Ei lööpitystä ja uutisia, vain runoja

Balthazar

Luonnollisesti.
Liittynyt
10.11.2000
Viestit
13560
Sijainti
Boogie Street
Perustetaanpas Tuomas Nevanlinnan innoittamana uusi ketju. Postataan tämän otsikon alle runoja. Aloitan Bukowskilla:

Charles Bukowski: Let It Enfold You

either peace or happiness,
let it enfold you

when I was a young man
I felt these things were
dumb, unsophisticated.
I had bad blood, a twisted
mind, a precarious
upbringing.

I was hard as granite, I
leered at the
sun.
I trusted no man and
especially no
woman.

I was living a hell in
small rooms, I broke
things, smashed things,
walked through glass,
cursed.
I challenged everything,
was continually being
evicted, jailed, in and
out of fights, in and out
of my mind.
women were something
to screw and rail
at, I had no male
friends,

I changed jobs and
cities, I hated holidays,
babies, history,
newspapers, museums,
grandmothers,
marriage, movies,
spiders, garbagemen,
english accents, spain,
france, italy, walnuts and
the color
orange.
algebra angered me,
opera sickened me,
charlie chaplin was a
fake
and flowers were for
pansies.

peace and happiness to me
were signs of
inferiority,
tenants of the weak
an
addled
mind.

but as I went on with
my alley fights,
my suicidal years,
my passage through
any number of
women — it gradually
began to occur to
me
that I wasn't different

from the
others, I was the same,

they were all fulsome
with hatred,
glossed over with petty
grievances,
the men I fought in
alleys had hearts of stone.
everybody was nudging,
inching, cheating for
some insignificant
advantage,
the lie was the
weapon and the
plot was
empty,
darkness was the
dictator.

cautiously, I allowed
myself to feel good
at times.
I found moments of
peace in cheap
rooms
just staring at the
knobs of some
dresser
or listening to the
rain in the
dark.
the less I needed
the better I
felt.

maybe the other life had worn me
down.
I no longer found
glamour
in topping somebody
in conversation.
or in mounting the
body of some poor
drunken female
whose life had
slipped away into
sorrow.

I could never accept
life as it was,
I could never gobble
down all its
poisons
but there were parts,
tenuous magic parts
open for the
asking.

I re formulated
I don't know when,
date, time, all
that
but the change
occurred.
something in me
relaxed, smoothed
out.
I no longer had to
prove that I was a
man,

I didn't have to prove
anything.

I began to see things:
coffee cups lined up
behind a counter in a
cafe.
or a dog walking along
a sidewalk.
or the way the mouse
on my dresser top
stopped there
with its body,
its ears,
its nose,
it was fixed,
a bit of life
caught within itself
and its eyes looked
at me
and they were
beautiful.
then — it was
gone.

I began to feel good,
I began to feel good
in the worst situations
and there were plenty
of those.
like say, the boss
behind his desk,
he is going to have
to fire me.

I've missed too many
days.
he is dressed in a
suit, necktie, glasses,
he says, “I am going
to have to let you go”

“it's all right” I tell
him.

He must do what he
must do, he has a
wife, a house, children.
expenses, most probably
a girlfriend.

I am sorry for him
he is caught.

I walk onto the blazing
sunshine.
the whole day is
mine
temporally,
anyhow.

(the whole world is at the
throat of the world,
everybody feels angry,
short-changed, cheated,
everybody is despondent,
disillusioned)

I welcomed shots of
peace, tattered shards of
happiness.

I embraced that stuff
like the hottest number,
like high heels, breasts,
singing, the
works.

(don't get me wrong,
there is such a thing as cockeyed optimism
that overlooks all
basic problems just for
the sake of
itself —
this is a shield and a
sickness.)

The knife got near my
throat again,
I almost turned on the
gas
again
but when the good
moments arrived
again
I didn't fight them off
like an alley
adversary.
I let them take me,
I luxuriated in them,
I bade them welcome
home.
I even looked into
the mirror
once having thought
myself to be
ugly,
I now liked what
I saw, almost
handsome, yes,
a bit ripped and
ragged,
scares, lumps,
odd turns,
but all in all,
not too bad,
almost handsome,
better at least than
some of those movie
star faces
like the cheeks of
a baby's
butt.

and finally I discovered
real feelings of
others,
unheralded,
like lately,
like this morning,
as I was leaving,
for the track,
I saw my wife in bed,
just the
shape of
her head there
(not forgetting
centuries of the living
and the dead and
the dying,
the pyramids,
Mozart dead
but his music still
there in the
room, weeds growing,
the earth turning,
the toteboard waiting for
me)
I saw the shape of my
wife's head,
she so still,
I ached for her life,
just being there
under the
covers.

