Saippuaoopperassa todellakin ollut juonenkäänteitä. J Painike oli kuin köyhä kerjäläispoika (Monacon huvilassaan) joka oli vuosikausia uskollisesti palvellut vanhaa isäntäänsä joka ei koskaan tuntunut saavan autoa kulkemaan, sitten koko firma meni konkkaan juuri kun talliin oli saatu palkattua sateentekijä joka oli tullut nostamaan koko porukan suosta. Kuin ihmeen kaupalla talli saatiin ostettua yhden purkkapaketin hinnalla ja jeesusteipillä auto saatiin kasaan, ja kiistellyllä diffuusorilla talli voitti kaiken mahdollisen ja J Painike nousi unholasta mestariksi. Kerjäläispojalla menestys nousi vain heti hattuun, ja hän petti tiiminsä sorruttuaan hienon McLarenin palatsin lähentelyihin. Kutkale ei viitsinyt edes vastata exänsä puheluihin, vaan solmi salakavalasti avioliiton toisen kanssa kaikessa hiljaisuudessa, myi itseänsä vielä kaiken lisäksi alennuksella.
Toisaalla Ferrarin lämpimässä perheyhteisössä makaroonilaatikot oli jo palaneet pohjaan ja perheen pizzeria oli rahapulassa, hätiin kutsuttu eläkeläinen Saksasta ei osannut muuta kuin neuvoa pistämään sadekelin renkaat rutikuivalle radalle. Perheen nuorukainen unohteli visiirinsä aina milloin minnekin, mutta lapsenvahdiksi palkattu Rob kulki aina uskollisesti perässä ja osasi rauhoitella tätä vaavia kun visiirit olivat kadoksissa, ja pyyhki pettymyksen kyyneleet hellästi. Samalla jäätävä Iceman oli joutunut juroutensa vuoksi epäsuosioon, mutta onneksi eräs lipevä Espanjalais-hidalgo juotti eräänä iltana vanhan italialaisen herrasmiehen änkyräkänniin ja luikerteli vuosikausien lähentely-yritysten jälkeen viimein sänkyyn tämän kanssa. Ovelasti hän unohti aamulla yöpöydälle lompakkonsa, josta pilkisti Santander-pankin tilitosite. Vanha herra tunsi heti latinalaisen lämmön valtaavan itsensä.
Ranskalais-tiimissä sitä kummia vasta tapahtuikin, eräänä päivänä postiluukusta tupsahti kiristyskirje Brasilian mafialta: "Maksatte meille välittömästi 10 miljoonaa, tai paljastamme mitä Singaporen yössä tapahtui 2008."
