistaa kätevästi pelaamisen kahdella eri tavalla.

Tapa 1: Kun Pirkko ja Vesa jo ovella kolkuttelevat herkkukorin kanssa ja silmät pelihaluisina kiiluvat, ilmoittaudu vapaaehtoiseksi hakemaan hämähäkin syömät lautapelit kellarin pimeimmästä nurkasta, jonne ne 28.12. edellisenä vuonna on sysätty. Viivy matkallasi hieman, jotta seuraavasta tarinastasi tulee uskottava. Palaja kotiin myöhemmin sydän auki revittynä, kyynelsilmin. Kerro tämä tarina:

Olin menossa kellariin iloisella mielellä ja kaiveltuani pelit naftaliinista sain voimakkaan allergiakohtauksen. Minun oli välittömästi mentävä ulos ja silloin kohtasin kengättömän kamputselaispojan, jonka surulliset silmät kertoivat, ettei joulua ja sen suurta sanomaa ole tänäkään vuonna tulossa pojan köyhään perheeseen. Minulle tuli surku. Poika osoitti kovasti minua ja kädessäni pitämiäni pelejä. Tajusin, että nämä iloiset huvituksen aiheet toisivat pojalle edes pienen haituvan sitä oikeaa joulun tunnelmaa, jossa tärkeintä on iloinen yhdessäolo, peli ja leikki, läheisyys ja rahna. Annoin kaikki pelit pojalle ja opetin hänelle vielä säännötkin hänen äidinkielellään - satuin muistamaan Punaisten Khmerien ajoiltani vielä kamputsean välttävät alkeet. Tulin selvästikin ymmärretyksi, sillä pojan surusilmät alkoivat heti loistaa kuin taskulamppu ja hän kipaisikin siltä seisomalta kotiinsa kompostin taakse pelailemaan veljiensä kanssa. Siksi, rakkaani, siksi
minulla ei niitä pelejä nyt ole. Mutta sen sijaan minulla on jotain paljon tärkeämpää: hyvä mieli ja tunne siitä, että on tehnyt jotain tärkeää.

Jos tällä tarinalla ei heru myötätuntoa ja pimppiä naapurin Pirkolta niin jo on piru merrassa.

Tapa 2: Kun pelihimokkaat seuralaiset saapuvat, lähde baariin. Kyllä. Sinne vaan kylmästi. Siellä voit sitten miettiä lennokkaita selityksiä seuraavan aamun varalle. Jota hyvässä lykyssä tosin ei edes tule.

- Kuulkaas. Eikös vaan se Leo-setä olekin sokea ja taitaa olla vähän tyhmäkin. Ei se tajua, jos tästä pullosta nyt vähän vielä lotraa ja täyttää loput sitten vaikka kusella. Näin toimitaan. Kippis!

 

[Upseeri Jerry Flodin]

- Kirkko kyllä kuuluu tapakristityn joulunviettoon. Tulee siitä jotenkin harras mieli kerran vuodessa. Onhan kirkossa omat hyvät puolensa: Voi esimerkiksi penkkiriviltä käsin bongata kirkkokuorosta hyväbosaisia laulajattaria ja miettiä joko mahtaisivat paritteluiässä olla ne. Istumapaikka kannattaakin valita mahdollisimman edestä hyvän katsekontaktin saamiseksi, riippuen toki siitä mistä käsin kuorolikat esiintyvät. Sitä papin liirumlaarumia estämään on kehitetty monenlaisia minisoittimia, josta voi laittaa tylsimmiksi hetkiksi soimaan vaikkapa Juha Vainion tai Martti Innasen "toisenlaisia joululauluja" ja hekumoida hiljaa mielessään.

Yksi tärkeä asia joulukirkossa tulee muistaa kolehdin aikana: Sinne haaviin tulee työntää vähintään viisisatanen ja tehdä se niin suurieleisesti, että kaikki varmasti kiinnittävät asiaan huomiota. Kyllä sinulla on siihen varaa, senkin sika. Ja jos alkaa näyttää siltä, että jäät muihin lahjoittajiin nähden tappiolle niin lisää panoksia: Kulta-Rolex haaviin vaan. Ja äärimmäisessä hädässä Porschen avaimet. Siinäpä on sitten seuraavana arkimaanantaina kahden elämääsi liikaa vaikuttavan instituution, pankin ja kirkon, hauska keskenään selvitellä urheiluauton omistajuuskysymyksiä. Siitäkin saat naamallesi vienon hymyn samalla kun itse olet jo vaihtanut uudempaan, nopeampaan ja parempaan.