I kissed her in the,
forehead,
got down the stairway,
got outside,
got into my marvelous
car,
fixed the seatbelt,
backed out the
drive.
feeling warm to
the fingertips,
down to my
foot on the gas
pedal,
I entered the world
once
more,
drove down the
hill
past the houses
full and empty
of
people,
I saw the mailman,
honked,
he waved
back
at me.
 
Viimeksi muokattu:

Formulanomi

Seksikäs rumä kääpiö
Liittynyt
22.10.1999
Viestit
41380
Sijainti
Toisaalla
Omat runot on parsaita,
vaikka ei olla porsaita.

Saanko istua sun viereen,
jos lupaan etten ala piereen!
 

Balthazar

Luonnollisesti.
Liittynyt
10.11.2000
Viestit
13560
Sijainti
Boogie Street
Oletin näköjään erheellisesti americanpoems.com-sivustoa luotettavaksi lähteeksi, mutta eipä niin ollutkaan. Typot korjattu.
 

azly

Well-known member
Liittynyt
21.1.2009
Viestit
1443
Nuorempana baarista kotiutuessani talviaikaan, tuli kirjoitettua autojen lumisiin konepelteihin sana kerrallaan seuraava Lauri Viidan runo:

"Siisti täytyy aina olla!"
sanoi kissa hietikolla. -
Raapi päälle tarpeenteon
pienen, sievän santakeon.
(Lauri Viita: Moraali)
 

jps

nimimerkkien jahtaaja
Liittynyt
17.11.2000
Viestit
31093
Sijainti
täällä
"Pötyä pöytään
sapuskaa tuokaa
vatsa huutaa
lisää ruokaa"
Harald Hirmuinen
 

Fagerholm

Oman elämänsä Sutil
Liittynyt
19.12.2004
Viestit
39266
Sijainti
Semminki
"F1-forum ja Lancia Delta.
Kaks tosi kovaa, eipähän suotta."

Tää oli yhdessä runokirjassa jonka nimeä en nyt muista, olikohan Eino Leinon kirjoittama.
 

Knoukka

Well-known member
Liittynyt
25.5.2000
Viestit
27426
Loistava toikki!

Eno puhuu saunan rappusilla; Toivo Laakso

Joskus olin minäkin
rento nuorimies.
Myöhemmin kuitenkin työteliäs perheenisä
ja kuolemaa pelkäävä keski-ikäinen.
Sotien jälkeen kävin paljon seuroissa,
tutkailin maailmaa sydämellä.
Mutta naimisiin mentyäni
kiinnostuin enemmän kakunjakokysymyksistä.
Olen minä elämäni varrella tutkinut
myös järjen uskontoja,
oppia ja aatetta kaikenlaista,
mutta maailma on edelleen mikä on
tuossa käden ojentamilla.
Nyt olen jo eläkkeellä.
Mutta silti ajattelen vielä,
sydäntäkin kuulostelen,
mutta jos tulee kylmä, vaihdan takin,
niin jo tarkenen.
Tässä alkaa kelvata kaikki tai ei mikään.
Kaikki on lopulta ei mitään.
Mutta käsittääkö sitä kukaan?
Sodassa kuskasin herroja,
näin yhtä ja toista.
Mutta nyt istutaan tässä
ja eiköhän oteta vielä ryypyt.
Se kun on tämä elämä jokaisen kohdalla
niin totta kuin voi olla.
Paljonko valetta lie välissä?
Sen saa uusi maailma näyttää.
No otetaas!
Pannaan tältä päivältä niskat nurin.
 

PuoliPöhkö

Well-known member
Liittynyt
3.1.2008
Viestit
31216
Sijainti
suom. "sijainti" toim.huom.
Varo varo hyvä veli, nyt on paikoin liukas keli!

nimittäin,
Itseni tapasin tänään ojasta
kun tukea ei tarjottu pehmeän penkan nojasta.

Höttöön penkkaan kurvasta auton syöksi
Pellilehmääni en kyllä jätä tänne yöksi!

Varmaankin sata autoa ohi ajeli
ei kai kiinnostanut penkassa oleva kaveri.

Lopulta avulias kulkija pöhkön ojasta veteli
ei kelvannut kiitoksen tueksi kahvit, eikä seteli!

