Oli muuten SM-sarjan päätös RALLIA isolla ärrällä!!!
Kaksipäiväiset pitkät kisat ovat erittäin paljon mukavampia, kuin nuo yhden päivän rykäisyt. SM-sarjan kisat saisivat olla kaikki pitkiä 10-15 ek:ta, 150-200 ek-kilometriä sisältäviä koitoksia. Pimeys ja pitkät pätkät luovat aina oman lisänsä.
Reitti oli hyvä, haastava ja jyvät akanoista erottava. Tapahtumia ja draamaa oli aivan riittävästi, toivottavasti ennätystiukkojen pistekamppailuiden tunnelma ja yritys oli aistittavissa myös penkan päältä katsottuna.
Reitti kesti myös yllättävän hyvin, vaikka ek:n 8/10 pienen tien osuus ennen kisaa arvelutti. Kiviä tulee aina esiin ja ne kuuluvat lajin luonteeseen, niinkuin rengasrikotkin. Toisinaan renkaat vaan osuvat kiveen ja hajoavat, vaikka kuinka ajaisi tietä pitkin... Ja se tunne, kun huomaa renkaan menneen, on jotain sanoin kuvaamatonta... :jaska:
Mestaruudet menivät taatusti oikeisiin osoitteisiin, eikä kukaan saanut mitään ilmaiseksi. Nuotituksen merkitys on korostunut tänä vuonna useamman kerran, kun on ajettu entuudestaan nuottikisoissa outoja pätkiä. Nuottikisat ovat tarjonneet tänä kesänä aktiivikatsojille poikkeuksellisen paljon katsottavaa.
Erittäin valitettavaa niin katsojien kuin kanssa kilpailijoidenkin kannalta on seikka, että Frank on päättänyt ripustaa ajohanskat naulaan. Edellä mainitun hahmon yritteliästä ja toisinaan hieman jopa arveluttavaa ajotyyliä jää moni varmasti kaipaamaan. Kunnon yritystä ei koskaan ole liikaa, joten toivottavasti näemme vielä joskus soturin paluun.
Itselleni kaksi kautta Frankin kartturina tarjosi monta monituista mukavaa hetkeä. Huimia tilanteita ja pelastuksia kisoissa, sekä muita mieleenpainuneita tapahtumia. Tässä eräs niistä: Exide -04 Tampereella, Äkönmaan erikoiskoe ajettiin kisan toisena pätkänä ja noin kilsa ennen maalia on risteys heti sillan jälkeen, paikkaan tullaan nypyn yli. Meillä luki nuoteissa "oikee täys miinus yli 150, HUOMIO silta assulla vasen hidas, on risteys". Ilmeisesti aikaisemmat kuljettajat olivat aloittaneet jarrutuksen huomattavasti aikaisemmin, koska Frankin polkiessa edelleen kaasua syvemmälle nypyn yli tullessamme, alkoivat ihmiset juoksemaan risteyksen ympärillä karkuun minkä jaloistaan pääsivät. Kuitenkin kuljettaja meni siististi sisään yhdellä jarrutuksella ja turhaa luistoa välttäen selvitti risteyksen aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ja erittäin kelloystävällisesti.
Toinen muisto, mikä pistää aina hymyillyttämään sattui kerran eräässä kisassa risteysajotilanteessa. Tulimme paikkaan aivan törkeästi ylikovaa ja kuljettaja alkoi paiskomaan autoa karmeilla vastaheitoilla, joista Airikkala olisi varmasti ollut mielissään. Homma meni kuitenkin aika totaalisesti pöperölle ja vauhti kuoli täysin pois. Maalissa kysäisin sitten kuljettajalta, että mitä liikkui mielessä siihen tultaessa. Frank totesi, että "Noh, eipä oikein mitään, aattelin vaan, että kokeillaanpa nyt näin!"...