Yksittäisiä 'muun urheilun' uutisia
- Viestiketjun aloittaja Olga
- Aloituspäivämäärä
Sam
Muumipappa
Hyvinkää voitti Sotkamossa 2-0 :thumbup:
Vuosi sitten oli kyyneleet lähellä kun katseli sitä heikkona pidettyä nimilistaa joka Tahkolla oli, Jari Laurila ja Stig Tainio ovat tienneeet tasan tarkkaan millaisia pelaajia Tahkoon on hankittu, Simo Eerikäinen, Mikko Röppänen, Markus Meriläinen. Kaikki kokeneet pitkän uran monine vaiheineen. Kun porukkaan lisätään ensinmäisenä nimenä Valtteri "Vade" Ketonen, Juha" Kore" Korhonen ja Riku Rantanen ymmärtää miten vaikeaa se on ollut voittava joukkue! Vuodesta 1981 asti joku muu on saanut tehdä Tahkossa isoja asioita! Nyt vihdoinkin joukkue tekee niitä isoja asioita itse! Iiro Haimi, Riku "Pitkä-Riku"Tainio, Kimmo Siivonen, eikä vähäisimpänä hahmona Iso-Kello Eerikäinen ovat muodostaneet kauden aikana erinomaisen osan mestarijoukkuetta varsinkin nuorten Haimin ja Miika Matikan esiinmarssi on ollut ihailtavaa.
26 vuotta on odotettu joko nyt vihdoin kultamitlallit palaavat takaisin kotiin Pihkalaan kentälle josta ne 6.9.1981 lähtivät 11-1 Jyväskylän Kirille Pihkalassa tarjoillun "Laurila-Slamin!" eli täystyrmäyksen jälkeen pitkälle kierokselleen pois ruuhka-suomesta. Nytkö vihdoinkin koittaa se päivä jota edellinen Tahkon mestarilukkari Markku Kuikka on salaa kaikki nämä vuodet odottanut näkevänsä?
Tämän päivän vuoksi Markku Kuikan ohella myös Risto Korhonen, Jari Laurila,Antti Laurila, Paavo Pekkalin, Ilkka Musto, Stig Tainio, Pertti Wirtanen, Kari Kuusiniemi, Juha Lamberg, Oiva Latikka, Timo Hakala, Arto Puumalainen ja Aulis Paski ovat eläneet. Edellä mainitut herrat ovat ne 14 miestä jotka 1979-81 olivat Hyvinkään Tahkon edustusjoukkue triplamestarit, Risto Korhosen "poika Juhaa" katsoessa tulee mieleen sama asia pelityyli, viileän jäätävä olemus kentällä, Antti Laurilan läpilyönnit, Stigu Tainion jäätävä linjapeli yhdessä Pertti Wirtasen ja Juha Lambergin kanssa. Kari Kuusiniemi kärkenä, koko joukkue oli silloin niin jäätävä porukka. Se oli Hyvinkään historian paras porukka, sellaisen kun olisi uskonut tänä keväänä näkevänsä. Yksi mies tuolloinen Tahkon pelin sielu viisinkertainen lyöjäkuningas Antti Laurila uskoi,tänä vuonna mahdolliseen mestaruuteen hän julisti ennen finaalia tehdyssä haastattelussa "Tästä kaudesta tulee vielä hyvä." "Mää olen nähnyt sellaisen enteen, että tästä tulee vielä jotain kun 2-3 vuotta porukka pysyy yhdessä."
Sanontahan silloin oli Tahkolaisittain "Jos mää nyt en onnistu! Niin kaveri ihan 100 varmasti onnnistuu!"
Kun lauantain peli alkaa paine on täysin Sotkamon Jymyn niskassa, Hyvinkääläisillä on kotikenttä, kenttä jonka kolmospesän kulmalipun reunuksella "Laurilan Kello" odottaa soittajaansa. Miestä joka tekee "Grand-Slamin ratkaisevassa pelissä" Tuolloin 1981 Antti Laurila lopetti Jyväskylän pyristelyn tilanteessa 5-1, Pallo kolmosrajasta läpi niihin paljon parjattuihin ruusupuskiin, (jos joku ei muista kyseisiä puskia, ne edistivät Pihkalan "muuntajaa" vuoteen 2003 asti.) tulos 1+3 ja peli 9-1 Tahkolle. Loppu oli kosmetiikkaa ja kultamitallit jaettiin mestareille tyrmäävän 11-1 voiton jälkeen, melkoinen paradoksi oli, että edellisenä päivänä Tahko hävisi Jyväskylässä 4-11. Silloin mestaruus ratkaistiin loppusarjassa, ja Tahko hoiteli leiviskänsä vähintään tyylikkäästi. Sen jälkeen sitä kultakellon soittajaa onkin vaan odoteltu.
Vuoden 1983 pesäpalloilija oli täysin ansaitusti viisinkertainen lyöjäkuningas Antti Laurila, Hyvinkään Tahko. Raju harjoittelu nosti melkoisen vanhana eli 22-vuotiaana Hyvinkäälle saapuneen sähköasentajan Suomen parhaaksi lyöjäksi. Mieheksi jota kaikki pelkäsivät.