Apua jos taipaleellaan tarvitsee kulkija vain
ainakaan ei jätä pöhkö pysähtymättä lain'!


Hyvät kuulijat
Tämä tarina on tosi
 

Balthazar

Luonnollisesti.
Liittynyt
10.11.2000
Viestit
13560
Sijainti
Boogie Street
Charles Bukowski: I met a genius

Taisin kuulla jonkun näpyttävän: "liian pitkä, en jaksanut kuin vähän alkua". Lyhennetään vähän.

I met a genius on the train
today
about 6 years old,
he sat beside me
and as the train
ran down along the coast
we came to the ocean
and then he looked at me
and said,
it's not pretty.
 
Viimeksi muokattu:

SamiJ

Well-known member
Liittynyt
13.10.2002
Viestit
9172
Uuno Kailas: Helvetti

Minä heräsin silkkityynyjen päältä,
salit hohteli kullalta, loisteli jäältä,
ja naisia, paljaita sieltä täältä,
minun vuoteeni tanssien ympäröi,
ja nurkassa piru pianoa löi.

Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
“Mikä paikka tää, ei tunnu tää elämältä,
ei myöskään ikävältä,
onko naisia nää?”
“On, naisia on”, piru rähinöi
ja mielettömästi pianoa löi.

Minun mainen haluni heräsi silloin,
sitä tuntenut olin jo monin illoin,
ja piru-herralta kysyin:
“Näitä lempiä saako?”
“Saa, lempiä saa”, piru rähinöi
ja aivan hurjasti pianoa löi.

Vein naisista kauneimman vuoteellein
kädet kauniit kiertyivät kaulallein,
ja nurkassa piru pianoa löi.

Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas, veljet mitä!
sillä ei ollutkaan sitä!

Minun ruumiini himosta kihelmöi,
luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä,
“Kuinka olla näin voiskaan?”
“Ei helvetti tää muuten oiskaan!”
Piru rähinöi
ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.
 

Balthazar

Luonnollisesti.
Liittynyt
10.11.2000
Viestit
13560
Sijainti
Boogie Street
Jaa Kailasko muka haudanvakava? Hillitön runo!

Jos muuten multa kysytään, niin Suomenkin tekijänoikeuslaissa saisi olla jonkinlainen Fair Use-pykälä. Mutta koska sellaista ei (tietääkseni) ole, vaihdoin nyt tuon epähuomiossa kopsaamani Penan Hankiin.
 

Pobeda

Well-known member
Liittynyt
18.4.2008
Viestit
936
Vaan yhä kieltäsi pieksät,
vaikk' ei käy toki laatuun
juttelu joutavien,
kun on mielekkäämpiä läsnä.
 

arzipuppy

Well-known member
Liittynyt
18.2.2004
Viestit
1460
Sijainti
Helsinki
No tää postaus menikin päin helvettiä kirjainten riehaannuttua. Kokeillaas uudestaan :>
 
Viimeksi muokattu:

arzipuppy

Well-known member
Liittynyt
18.2.2004
Viestit
1460
Sijainti
Helsinki
Muutama kysymys: miksei noita Bukowskin loistavia runoja käännetty suomeksi? Ne toimivat aivan helvetin paljon paremmin niin. Englanti kuulostaa niin... silotellulta.

Tässä meikäläiseltä muutama autoaiheinen (suolen) pätkä

I'M NOT A GIRL, NOT YET A WOMAN

Olen James. James Hunt.
Elin neljäkymmentävuotiaaksi.
Rakastin ja vihasin naisia.
Ajoin autoja kuin hullu, esitin, etten välittänyt kuolemasta hevonvittuakaan
ennen kuin kuolin.

Nyt olen nuori naisenalku, Britney Spearsin valikosta poimittu kertosäe,
I'm Not A Girl, Not Yet a Woman.
Jos kirjoittaisin oikeasta menneisyydestäni kirjan, olisin niin suuri,
Että Jokainen Sanani Kirjoitettaisiin Yhtä Kuninkaallisesti.

Mutta mutta. Kortit ovat käännetyt, narrien naamat väännetyt, kolikot kilistetty. Jokakuukautinen kipu
yllättää vanhan kunnon sukupuolitauteja pelkäämättömän mestarinkin.
Inkarnaatio Monacolaisittain, asfalttinaamasta arpiseksi
jarruvanasta pierujäljeksi.

Olkoon tämä minulle opetukseksi! Kaikista halveksimistani naisista synnyin siksi
joka halveksi miehiä yhtä lailla
ja jonka haaroihin minulla
ei olisi hänen pikku periaatteittensa vuoksi koskaan ollut mahdollisuuksia.

