Maailman kilpailukykyisimpiin maihin luokitellun Suomen vetovoima on yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten suuryritysten johtajien mielestä niin surkea, että ennemmin ne laittavat Euroopassa rahansa kaikkialle muualle kuin tänne. Suomi ei päässyt Ernst&Youngin tutkimuksessa edes listan hännille.
Suomi on osaamisestaan, huipputekniikastaan ja rehellisen maan maineestaan huolimatta vähemmän himoittava kuin vaikkapa Bulgaria tai muu maa, joka oli yhtenä luokkana. Suomen kartelliskandaalit eivät ennättäneet tuoda mausteita kyselyyn.
Miten paljon tästä pitäisi ottaa nokkiinsa? Ei mitenkään. Pikemminkin olisi hyvän analyysin paikka: mikä oikeasti puree sijoittajiin. Tuskin ainakaan ahkerasti toistetut alhaiset työvoimakustannukset, koska Saksa on yritysjohtajien mielissä Euroopan ykkönen.
Eikä investoija karta näköjään myöskään työvoiman joustamattomuutta, jota Suomessa pidetään pahana karkotteena. Harva lienee kehunut saksalaisia työmarkkinoita joustavuudesta.
Sijoituspäätöksiin tuntuvat vaikuttavan moninaiset, joskus jopa ristiriitaisetkin vaikuttimet. Ainakin mieltymysten takana ovat mielikuvitustamme valtavammat voimat.
Suomelle jää tosiasioiden tunnustamisen paikka ja ponnistaminen niistä lähtökohdista. Suomi on pieni maa, sehän tiedetään, mutta pienuus ei ole suinkaan investointien este. Pieniä ovat Baltiankin maat, jotka ovat yritysjohtajien listoilla.
Keski-Euroopassa matkustellessa tulee uudestaan ja uudestaan ilmiselväksi se, että Suomi on paitsi kansaltaan vähäinen myös kulttuuriltaan ja kaikeltaan hyvin erilainen maa. Kaukana Euroopan valtavirroista, vaikka puhuisimme sadoilla kielillä. Suomen erottaa muukin kuin meri. Se on voima ja heikkous, mutta sen pitäisi olla voima.
Euroopan maat ovat taas kylki-kyljessä. Keskellä on helppo unohtaa laitamaiden elämä.
Jos suomalaiset ojentautuisivat Ernst&Youngin selvityksen mukaan, olisi Invest in Finland yksi maamme tärkeimmistä ja isoimmista virastoista. Sehän yrittää pitää Suomea investoijien silmien edessä—omalta osaltaan.
Vaikka kyselyt ovat kyselyitä, ei niitä voi heittää huomiotta. Jos ne eivät ole totuus, ne ovat suunta. Suomalaisella ei ole tietenkään aihetta itsensä vähättelyyn, mutta ei myöskään korskeuteen.
Heikkona hetkenä tulee mieleen, että vaikka me puhuisimme enkelten kielellä, emme me sittenkään olisi kuin helisevä vaski ja niin edelleen.Sisuakin tarvittaisiin, mutta valitettavasti se on katoamassa oleva lahja.
