Rälle
Well-known member
- Liittynyt
- 24.5.2000
- Viestit
- 397
Ferrari-talli on nyt voittanut tallimestaruuden vuodesta 1999 lähtien. Eli se on ollut paras talli Formula ykkösissä. Eli se on huipulla. Vanha englanninkielinen sanonta sanoo, että "What goes up, it must come down". Sitä sanontaa voi tietysti käyttää vaikka missä yhteydessä - käyttäkäämme sitä nyt tässä yhteydessä.
On nimittäin aivan varmaa, että mikäli Formula 1 lajina säilyy, niin Ferrarin ylivoima ei jatku ikuisuuksiin. Tietysti nyt, kun vuodesta toiseen, voitosta voittoon ajaa vain Ferrari, niin tuntuu siltä, että laji on kriisissä. Ferrarin pahimmat kilpailijat eivät ole onnistuneet omassa toiminnassaan niin hyvin, että pystyisivät suistamaan Ferrarin pois valta-asemastaan.
Viime sunnuntaisen Belgian GP:n jäljiltä McLarenin Ron Dennis innostui linjaamaan jo Ferrarin alamäen alkavan. Lajin historiaanhan on aina kuulunut se, että mahtitallit vaihtuvat ja mestaruudet myös. Jotta suuren yleisön mielenkiinto lajia kohtaan kasvaisi, niin sama talli ei pitäsi voittaa mestaruuksia vuodesta toiseen.
Onko Ferrarin alamäki sitten oikeasti alkamassa? Tälläisenä tavallisena F1-fanina ei ole tietenkään käytettävissä riittäviä faktoja asian objektiiviseen käsittelyyn, joten pitäytykäämme muutamassa uutisenpätkässä, lajin ympärillä liikkuvissa huhuissa ja omissa tuntemuksissa (feelings).
Fiatin isähahmo, Gianni Agnelli, kuolla kupsahti ennen vuoden 2003 kisakauden alkua, ja Ferrarin F1-talli kunnioitti edesmenneen suuren tukijansa poismenoa nimeämällä autonsa 2003GA:ksi. Tiedetään yleisesti, että Ferrari porskuttaa Fiatin rahoilla ja Agnelli oli nimenomaan Ferrarin suuri tukija ja sitä kautta oli siis varmistettu, että se raha mitä tarvitaan voittamiseksi olisi siis käytettävissä. Nyttemmin Ferrarin entinen toimitusjohtaja, Luca di Montezemolo, on ottanut konsernissa uuden vastuullisen tehtävän ja on ihan varmaa, että hänen sydänmensä läpättää edelleen Ferrarille. Joten näyttäisi siinä mielessä hyvältä, että rahaa riittää ja hevosella pääsee.
Mutta miten pitkälle sitten todellisuudessa Fiatin rahat riittävät? Jo vuosikausia konserni on pumpannut Ferrariin rahaa ja on selvää, ettei taloudellinen rakenne voi kestää ikuisuuksiin semmoisia panostuksia, ellei sitten varsinaisella konsernilla jostain syystä menisi huomattavasti entistä paremmin. Oman ymmärrykseni mukaan Fiat ei ole millään laajoilla markkinoilla mikään markkinajohtaja tai että se ottaisi markkinaosuuksia muilta kilpailijoilta pois. Eli ainakaan ulospäin ei näytä sille, että Fiatilla menisi mitenkään hyvin. Tässä kommentissani voin kyllä olla ihan väärässäkin. Ehkä Fiatin menestys maailmalla ei vain näy täältä Suomesta käsin.
Mitä sitten Ferrarin sisällä tapahtuu? Vaikea sanoa, mutta on tietenkin ollut poikkeuksellista, että Ferrari on organisaationa pystynyt toimimaan niinkin ehyesti, että menestys on jatkunut keskeytymättömästi pitkään. Esimerkkinä mainittakoon tekninen luotettavuus F1-autoissa, mitä ei luonnollisestikaan voida laskea yhden tai kahden ihmisen saavutukseksi. Yksiselitteisesti se kertoo siitä, että se organisaatiossa pystytään tekemään laadukasta työtä vuodesta toiseen, jolloin se kielii siitä, että organisaatio toimii prosessinomaisesti ja tekniset innovaatiot ovat olleet toinen toisiaan onnistuneempia. Mutta voiko tämmöinen menestys sitten jatkua loputtomiin? Osoittaa tietysti tiettyä organsatorista kypsyyttää saavuttaa se taso, jolla Ferrari selvästikin nyt on. Sitten on ihan eri juttu se, pystytäänkö se ylläpitämään. Historiallisesti suuretkin mahdit ovat ajanmyötä romahtaneet. Jotain uutta on tullut tilalle.