Olisihan meillä toisaalta ollut ikäeroa noin 70 vuotta, ja hän olisi ollut vasta kohdussa,
keskisormi pystyssä
kaukaisia ratoja kohden.

Auto

Jotta tuntisi autoilijan sydämen
on tunnettava tie

Ouninpohjaan nuotittaa Pohjolan akka
immeisen älykäs suomalaisnais
Tampereittain asfalttivanaa
litroittain kirkasta oktaavia
on oravan raatoa rakkautta
tienvieri täynnä tyhjää
ei kukaan kats ei kuule
kuu luule
matalaa kehräystä Moskovan kissan
kohteenaan iloinen Amsterdam!

-- metsäinen signaali rahinaradio --

Auto on mies/nainen
auto on kumppani etu etupenkki
ja tunteakseen autoilijan sydämen
on tunnettava kiihtyvä Vatasen tie

Rapian pohjalevy ruostetta rapaa roiskaa
rekisteröimätön mies karjuen ties -"Romuni, autoni!"
peltinen itku vaneria vaan
kun käy hiilikuitujen väistämätön kohtaaminen:

Nokian tolpasta ikuisuuteen
laukkaa nyt mun ratsuni, tie itään vies
ratin järkkymätön hiljaisuus
auton vanteeton, hiljainen mies

Ja se hetkeksi poikennut onnettomuus
olikin jänes
eikä ole pahempaa ystävät, kuin jäniksen syyllisyys

ja niin lauloi auto
lauloi auto ratapihan
lauloi radiosta Rautavaar'

Mika Häkkinen, 40v, vastaa kirjeeseen


noinko sinä soit
ajattelin,
noinko sinä soit ja sielusi näytät

Hyvä Aura Kanerva
sain kirjeesi
mutta valitettavasti
vastaukseni on kielteinen:

En voi adoptoida sinua
en ottaa Luokseni
en voi kuvailemaasi tahdonliekkiä
vakkani alla kantaa
tuulelta piilossa pitää
en voi - nyt ranskalaisittain
- kulkea katuja kanssasi tanssien
- istuttaa Mersuni nahkaiseen rattiin
- En soittaa sinulle iskelmää
- Monacon pahuksen liikemiesruuhkassa

Mutta minä voin
katsoa taivaalle yhteisiin tähtiin
jättää television auki täksi yöksi
ettet tuntisi itseäsi yksinäiseksi
sen kuvailemasi
sähkölampun ainokaisuudessa

ole rohkea
aja lujaa

Mika Häkkinen, Monaco
25. tammikuuta
200
9


Juon kahvia ja katson suomalaisia veteliä katuja
taivas on tumma, vain hohkaa maa
tammikuun viimeiset päivät
mikset voi olla minä

olisit parempi Mika kuin minä
tuo analyyttinen hulluus ja taito
herra armahda
onneksi minulla
on jo lapsia


No siinä on jo jonkinlainen satsi. Luvassa on vielä Keke Rosberg-runo, jonka kirjoitin 16-vuotiaana.
 

Knoukka

Well-known member
Liittynyt
25.5.2000
Viestit
27426
Muutama kysymys: miksei noita Bukowskin loistavia runoja käännetty suomeksi? Ne toimivat aivan helvetin paljon paremmin niin. Englanti kuulostaa niin... silotellulta.

Tässä meikäläiseltä muutama autoaiheinen (suolen) pätkä

I'M NOT A GIRL, NOT YET A WOMAN

Olen James. James Hunt.
Elin neljäkymmentävuotiaaksi.
Rakastin ja vihasin naisia.
Ajoin autoja kuin hullu, esitin, etten välittänyt kuolemasta hevonvittuakaan
ennen kuin kuolin.

Nyt olen nuori naisenalku, Britney Spearsin valikosta poimittu kertosäe,
I'm Not A Girl, Not Yet a Woman.
Jos kirjoittaisin oikeasta menneisyydestäni kirjan, olisin niin suuri,
Että Jokainen Sanani Kirjoitettaisiin Yhtä Kuninkaallisesti.

Mutta mutta. Kortit ovat käännetyt, narrien naamat väännetyt, kolikot kilistetty. Jokakuukautinen kipu
yllättää vanhan kunnon sukupuolitauteja pelkäämättömän mestarinkin.
Inkarnaatio Monacolaisittain, asfalttinaamasta arpiseksi
jarruvanasta pierujäljeksi.

