Justiinan niskalenkki Martista loppusuoralla lämmittää kyllä mieltä, jossain vaiheessa näytti jo siltä että Bjöergen leikkii jälleen kerran puolalaisen ja muiden kanssa eikä reissussa taaskaan tule edes hiki, mutta toisin kävi onneksi.
Ja Aikku, huhhuijjaa. Pitstoppia 5km ennen maalia ja vielä ylimääräistä sähellystä puolittain turvallaan suksea vaihtaessa, eipä olisi uskonut että siitä vielä tilanne kääntyy. Mutta niinpä sieltä löytyi laskuihin rakettipaketti alle ja ronssi himaan. Henkilökohtainen mitali maastohiihdossa, ja nykyään ylipäätään näissä perinteisissä hiihtolajeissa, alkaa olla niin harvinaista herkkua että tämä mitali maistuu kyllä erittäin hyvältä. Ei mitään asiaa kahden parhaan kyytiin tänään, olisi alla ollut sitten mitä tahansa kapulaa, mutta se ei mitalia himmennä yhtään. Aikku oli sen mitalin päättänyt ottaa alkukisojen takelteluista huolimatta, ja kun se sieltä sitten irtosi niin eihän tässä voi olla kuin hyvällä mielellä.
Ja vaikka yksi suoritus ei suomalaisten kisoja pelasta niin nämä kisat huutavat silti vielä sitä isoa suomalaista jymypommia, ja sitä suoritusta mikä jäi jo edellisissä kisoissa näkemättä, eli suomalaista kultamitalia. Ja kuten ennen kisoja tuli jo puolileikillä ajatuksella herkuteltua niin miesten viidelläkympillä kisojen viimeisenä päivänähän se olisi makeinta ottaa. Kyllä, kultamitali huomenna on täysin yltiöoptimistista haaveilua mutta esitänpä silti toiveen siitä, että Jauhojärvelle sattuu huomenna sinne skaalan yläpäähän positiivisen pöljä päivä, ja mies on pelipaikoilla valmiina iskemään kun kärkiletkassa aletaan lyömään hönkää koneeseen isoa kovaa. Mustilla kaikki on mahdollista mitalista aina sinne keskeytykseen saakka.