- Älä kuuntele joululauluja! Väsynyttä vinkumista ei jaksa kukaan. Pari poikkeusta sääntöön tosin sallitaan. Eli nythän on niin, että jos pakko jotain saastetta korvakäytävään on jouluna saada, on ainoa oikea hyväksyttävä avihtoehto tähän tilanteeseen Viikate-yhtyeen äänite Vuoden synkin juhla. Tapaninpäivänä voi sitten alkaa varovasti soittamaan myös Ramonesin Brain drainia ja siltäkin vain päätösraitaa Merry Christmas (I Don't Want to Fight Tonight). Kaikki muu joulusaasta on ehdottoman tuomittavaa kamaa ja Jumala suuressa julkeudessaan tulee heittämään kuumalla kivellä päähän mellastajaa joka kehtaa asettaa soittimeen suviteräsniskan tai natkingcolen joulunyyhkytyksiä.

- Joulukorttejakin kuuluu lähetellä, koska niitä kuuluu lähetellä. Niin on aina tehty. Tehdään sitten niin. Koeta saada jokaiseen korttiin Niuvanniemen mielisairaalan leima niin pysyvät liiat sukulaiset loitolla. Yksi vaihtoehto on vuoden mittaan iskeä jokaista joulukorttilistalla olevaa ihmistä kevyesti hypotalamukseen, vain sillä tavalla, että sieltä häipyy tieto joulukorttien olemassa olosta.

Joulukorttikeskus sijaitsee suunnilleen nuolen osoittamassa paikassa ja voimaa saa käyttää vain tarpeellisesti. Tämä onkin tarkkaa hommaa ja vaatii ehkä kokemusta ja harjoittelua. Kannattaa ottaa koekaniiniksi vaikkapa naapurin Liisa ja iskeskellä häntä vaivihkaa pikkuaivoon niin monesti, että oikea tarkkuus ja voima on alkanut löytyä. Siinä sivussahan saattaa jopa käydä niin, että Liisa unohtaa sinun olevan vastenmielinen ja haiseva epatto ja siinä saadaankin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Joulukorttien kirjoittelusta säästynyt aika käytettäköön yhdessätuumin vaikkapa ryypiskelyyn, joka sentään on yleismaailmallisesti ajateltuna hyödyllisempää hommaa. Känninen mies ei sodi! Sitäpaitsi kun ranne ei kipeydy kuulakynän puristamisesta, niin joulusalla saa sillä aikaan oikein hyvät onaniat kuusen alla.

- Poika, 7v., tahtoo joululahjaksi korvarenkaat!! Jo nyt on vittu aikoihin eletty! Kas kun ei napakorua. No kun Cheekilläkin on ja ties kellä luuserilla. Ei ikinä.
Nyt tehdään niin kuin minun lapsuudessani tehtiin. Itse sain tuossa iässä lahjaksi sahan ja puupölkyn ja siitä riitti koko vuodeksi näperreltävää, kun milloin tuli mieleen muuttaa pölkky autoksi, milloin hevoseksi tai ties miksi. Vain mielikuvitus oli rajana. Nykyään pitää olla älypuhelimia ja tindereitä ja härpäkkeitä ja valot vilkkuu ja angry birdsit piipittää. Lapsille lahjaksi vitsaa ja saha ja puupölkky! Siinähän ihmettelevät.

- Kun kaikki edellä pähkäilty on kuosissa on aika pohtia, että noh, missäs helvetissä sitä se joulu sitten vietettäisiin. Vain väsynyt raato hihkaisee tähän, että kotona. Kotona! Kuka veneerinen vemputtaja haluaa viettää pyhän ja hartaan hetken kusen ja sperman tuoksuisessa vuokraläävässä. Paitsi jos pakko on. Nyt ei ole pakko.

