Kisaraportti
mulla ei oikein aivot ole rekisteröintitilassa, kun ajan kisaa. Mielessä ei ole sillä hetkellä muuta kuin seuraava mutka ja suurin osa kisan tapahtumista jää muistikuvien ulkopuolelle
Minulla juuri sama juttu. Silloin, kun keskittyminen kisaan ja jokaiseen mutkaan erikseen on huipussaan, ei kisatapahtumat rekisteröidy pikkutarkasti jälkeenpäin dokumentoitaviksi. Ensimmäisen aika-ajoryhmän ajoa katsellessa alkoi hiipiä mieleen, että tulisi hankalaa yltää A-finaaliin suoraan. Niin kovaa jo C-ryhmäläiset väänsivät. Autossa jo toisaalta laskettin, että kaikki yleensä ns. A-finaalikamaa olevat eivät millään sinne mahdu. Niin laaja on osanottajajoukko. B-ryhmän aika-ajoa katsellessa tunne siitä, että nappisuoritus vaaditaan, vain kasvoi.
Aika-ajot
Kun autoja ei kerran arvottu, valitsin kolmosauton umpimähkään. En osannut katsella autolla ajettuja aikoja B- ja C-aika-ajoissa. Ei tuntunut jotenkaan hyvältä ekat kierrokset. Ajattelin, että olen ruosteessa tai jotain kun missasin joka mutkan leikkauspisteet ja ykkösmutkaankin piti löysätä kaasua aivan huolella. Kokeilin ensin päästää PeePeen ohi ja yrittää hyvää kierrosta tämän kannassa. Ei. Etenkin hitaammissa mutkissa kaveri hävisi horisonttiin. Sitten hankkiuduin NastyBoyn perään. Tämän perässä kokeilin pariinkin kertaan ajaa ykkösmutkan samaa vauhtia kuin hän. Molemmilla kerroilla kynnin nurmikkoa säilyttäen toki nokan onneksi oikeaan suuntaan. Vähitellen Nastykin sitten hävisi näköpiiristä. Tuntui, että auto puski kuin pässi narussa. En kerta kaikkiaan tule toimeen aliohjaavan auton kanssa. Missaan mutkat sellaisella aina ja ajorytmi katoaa. Ymmälläni kaarsin ruutulipun jälkeen varikolle ja jännittyneenä odotin tuloksia. Kuudes paikka ja B-finaalin paalu. En kerta kaikkiaan ymmärtänyt aikaa, 42.5. Yllättyneenä katsoin myös RacerX:n aikaa, joka oli vielä huonompi kuin minun. Racer taisikin huikata sitten, että B-finaalissa otetaankin sitten kunnolla matsia...
B-finaali
Niinhän siinä sitten kävikin. Tosin tässä luotiin vasta asetelmat kunnon väännölle A-finaalissa. B-finaaliin autot valikoituivat nopeasti ja minulla oli kaksi vaihtoehtoa mihin hypätä, kolmonen tai ykkönen. Ykkösauto arvelutti, koska ed. setissä Venderin ajaessa sillä näytti, että vasen takarengas oli melkein pomppaamassa vanteelta. Kädellä kokeiltaessa se tuntui tosi löysältä. Pyysin renkaaseen lisättävän ilmaa ja se onnistuikin. Kiva. Myöhemmin sain kuulla, että autoon oli vaihdettu myös vasen eturengas. Jo lämmittelykierroksella huomasin, että auto tuntuu paljon napakammalta kuin kolmonen. Päätin, etten kikkaile ”lentävän” lähdön kanssa koska saisin kevyenä muutenkin hyvin auton viivalta. Heti ekassa mutkassa huomasin, että nyt on ihan eri auto kyseessä, kuin aika-ajoissa. Sain ajorytmin päälle, käänneltyä mutkiin sisään ajoissa ja jätätettyä Albert Parkkia. Ajelin varmoja kierroksia ja huomasin jossain vaiheessa, että RacerX on takanani. Tosin ei huolestuttanut, koska näytti silloin kun katsoin olevan aika kaukana vielä. Loppujen lopuksi kaveri pääsikin jo 1,5 sekunnin päähän. Minulla olisi ollut varaa kiristää vauhtia, mutta toisaalta jos tämä olisi päässyt kantaan kiinni ja yrittänyt riskiohitusta, tuskin olisin peittänyt väkisin ja vaarantanut A-finaalipaikkaa. Toisaalta taas uskon, ettei samasta syystä myöskään RX olisi yrittänyt mitään älytöntä riskiohitusta. Nyt molemmat A-finaalissa ja taistelu voisi jatkua siellä