On tietenkin toinen mahdollisuus, joka kylläkin tuntuu epätodennäköisemmältä, nimittäin se, että Ferrarin menestys olisi vain muutamista avainhenkilöistä riippuvainen. Mikäli näin on, niin se tarkoittaa sitä, että nämä avainhenkilöt menettäessään Ferrari on erittäin haavoittuvainen. Ja menestyksen ylläpitäminen on sitäkin hankalampaa. Siinä tapauksessa toiminnan alamäen alkaminen olisi lähes itsestäänselvyys. Nykytietojen valossa ei kuitenkaan tiedetä kenenkään Ferrarin avainhenkilön siirtyvän uusiin tehtäviin tai pois organisaatiosta. Ellei sellaisena sitten pidetä Jean Todtin siirtymistä vastaamaan toimitusjohtajan tehtävistä.
Michael Schumacherin menestys Ferrarin kiistattomana ykköskuljettajana on tietenkin vertaansa vailla oleva menestystarina, jota tuskin koskaan tullaan enää ylittämään. Itse asiassa Schumacherin ja Ferrarin menestys on aiheuttanut lajin sisällä melkoisen myllerryksen ja lajin kattojärjestön FIA:n toimesta lukuisia sääntömuutoksia viime vuosina. Näillä sääntömuutoksilla on pyritty tasaamaan kilpailua ja lisäämään yleisön mielenkiintoa lajia kohtaan. Mutta sääntömuutokset eivät ole muuttaneet sitä tosi asiaa, että Ferrari on pystynyt vuodesta toiseen mukautumaan sääntöihin muita nopeammin ja rakentamaan tallinsa ja autonsa mestaruuskuntoon.
Michael Schumacherilla ei ole Formula 1:ssä enää oikeasti mitään saavutettavaa. Seitsemäs henkilökohtainen maailmanmestaruus sinetöityi viime viikonloppuna Belgian GP:ssä. Se on saavutus, jota kukaan ei ole aikaisemmin pystynyt tekemään, eikä sitä ole kovinkaan helppo saavuttaa tulevaisuudessa. Vaikka Schumacher lehdistötilaisuudesta toiseen jaksaa vakuuttaa jatkavansa lajin parissa (nimenomaan Ferrarilla) kerrasta toiseen, niin jostain syystä se ei enää tunnu kovin uskottavalta. Tietenkin on helppoa vakuuttaa olevansa motivoitunut, kun on onnistunut niin hyvin, eikä menestykselle näy mitään loppua. Mitäpä jos voitot ei tulisikaan enää yhtä 'helpolla'? No, ei ne nytkään varmasti ole oikeasti helpolla tulleet, mutta tilanne olisi Schumacherin motivaation kohdallakin varmasti toisenlainen, mikäli muut tallit ja kuljettajat pystyisivät haastamaan hänet nopeudessa ja luotettavuudessa.
Ei tästä nyt mitään explisiittistä yhteenvetoakaan voi tehdä. Ferrari vaan on tallina helvetin hyvä ja Schumacher lajin paras kuski. Ja yhdessä he ovat lajin jättiläisiä. Monstereita. "The taller they are - the harder they fall". Toinen sanonta tähän loppuun.
On nimittäin aivan varmaa, että mikäli Formula 1 lajina säilyy, niin Ferrarin ylivoima ei jatku ikuisuuksiin. Tietysti nyt, kun vuodesta toiseen, voitosta voittoon ajaa vain Ferrari, niin tuntuu siltä, että laji on kriisissä. Ferrarin pahimmat kilpailijat eivät ole onnistuneet omassa toiminnassaan niin hyvin, että pystyisivät suistamaan Ferrarin pois valta-asemastaan.
Viime sunnuntaisen Belgian GP:n jäljiltä McLarenin Ron Dennis innostui linjaamaan jo Ferrarin alamäen alkavan. Lajin historiaanhan on aina kuulunut se, että mahtitallit vaihtuvat ja mestaruudet myös. Jotta suuren yleisön mielenkiinto lajia kohtaan kasvaisi, niin sama talli ei pitäsi voittaa mestaruuksia vuodesta toiseen.
Onko Ferrarin alamäki sitten oikeasti alkamassa? Tälläisenä tavallisena F1-fanina ei ole tietenkään käytettävissä riittäviä faktoja asian objektiiviseen käsittelyyn, joten pitäytykäämme muutamassa uutisenpätkässä, lajin ympärillä liikkuvissa huhuissa ja omissa tuntemuksissa (feelings).
Fiatin isähahmo, Gianni Agnelli, kuolla kupsahti ennen vuoden 2003 kisakauden alkua, ja Ferrarin F1-talli kunnioitti edesmenneen suuren tukijansa poismenoa nimeämällä autonsa 2003GA:ksi. Tiedetään yleisesti, että Ferrari porskuttaa Fiatin rahoilla ja Agnelli oli nimenomaan Ferrarin suuri tukija ja sitä kautta oli siis varmistettu, että se raha mitä tarvitaan voittamiseksi olisi siis käytettävissä. Nyttemmin Ferrarin entinen toimitusjohtaja, Luca di Montezemolo, on ottanut konsernissa uuden vastuullisen tehtävän ja on ihan varmaa, että hänen sydänmensä läpättää edelleen Ferrarille. Joten näyttäisi siinä mielessä hyvältä, että rahaa riittää ja hevosella pääsee.