26 vuotta on odotettu joko nyt vihdoin kultamitlallit palaavat takaisin kotiin Pihkalaan kentälle josta ne 6.9.1981 lähtivät 11-1 Jyväskylän Kirille Pihkalassa tarjoillun "Laurila-Slamin!" eli täystyrmäyksen jälkeen pitkälle kierokselleen pois ruuhka-suomesta. Nytkö vihdoinkin koittaa se päivä jota edellinen Tahkon mestarilukkari Markku Kuikka on salaa kaikki nämä vuodet odottanut näkevänsä?
Tämän päivän vuoksi Markku Kuikan ohella myös Risto Korhonen, Jari Laurila,Antti Laurila, Paavo Pekkalin, Ilkka Musto, Stig Tainio, Pertti Wirtanen, Kari Kuusiniemi, Juha Lamberg, Oiva Latikka, Timo Hakala, Arto Puumalainen ja Aulis Paski ovat eläneet. Edellä mainitut herrat ovat ne 14 miestä jotka 1979-81 olivat Hyvinkään Tahkon edustusjoukkue triplamestarit, Risto Korhosen "poika Juhaa" katsoessa tulee mieleen sama asia pelityyli, viileän jäätävä olemus kentällä, Antti Laurilan läpilyönnit, Stigu Tainion jäätävä linjapeli yhdessä Pertti Wirtasen ja Juha Lambergin kanssa. Kari Kuusiniemi kärkenä, koko joukkue oli silloin niin jäätävä porukka. Se oli Hyvinkään historian paras porukka, sellaisen kun olisi uskonut tänä keväänä näkevänsä. Yksi mies tuolloinen Tahkon pelin sielu viisinkertainen lyöjäkuningas Antti Laurila uskoi,tänä vuonna mahdolliseen mestaruuteen hän julisti ennen finaalia tehdyssä haastattelussa "Tästä kaudesta tulee vielä hyvä." "Mää olen nähnyt sellaisen enteen, että tästä tulee vielä jotain kun 2-3 vuotta porukka pysyy yhdessä."
Sanontahan silloin oli Tahkolaisittain "Jos mää nyt en onnistu! Niin kaveri ihan 100 varmasti onnnistuu!"
Kun lauantain peli alkaa paine on täysin Sotkamon Jymyn niskassa, Hyvinkääläisillä on kotikenttä, kenttä jonka kolmospesän kulmalipun reunuksella "Laurilan Kello" odottaa soittajaansa. Miestä joka tekee "Grand-Slamin ratkaisevassa pelissä" Tuolloin 1981 Antti Laurila lopetti Jyväskylän pyristelyn tilanteessa 5-1, Pallo kolmosrajasta läpi niihin paljon parjattuihin ruusupuskiin, (jos joku ei muista kyseisiä puskia, ne edistivät Pihkalan "muuntajaa" vuoteen 2003 asti.) tulos 1+3 ja peli 9-1 Tahkolle. Loppu oli kosmetiikkaa ja kultamitallit jaettiin mestareille tyrmäävän 11-1 voiton jälkeen, melkoinen paradoksi oli, että edellisenä päivänä Tahko hävisi Jyväskylässä 4-11. Silloin mestaruus ratkaistiin loppusarjassa, ja Tahko hoiteli leiviskänsä vähintään tyylikkäästi. Sen jälkeen sitä kultakellon soittajaa onkin vaan odoteltu.
Vuoden 1983 pesäpalloilija oli täysin ansaitusti viisinkertainen lyöjäkuningas Antti Laurila, Hyvinkään Tahko. Raju harjoittelu nosti melkoisen vanhana eli 22-vuotiaana Hyvinkäälle saapuneen sähköasentajan Suomen parhaaksi lyöjäksi. Mieheksi jota kaikki pelkäsivät.
Viimeksi muokattu:
Olga
.
Hieno homma. On ihan hyvä, ettei sama joukkue voita mestaruutta joka vuosi.Sam sanoi:
Siitä häviää hohto kokonaan, mestaruutta pidetään itsestäänselvyytenä.
Hyvinkäällä on nyt semmoinen lento päällä, että on todella ihme, jos mestaruus
ei ratkea jo lauantaina. Hyvinkää! :thumbup:
Olisin tosin suonut Vuorisen Jannelle vielä tämän mestaruuden,
kun menossa on ilmeisesti viimeinen kausi (ainakin tällä erää).
Sam
Muumipappa
Samaa mieltä. Siitä syystä olenkin pitänyt Sotkamoa "Suomen Ferrarina" tässä parina vuotenaOlga sanoi:
Junnutoiminta on kuitenkin aivan huippua ja omat kokemukseni sikäläisistä tiimeistä hyvin myönteisiä.
Olga
.
Onnea Hyvinkään mestarijoukkueelle! Olette kultanne ansainneet! :thumbup:
Sam
Muumipappa
Oli Hyvinkää selvästi parempi tänään. Varsinkin toinen jakso meni aivan suvereenisti.
Onnea Tahkolle. Vaihtuvuus tekee tervettä.
Onnea Tahkolle. Vaihtuvuus tekee tervettä.
Sam
Muumipappa
Saunaan pitäisi mennä, muttei oikein malta. Hyvää peliä kolmannessakin erässä.Teemu-84 sanoi:
Sam
Muumipappa
Soittivat Lordia taktisella tauolla
