Oden pääkin on aika paljon ja monessa kääntynyt pari vuoden takaiseen.
http://www.soininvaara.fi/2015/08/14/pitaisiko-eurosta-erota/
Osmolta hyvää pohdintaa, vaikken nyt kaikkia kirjoituksensa heittoja ostakaan. Taloustieteilijät tuntuvat olevan ymmällä kypärin, että mistä nyt on oikeastaan kyse ja mikä lääke auttaisi. Muutkin ovat syyttäneet Saksaa Euroopan vaikeuksista. Voiko oikeasti syyttää siitä, että valtio on hoitanut asiansa hyvin? Onhan muillakin täysi vapaus hoitaa asiansa samoin.
Tämä seikka, että Suomi on periaatteessa tehnyt kaiken oikein ja silti menee heikosti, ja on sitten Suomelle liian vahva euro syypää ilmiöön. Mielestäni näiltä analyytikoilta on jäänyt seikkoja huomioimatta. Suomi on vientivetoinen kansantalous. Erityisesti viedään investointitavaroita, siis teollisuuden tarvitsemaa, ei kuluttajien suoraan. Tästä syystä elpyminen on Suomessa käynnistynyt aina vasta sitten, kun vientimaiden taloudet ovat elpyneet pidemmän aikaa, jolloin niiden investoinnit käynnistyvät.
Toinen huomiotta jäänyt seikka on koko ajan heikentynyt huoltosuhde. Vaikka palkat eivät sinällään ole liian suuria, ja siten viennin este, rasittaa kansantaloutta vanheneva väestö. Jostain se raha on kerättävä, jotta hyvinvointivaltio voisi hommansa hoitaa. Kestävyysvaje ei ole kadonnut minnekään. Kunta- ja soteuudistukset on pakko tehdä olipa meillä euro tai markka.
Devalvaatiota on väläytelty. Ei se niin auvoisa väline ollut. Se on kädenojennus vientiteollisuudelle, kaikkia muita potkaistaan kintuille. Niinkin voisi ajatella, että devalvaatiolla siirretäisiin kaikkein köyhimpien kansalaisten rahaa monikansallisten yritysten osakkeenomistajille. Devalvaatio nostaisi kotimarkkinayritysten kustannustasoa, tekee se niin myös vientiteollisuudelle, niiden ulkomaisten raaka-aineostojen kautta.
Devalvaatio on myös hyökkäys naapurimaita kohtaan. Esimerkiksi aikoinaan Suomi ja Ruotsi devalvoivat kilpaa, ankarasti toisiaan syytellen. Yksi euron perusteleu oli juurikin tämä: ettei olisi agressiivista ja vihamielistä devalvaatiopolitiikkaa Euroopan sisällä.
Katsoon tuossa hiljan ruotsalaisen dokumentin pääasiassa Ruotsin talouspolitiikasta. Keynesiläistä politiikkaa harjoitettiin sielläkin. Siis että heikossa suhdanteessa valtio luo kysyntää esim. infrainvestoinneilla. Tasapainoiltiin työttömyyden ja inflaation välillä. Sitten joskus 80- luvulla kävikin niin, myös Suomessa, että sekä inflaatio että työttömyys kohosivat yhdenaikaisesti, vastoin talousteorian periaatetta. Siirryttiin uuteen ideologiaan, valtion ei pidä puuttua liikaa- ajatteluun, sääntelyn purkuun. Tämä tuotti hyvää tulosta kaikissa länsimaissa. Tähän asti, ei tunnu toimivan enää. Saattaisiko olla hedelmällistä kokeilla keynesiläisyyttä uudelleen, jospa se nyt purisi?