Vastasin varovaisesti 9, tarvittaessa osaan meinaan vetää melkoisen uskottavasti, on meinaan jokusen kerran tullu testattuakin
Tästäpä muistuu mieleen kerta, jolloin suomalaisen ystävättäreni kanssa ryhdyimme Stadin metrossa puhumaan toisillemme englantia (en edes muista syytä), joka taasen kiinnitti vieressä istuneen pariskunnan mielenkiinnon. Ryhtyivät utelemaan, että mistäpäin maailmaa olemme kotoisin. Tässä vaiheessa tapahtui jotakuinkin paha moga, joka näiltä henkilöiltä kuitenkin jäi havaitsematta. Kerroin, että olemme Hollannista (jossa siis, kuten useimmat meistä varmasti tietävät, ei puhuta englantia), Amsterdam Free Universityn (nimen vetäisin hatusta) opiskelijoita ja päätimme kesän kunniaksi tutustua Suomeen. Pariskunta innostui tästä entisestään, kundi ei englantia juuri osannut, mutta rouvalta se sujui jotenkuten. Rautatieasemalla sitten nousimme metrosta ja siinä laiturilla pällistellessämme saapui paikalle (tottakai huonoimpaan mahdolliseen aikaan) toinen ystävättäreni, joka tunnisti minut. Ryntäsi kohti huutaen iloisesti suomeksi moi. Pikkusen nousi hiki pintaan, tarinaa kun oltiin jo viety hieman liian pitkälle, joten pokkana käsi pystyyn ja lontooksi "Hi there" minkä jälkeen ignoroin tämän kohti juoksevan pimun täysin. Sivusilmällä näin miten pysähtyi, katsoi mua hetken aikaa tyrmistyneenä, kääntyi sitten ja poistui paikalta mieliala todennäköisesti jossain hämmennyksen ja vitutuksen puolivälissä.
Homma eteni, suomalaispariskunta, joka oli kuulemma matkalla Ruotsin laivalle, kutsui meidät Assan ravintolaan oluelle. Tottakai otimme tarjouksen vastaan. Siellä sitten nautiskelimme pitkän jos toisenkin, ulkomaalaisille vieraille kun piti kuulemma tarjota. Opettelin laskemaan suomeksi kymmeneen (yyyksi, kaaksi, kol-kooolme?, neelja, visi....) sekä toivottamaan "hjyva paeivaa". Opin kuulemma ilmiömäisen nopeasti :ahem: Pariskunnalta ei onneksi löytynyt mielenkiintoa opiskella vastaavia hollanniksi...
Jossain vaiheessa ystävättäreni sähelsi ja kaatoi melkein täpötäyden bissen suomalaisrouvan syliin. Rouva kohteliaasti englanniksi totesi, että ei haittaa, sattuuhan sitä, samaan hengenvetoon narisi äijälleen suomeksi, että "toi saatanan ulkomaalaisämmä kaatoi bisset mun syliin". Äijä siihen tyynen rauhallisesti, että "sil on muuten helvetin isot tissit!" Pakko myöntää, että tässä vaiheessa oli hieman vaikeaa, mutta sain pidettyä pokan, naisystäväni kyllä hieman punasteli, mikä ilmeisesti sitten kuitenkin meni sen kaatuneen bissen piikkiin...
Muutama tunti ja useampi bisse siinä meni, jossian vaiheessa pariskunta havaitsi myöhästyyneensä laivasta ja tässä vaiheessa alkoikin olla sitten jo semmonen olo, että jos nyt lähtis, niin ehkä vielä kerkeis ilman turpakeikkaa, loputtomiin kun ei tuuriaan kannata venyttää
Mutta hauskaa oli, opin kauheesti kaikkea uutta Suomesta ja Helsingistä, joita tietysti ylistin kumpaakin äärettömän kauniiksi, etenkin näin kesäaikaan :thumbup: