Aamu vaikutti aivan tavanomaiselta. Juuri sellaisia aamuja seuraa päivä, joka muuttaa kaiken.
En tiedä, mikä kahvilayrittäjän elämässä oli mennyt pieleen. Ehkä kaikki, ja siksi hän janosi kostoa ihmiskunnalle. Tiesi, että kun siihen kylvää yhden mitättömän pienen tuhon siemenen, se itää ja voimistuu. Se levittäytyy kaikkialle ja nakertaa ihmistä sisältäpäin karvaaseen loppuun saakka.
Vaikka mistä sitä tietää, vaikka hän olisi vain halunnut irrotella. On tavallaan ymmärrettävää, että jos on esimerkiksi kolmenkymmenen vuoden ajan tullut seitsemäksi töihin, pannut kahvin tulelle, avannut oven asiakkaille ja kantanut mainosplakaatin pihalle, jossain vaiheessa yllättää halu tehdä asiat toisin. Koska kaikki edellä luetellut toiminnot ovat kahvilan pyörittämisessä varsin oleellisia, muutos voi tapahtua vain yksityiskohtien tasolla.
Mene ja tiedä. Siinä se kuitenkin luki. Keskellä katua, neonpunaisella taustalla, anteeksipyytelemättömällä kirjainkoolla: pulla kahvit 2 euroa.
Se ei jäänyt yhden ihmisen tutkielmaksi siitä, voiko asiat tehdä myös toisin. Sen päivän jälkeen mikään ei enää ollut entisensä. Alkuun muutos oli hidasta, vain jokin hassu erikois tarjous siellä ja toinen täällä.
Sitten piru pääsi irti ja anarkia vyöryi kadulle.
Kaupungissa esiintyi akrobatia sirkus. Kaupan pakastealtaaseen -- anteeksi, pakaste altaaseen -- ilmestyivät Nami munkit.
Yksi katsoi televisiosta formula kilpailuja. Toinen hillui koko viikonlopun kesä festareilla. Leirintä alueet täyttyivät telttailijoista. Vapaaehtois toiminta kasvatti suosiotaan.
Siinä vaiheessa, kun pulla kahvit -kyltti seisoi kadulla, joku saattoi vielä heittää vitsiä siitä, miten maailmaan pian ilmestyisivät suihku verhot ja kuorma autot. Sitten ne todella ilmestyivät.
Kysymys ei ole enää yksittäisistä virheistä, vaan vammasta. Yhdys sana vammasta. Post modernista kaiken pirstaloimisen tarpeesta. Iskusta kansakunnan yhtenäisyyden vyön alle.
Sanojen yhdistelystä on tullut satunnaista sissi toimintaa. Ja onkin se jokseenkin perverssiä, kun tarkemmin ajattelee. Onko kukaan kysynyt sanoilta itseltään, haluavatko ne tulla liitetyiksi toisiinsa vai pysyä yksilöinä? Sanoille oikeus individualismiin! Yhdyssana on kuollut, eläköön yhdys sana!
Sanojen vapautus rintama etenee murska voitosta toiseen. Seuraavaksi poltto pisteeseen tulevat erilaisten päätteiden oikeudet. Ei kö? Itse asiassa myös kirjaimet voisi erottaa toisistaan, niin hän se olisi s e l v e m p ä ä.
Kannattaako tästä valittaa johonkin? Voiko yli päätään?
Mie lestäni ei.