Pistä pätäkkää pöytään ja jo alkaa joulunhenki vallata ihan uusin miljöin. Mites ois vaikkapa tunturihotelli? Ylläs ja Pallas ja Kutemajärvi ja mitä näitä on. Täysi ylläpito ja porstuassa takka. Respatytöllä kauniit rinnat. Ainoa ongelma on venäläiset, niitä nimittäin siellä on ja paljon. Riehuvat, räyhäävät, etuilevat, haisevat ja vievät kaiken. No vaimon saavatkin viedä mutta eihän siinä tunnelmassa joulusta nauti. Suunnataanpa katseet toisaalle. Mites olisi saaristomeri? Komea pytinki sieltä ja oma sauna luomaan tunnelmaa. Kohmeisin käsin väännät vihtaa ja sitten koputtelet rautakangella avannon peseytymistä varten. Yöllä heräät neljästi lisäämään puita kamiinaan ettei ihan tappava tauti tule. Ei piru vie.
Paras on kun menet naapurin tai sukulaisperheen luo. Tarjoudut vaikka pesemään emännän selän täyttä ylläpitoa vastaan ja syöt kaiken mitä saatavilla on. Naapurin lapset voit hiljentää vaikkapa pussillisella mässyä tai Nintendolla tai pelottelemalla ne kuoliaaksi. Paras joulu ikinä. Ei tarvitse siivota tai miettiä huushollausta. Toki kutsut isäntäparin seuraavana vuonna vastavierailulle - no, sitä ei tule. Ennen sitä teet KansanTemppelit tai raadat itsesi hengiltä saadaksesi kasaan matkarahat Santa Lucialle palmun alle.

- Kätevät joulukoristeet teet kierrätysmateriaaleista kuten vaikkapa käytetyistä tamponeista, joissa jo on mukana mukava joulun sävy kuni itsestään. Nielaise rulla vessapaperia ja saat mukavan värisen paperihimmelin, jonka käyttöikää voit lisätä etsaamalla sen. Joulukoristeiden teossa parasta on se, että voit olla siinä hommassa ihan miten jurbassa vain ja aina tulee priimaa. Ideat vain lentelevät ja luovuus kukkii. Ja jos vaimo nyt sattuu urputtamaan (huom heteronaiset - tämä vinkki ei ole teille) niin paperimassasta muotoilemalla saat helposti itsellesi uuden vaimon. Ja eikös vaimon siskokin ole vapaalla jalalla, hänhän se aina sukujuhlissa mittailee veitikkaasi. Kerran navetan orrella meinasit sen paksuksikin pistää mutta siitä ehkä lisää Juhannuksen alla ilmestyvässä Vihjeitä kesäjuhliin- säikeessä.

- Lempitraditioni joulunpyhinä on (paitsi kellarissa harrastetut okkultismiratsastukset joista ei lisää tässä) ehdottomasti Tapaninajelu! Tapaninajelua et saa unohtaa ou jee. Itse olen aina pitänyt vauhdista ja pörisevistä peleistä. Mutta tokihan Tapaninajelun voi suorittaa vaikka potkukelkalla, kunhan suoritat. On hengelle ja terveydelle ensiarvoisen tärkeätä päästä pois neljän seinän sisästä ihmisten ilmoille tuijottamasta koko ajan samoja naamoja. Järkihän siinä lähtee ja on osin lähtenytkin jo, kukkuu.
Mutta Tapaninajelu, ah, se on toista se. On se ja sama minne Tapaninajelu suuntautuu. Minunkaltaisellani hiihtelijällä, joka olen pedannut hommani huonosti, se tietysti suuntautuu kakkosperheen luo (tämä oli huumoria) mutta voihan sillä käydä vaikka Noormarkussa jos siltä tuntuu. Pois, pois pierun hajusta ja ylensyönnin painostavasta tunnelmasta on vaan päästävä.
Oma vihjeeni on, että autokaupasta kannattaa käydä nappaamassa vaikka lainakäyttöön mahdollisimman menevää rautaa ja rassia alle, jotta on sitten Tapaninajelun koettaessa king of the road ja siellä tiellä vaan silmät pullistuvat ihmisten päistä ja neidon nänni selkääs' vasten puristuu. Muistakaapa vaan vanha sanonta "Se voittaa jolla on lopussa eniten leluja". Tätä periaatetta allekirjoittanut on etenkin pöhnäpäissään oettanut kirjaimellisesti noudattaa silläkin uhalla että ihmis- ja muutkin suhteet on laiminlyöty vallan.

