Vähän saisi tietysti tulla lisää varsinaisia sivarimuistoja tähän toikkiin.
No tässäpä tulee:
Sivarivuosi oli avartava ja mielenkiintoinen. Paljon tapasi erilaista ihmistä. Toki meidänkin erässä jonkun verran oli sitä porukkaa jolla on elämä sekasin, huumeongelmaa ym., näitä aika paljon lähti kotiin E-miehinä. Suurin osa jätkistä kuitenkin ihan tavallisia nuoria miehiä, kelvollisessa kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisesti, eivätkä mitenkään älyllisesti vajaita. Porukassa oli edustettuna hyvinkin erilaisia elämännkatsomuksia ja aatemaailmoja, ja paljon tuli koulutusjakson aikana käytyä mielenkiintoisia keskusteluja. Mukavaahan tuo oli myös pelailla poikien kanssa jalkapalloa ja saunoa ja musisoida ym. Kyllä mä oisin siellä viihtyny pidempäänkin kun sen kolme viikkoa.
Palvelusjaksolla tein ehkä merkityksellisintä työtä mitä tähän asti elämässäni olen tehnyt. Ja tein sitä tunnollisesti, en lusmuillut tai löysäillyt. Olisin halutessani saanut jäädä palvelusajan jälkeen työsuhteeseen. Ja ainoa perse jota pyyhin oli omani.
En "virnuile" sivariudellani, enkä myöskään häpeä sitä. Äiti oli alkuun aika järkyttynyt, kun kerroin meneväni sivariin, ja yksi työpaikka on jäänyt saamatta kerrottuani työhaastattelussa olevani sivari. Omasta mielestäni kuitenkin tein oikean valinnan.