Mutta miten pitkälle sitten todellisuudessa Fiatin rahat riittävät? Jo vuosikausia konserni on pumpannut Ferrariin rahaa ja on selvää, ettei taloudellinen rakenne voi kestää ikuisuuksiin semmoisia panostuksia, ellei sitten varsinaisella konsernilla jostain syystä menisi huomattavasti entistä paremmin. Oman ymmärrykseni mukaan Fiat ei ole millään laajoilla markkinoilla mikään markkinajohtaja tai että se ottaisi markkinaosuuksia muilta kilpailijoilta pois. Eli ainakaan ulospäin ei näytä sille, että Fiatilla menisi mitenkään hyvin. Tässä kommentissani voin kyllä olla ihan väärässäkin. Ehkä Fiatin menestys maailmalla ei vain näy täältä Suomesta käsin.
Mitä sitten Ferrarin sisällä tapahtuu? Vaikea sanoa, mutta on tietenkin ollut poikkeuksellista, että Ferrari on organisaationa pystynyt toimimaan niinkin ehyesti, että menestys on jatkunut keskeytymättömästi pitkään. Esimerkkinä mainittakoon tekninen luotettavuus F1-autoissa, mitä ei luonnollisestikaan voida laskea yhden tai kahden ihmisen saavutukseksi. Yksiselitteisesti se kertoo siitä, että se organisaatiossa pystytään tekemään laadukasta työtä vuodesta toiseen, jolloin se kielii siitä, että organisaatio toimii prosessinomaisesti ja tekniset innovaatiot ovat olleet toinen toisiaan onnistuneempia. Mutta voiko tämmöinen menestys sitten jatkua loputtomiin? Osoittaa tietysti tiettyä organsatorista kypsyyttää saavuttaa se taso, jolla Ferrari selvästikin nyt on. Sitten on ihan eri juttu se, pystytäänkö se ylläpitämään. Historiallisesti suuretkin mahdit ovat ajanmyötä romahtaneet. Jotain uutta on tullut tilalle.
On tietenkin toinen mahdollisuus, joka kylläkin tuntuu epätodennäköisemmältä, nimittäin se, että Ferrarin menestys olisi vain muutamista avainhenkilöistä riippuvainen. Mikäli näin on, niin se tarkoittaa sitä, että nämä avainhenkilöt menettäessään Ferrari on erittäin haavoittuvainen. Ja menestyksen ylläpitäminen on sitäkin hankalampaa. Siinä tapauksessa toiminnan alamäen alkaminen olisi lähes itsestäänselvyys. Nykytietojen valossa ei kuitenkaan tiedetä kenenkään Ferrarin avainhenkilön siirtyvän uusiin tehtäviin tai pois organisaatiosta. Ellei sellaisena sitten pidetä Jean Todtin siirtymistä vastaamaan toimitusjohtajan tehtävistä.
Michael Schumacherin menestys Ferrarin kiistattomana ykköskuljettajana on tietenkin vertaansa vailla oleva menestystarina, jota tuskin koskaan tullaan enää ylittämään. Itse asiassa Schumacherin ja Ferrarin menestys on aiheuttanut lajin sisällä melkoisen myllerryksen ja lajin kattojärjestön FIA:n toimesta lukuisia sääntömuutoksia viime vuosina. Näillä sääntömuutoksilla on pyritty tasaamaan kilpailua ja lisäämään yleisön mielenkiintoa lajia kohtaan. Mutta sääntömuutokset eivät ole muuttaneet sitä tosi asiaa, että Ferrari on pystynyt vuodesta toiseen mukautumaan sääntöihin muita nopeammin ja rakentamaan tallinsa ja autonsa mestaruuskuntoon.
Michael Schumacherilla ei ole Formula 1:ssä enää oikeasti mitään saavutettavaa. Seitsemäs henkilökohtainen maailmanmestaruus sinetöityi viime viikonloppuna Belgian GP:ssä. Se on saavutus, jota kukaan ei ole aikaisemmin pystynyt tekemään, eikä sitä ole kovinkaan helppo saavuttaa tulevaisuudessa. Vaikka Schumacher lehdistötilaisuudesta toiseen jaksaa vakuuttaa jatkavansa lajin parissa (nimenomaan Ferrarilla) kerrasta toiseen, niin jostain syystä se ei enää tunnu kovin uskottavalta. Tietenkin on helppoa vakuuttaa olevansa motivoitunut, kun on onnistunut niin hyvin, eikä menestykselle näy mitään loppua. Mitäpä jos voitot ei tulisikaan enää yhtä 'helpolla'? No, ei ne nytkään varmasti ole oikeasti helpolla tulleet, mutta tilanne olisi Schumacherin motivaation kohdallakin varmasti toisenlainen, mikäli muut tallit ja kuljettajat pystyisivät haastamaan hänet nopeudessa ja luotettavuudessa.
Ei tästä nyt mitään explisiittistä yhteenvetoakaan voi tehdä. Ferrari vaan on tallina helvetin hyvä ja Schumacher lajin paras kuski. Ja yhdessä he ovat lajin jättiläisiä. Monstereita. "The taller they are - the harder they fall". Toinen sanonta tähän loppuun.