 

[Upseeri Jerry Flodin]

- Pukin kanssa ryhdytty puukkohippanen on varma aaton seurapeli mutta pirun hankala on se voittaa. Useasti pääsee siinä hengestään tai järjestään kun ethän sä voi tietää kuka siellä parran alla lymyää. Niin paatunut rosvo en ole, että uskoisin ihan oikeaan Joulupukkiin, joten kyllä siellä usein joku lähiön rotta on mutta siinäpä se ongelma onkin. Aika usein pukin habitusta on suurenneltu ja sievennelty pumpulein ja muin apuvälinein mutta toisinaan taas ei. Vituttaa.
Mutta toissajouluna tajusin, että yllätystaktiikka on aika usein varma konsti saada uljaampikin nakkisämpylänsoittaja polvilleen. Pukin kanssa painiminen onkin siis syytä muitta mutkitta aloittaa heti ulko-ovella. Piiloudu visusti ettei möhömahasi näy kun pukki tulla köntystää sisään koettane muistella silkohapsien nimiä päässään. Kun pukki on ohittanut tuulikaapin ja ottanut n. 3/4 askelta eteisen puolelle, ota vahva ote leukusta ja iske sillä ihan kohtisuoraan pukin selkää. Tämä yllätysisku usein halvaannuttaa ja yllättää kokeneemmankin kauppalopon - jos ei tästä Pukki putoa kenturalle niin kyseessä lienee joko erikoisjoukot tai vankilan läpikäynyt epeli ja silloin on syytä peräytyä ihan heti.
Mutta useimmissa tapauksissa temellys jatkuu ja kunnolla perille asti toimitettu napakka polvitaivepotku viimeistelee käytännössä pukin pullahtamisen puolustuskyvyttömänä piehtaroimaan penkalle. Sitten onkin makuasia jatkaako siitä perinteisellä thaipotkuotteella mahan puolella vai jatkaako umpimähkässä keklulla huitomista edelleen.

Viimeksimainitussa on se huono puoli, että pukki saattaa saada jalalla itselleen yliotteen sinun keskittyessä vain puukkokäteen. Muista - on sinusta itsestäsi kiinni miten pitkään annat taiston jatkua. Usein potkaisu rintarankaan on ns. armonisku, jolla kovempikin pukinketku saadaan uikuttamaan kuin pikkutyttö kättä maahan hakaten antautumisen merkiksi. Oikeudessa ne uskovat aina sinua, joten kannattaa kaikki vierittää Pukin syyksi, mikäli hän nyt sinne asti edes saapuu - kuka viskaali nyt muka äänestää jotain epämääräistä partahiipparia, kun vastapuolella pyöreäsilmäinen kansakunnan peruspilari vakuuttaa syyttömyyttään tapahtumien eteenpäin vyörymiseen. Jos voitat tappelun ylivoimaisesti, kannattaa kuitenkin viiltää itseään muutaman kerran moralla, jotta voit todistaa että partajeesus se veti punanutun syövereistä teräaseen esiin ja ryhtyi kilpasille.

- Eiköhän tämä Leo-sedän pullo ala nyt olla voitettu kanta. Kenellekäs muille sitä napandeerusta tulikaan pukin pussukkaan tungettua. Kännin takia eivät pysy sormilla enää näppäimet joten on siirryttävä liiteriin etsiskelemään lahjakätköjä. Hyvää joul

 

[Mosse]

No voe vittulainen!

Vuoden parhaat naurut. Nämä oli tehty ajatuksella ja lämmöllä.

*Kyhää Ruunarin tapaspöytää*

 

[burb]

:thumbup:
Luin sieltä täältä ja tsekkasin viimeiseltä sivulta murhaajan. Saako tätä äänikirjana?

 

[Dominic]

Kaksi vimppaa en tältä istumalta jaksanut lukea, mutta alku oli aika timangia!

 

[jjv]

ok


P.S. Miten yhdelle Raisalle kävi?

 

[Mosse]

ok


P.S. Miten yhdelle Raisalle kävi?

Ei tiedä vielä. Ei oo löytynyt.

 

[JPP]

ok


P.S. Miten yhdelle Raisalle kävi?

Kalina potkas sitä munille.

 

[Albert Oil]

Lupaan, että jonain kauniina päivänä luen jonkun herra Flodaajan postauksen kokonaan ja ajatuksella. Nyt ei ole ihan niin kaunis päivä.

 

[JPP]

Lupaan, että jonain kauniina päivänä luen jonkun herra Flodaajan postauksen kokonaan ja ajatuksella. Nyt ei ole ihan niin kaunis päivä.

Mulla oli eilen. Puolisen tuntia meni aikaa ja päivä kaunistui entisestään. Yhden kirjoitusvirheen huomasin, mutta sekään ei pilannut tunnelmaa.

 

[Captain Howdy]

Yrjölän tyhjiötä ei riitä yksi burbbi täyttämään! Siispä tervetuloa Jerrymies!

 

[tmoi]

Jouluja vaan

 

[markoj]

Onko Jerry kannumiehiä?