A-finaali
Sain finaaliin nelosen, ja tiesin, että sillä olisi nyt sitten tehtävä tulosta Alku ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen. Racer taisi päästä vahingossa ohitseni ekoissa mutkissa ja se maksoi minulle kolmossijan. Oli jotain hässäkkää alussa ja ohiteltiin muutama auto. PeePee sanoi jälkeenpäin jotakuinkin, että mentiin RX ja minä hänestä ohi molemmin puolin kumpikin ikään kuin etsien hankalinta ohituspaikkaa. Neljäntenä ollessani huomasin, että autoni kulkee paljon paremmin kuin Racerin. Olisi siis yritettävä ohitusta. Ei sitä paikkaa tuntunut löytyvän, vaikka kävin tuikkaamassa keulaa RX:n auton rinnalle eri paikoissa. Varsinkin kun ”sukellusohitukset” on kiellettyjä ulkokisoissa. Sitten päätin yrittää nopeassa ykkösmutkassa ohi sisältä. Ei ei ja ei. Ei pitoa sisälinjalla, spinnasin osumatta RX:ään ja tuli sellainen bon voyage -tunne viime vuoden Forssan kisaan, että otti päähän aivan huolella. Käänsin äkkiä takaisin radalle ja ihmettelin sitä, ettei kukaan mennyt ohi kyntäessäni. Ketutus oli niin hirmuinen, että päätin runnoa loppukisan niin kovaa kuin autosta vain irtoaa. En olisi uskonut, mutta sainkin Raacerin kiinni. Ajattelin, että kisa loppuu varmaan pian, joten ei olisi montaa mahista enää tehdä ohitusta. Kerran yritin ohitusta Alessandro Zanardimaisesti kanttarin kautta mutta ei tärpännyt. Viimeiseen mutkaan ennen ruutulippua valitsin eri ajolinjan kuin RX ja pääsin imuun, vierelle. Mutta en ihan ohi. Kunniakierroksella se, että en onnistunut saamaan kolmossijaa ei enää harmittanut; oli niin hauska taistelu sijasta. Se itse kilpailu ja kilpailujännitys sijasta on paljon tärkeämpi, kuin pisteet jotka siitä saa. Kun listat saapuivat, huomasin että olin tehnyt kisan nopeimman kierroksen ja sain kuulla, että siitä saa vielä lisäpisteenkin! Se viimeistään karisti harmin kolmossijan menetyksestä.
Täytyy sanoa, että KKWCS-urani hauskin kisa oli tämä. Niin karseata ja totista vääntöä, että ei voi kuin nauraa. Ja tosiaan fiilikset vaihtelivat aika-ajon tappiomielialasta A-finaalin tappomeininkiin.
Ohitukset taitavat olla minun heikko kohtani. Jotenkin onnistun usein sössimään ne. Myös se, että ulkokisoissa ohittaminen säännöissä rajoitetumpaa, saa pohtimaan ajaessa millaisessa tilanteessa saa ohittaa. Se syö keskittymistä myös.
Tähän loppuun muuten pieni tiva: Ykkösissä kaudella -95 alettiin kunnolla ekan kerran tuomaroimaan ohituksia. Eräs kuljettaja Span kisan jälkeen, kun tällä oli vaikeuksia ohittaa siinä kohden kisaa selvästi hitaampi kuljettja, pohti myös sama dilemmaa kuin minä, eli millainen ohitus on sitten sääntöjenmukainen. Kuka tämä kuljettaja oli?