Olkoon tämä minulle opetukseksi! Kaikista halveksimistani naisista synnyin siksi
joka halveksi miehiä yhtä lailla
ja jonka haaroihin minulla
ei olisi hänen pikku periaatteittensa vuoksi koskaan ollut mahdollisuuksia.

Olisihan meillä toisaalta ollut ikäeroa noin 70 vuotta, ja hän olisi ollut vasta kohdussa,
keskisormi pystyssä
kaukaisia ratoja kohden.

Auto

Jotta tuntisi autoilijan sydämen
on tunnettava tie

Ouninpohjaan nuotittaa Pohjolan akka
immeisen älykäs suomalaisnais
Tampereittain asfalttivanaa
litroittain kirkasta oktaavia
on oravan raatoa rakkautta
tienvieri täynnä tyhjää
ei kukaan kats ei kuule
kuu luule
matalaa kehräystä Moskovan kissan
kohteenaan iloinen Amsterdam!

-- metsäinen signaali rahinaradio --

Auto on mies/nainen
auto on kumppani etu etupenkki
ja tunteakseen autoilijan sydämen
on tunnettava kiihtyvä Vatasen tie

Rapian pohjalevy ruostetta rapaa roiskaa
rekisteröimätön mies karjuen ties -"Romuni, autoni!"
peltinen itku vaneria vaan
kun käy hiilikuitujen väistämätön kohtaaminen:

Nokian tolpasta ikuisuuteen
laukkaa nyt mun ratsuni, tie itään vies
ratin järkkymätön hiljaisuus
auton vanteeton, hiljainen mies

Ja se hetkeksi poikennut onnettomuus
olikin jänes
eikä ole pahempaa ystävät, kuin jäniksen syyllisyys

ja niin lauloi auto
lauloi auto ratapihan
lauloi radiosta Rautavaar'

Mika Häkkinen, 40v, vastaa kirjeeseen


noinko sinä soit
ajattelin,
noinko sinä soit ja sielusi näytät

Hyvä Aura Kanerva
sain kirjeesi
mutta valitettavasti
vastaukseni on kielteinen:

En voi adoptoida sinua
en ottaa Luokseni
en voi kuvailemaasi tahdonliekkiä
vakkani alla kantaa
tuulelta piilossa pitää
en voi - nyt ranskalaisittain
- kulkea katuja kanssasi tanssien
- istuttaa Mersuni nahkaiseen rattiin
- En soittaa sinulle iskelmää
- Monacon pahuksen liikemiesruuhkassa

Mutta minä voin
katsoa taivaalle yhteisiin tähtiin
jättää television auki täksi yöksi
ettet tuntisi itseäsi yksinäiseksi
sen kuvailemasi
sähkölampun ainokaisuudessa

ole rohkea
aja lujaa

Mika Häkkinen, Monaco
25. tammikuuta
200
9


Juon kahvia ja katson suomalaisia veteliä katuja
taivas on tumma, vain hohkaa maa
tammikuun viimeiset päivät
mikset voi olla minä

olisit parempi Mika kuin minä
tuo analyyttinen hulluus ja taito
herra armahda
onneksi minulla
on jo lapsia


No siinä on jo jonkinlainen satsi. Luvassa on vielä Keke Rosberg-runo, jonka kirjoitin 16-vuotiaana.
Nää on ihan dynamiittia!!!
 

Knoukka

Well-known member
Liittynyt
25.5.2000
Viestit
27426
Kun nainen ei tajua tekniikkaa mutta se rakastuttaa, se kirjoittaa tekniikalle runon. Lopulta kumpikaan ei enää ymmärrä toisiaan ja syntyy taidetta.
Tää selityskin käy ellei runosta niin vähintäänkin aforismista. Helmiä perkele on nyt forumilla!
 

Balthazar

Luonnollisesti.
Liittynyt
10.11.2000
Viestit
13560
Sijainti
Boogie Street
Arzipuppy pisti nyt kyllä sellaiset pohjat, että tuo loukkaa jo melkein meidän tavallisten kuolevaisten ihmisarvoa. Wau!

Noista Bukowskin runoista: moon itse sitä mieltä, että ne pitää lukea Bukowskin omalla kielellä. Bukowskin kirjoistakin, ainakaan niistä jotka olen lukenut, melkeinpä ainoastaan Markku Innon suomentama Kaupungin kaunein nainen ja muita kertomuksia on käännökseltään onnistunut.
 
Ylös