Rakentamisen laatu

[PuoliPöhkö]

Väite:
Rakentamisen heikko laatu on enemmän kiinni rakennuttajan (tilaajan) huolimattomuudesta kuin urakoitsijan huolimattomuudesta.

Asiaa on jo käsitelty lööppitoikissa alkaen viestistä nro 1418, mutta sirrän tänne, ettei mene siellä ihan OT:ksi.

 

[PuoliPöhkö]

Tuossa lyhykäisesti tuota keskusteluhistoriaa aiheesta:

Väitetäänhän myös suomalaisen rakentamisen laadun olevan ihan huippua.

Ja kyllähän se varmaan olisikin, mutta kun ei saa tehdä hyvää, kun täytyy tehdä halvalla ja nopeasti.

Turhanpäiväistä selittelyä. Rakentamisen laatu on joko hyvää tai ei ole sitä. Tuo halvalla tekeminen taas ei peilaa asuntojen hintoihin lainkaan. Enämpi tehdään kalliilla kehnoa.

Ei se ole selittelyä.

Raketamisen laatu tosin on joko hyvää tai huonoa, tai sitten siitä välistä.

Muutamia tuttuja tuossa rakentamisessakin on mukana. Yksi sanoi ihan suoraan, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on mennyt aika räkimiseksi. Kaikki urakat on kiristetty niin tiukalle, että lankomies kiros että sähkötkin vedetään ihan miten sattuu, eikä asialla ole mitään muuta merkitys vaikka kaikki vedot ja rasiat olisi ihan vimpulassa ja päin helvettiä, kunhan se siinä vaan on. Korjataan sitten jos joku pyytää :dunno::dunno:

Toinen äijä, joka on ikäs ollu rakennus hommissa, luki itsensä vanhalla iällä rakennus inssiksi. Sai heti paikan raksalta päällikönä. Oli vajaa puoli vuotta ja lähti irtisanos ittensä, kun sanos että hänen moraalinsa ei kestä sitä että "tahallaan" tehdään ihan paskoista materiaaleista hosumalla skeidaa. Sanos että hänellä tuli isojen päälliköiden kanssa niin paljon riitaa, kun hän sanos ettei niitä hommia kannata tahallaan paskasti tehdä ja että hän on niitä koko ikänsä tehnyt, että tietää kyllä mikä toimii ja miten pitää tehdä.

Kyllästys siihen paskaan ja luki ittensä opettajaks ammattikouluun. Että ne uudet raksaäijät edes koulusta lähtiessä tietäis, miten ne kuuluis tehdä.

Ja ne on kaksi ihan eri asiaa, halvalla rakentaminen ja asunnon myyntihinta. Esimerkiksi paikallinen rakennusfirma ei tee mitään pientäkään hommaa, ellei voittoa tule vähintää 20%. Ei edes silloin, jos olis mahdollisuus tehdä. Mielummin laitetaan porukkaa lomautukseen, eikä oteta sellaisa urakoita lainkaan, vaikkakin se työllistäisi eikä kuitenkaan tuottaisi tappiota :nope::nope:

Lukuisissa erilaisissa rakennusprojekteissa ollut mukana viimeisen 10-15 vuoden aikana mm. rakennuttajana, maksajana, käyttäjänä, suunnittelijana. Kaikille yhtäläistä on ollut vitunmoinen peeloilu pääurakoitsijan puolelta. Aivan käsittämätöntä pelleleikkiä. Kaikki aikataulut kusee aina. Kaikki jää kesken. Koko ajan tehdään eri tavalla kuin on sovittu. Ja ihme venkoilukusetusta meneillään hela tiden. Aivan suolesta koko ala.

No, aliurakoitsijat on usein eri maata. Kokoon katsomatta. Että peukku teille.

Mutta muuten suoraa huutoa saatana.

Tämä on nimenomaan gryndauksen tuoma ongelma, rakennusliike rakentaa itse koko pytingin ja myy sen valmiina eteenpäin. Jos rakennuttaja on erikseen, sillä on aivan erityinen syy valvoa laatua. Luin että Saksassa rakenuttajalla on erikseen omat työmaavalvojat, jotka hyväksyvät jokaisen välivaiheen. Jos jotakin kohtaa ei ole hyväksytty, sitä ei myöskään makseta vaan rakentajan on se purettava niin, että nähdään mitä pintojen alla oikein on tehty.


Jokaisella lafkalla on katevaatimukset, minkä alle ei mennä kuin aivan poikkeuksellisista syistä. Sillä katteella taas maksetaan muita kiinteitä kuluja, vaikea sanoa onko tuo 20% rakennusalalla vähän vai paljon.

Mä olen vielä luullut, että teollisuus- ja varastokiinteistöjen osalta olis paremmin pysytty entisessä laadussa. Oletan että niistä huudat suoraa.

Talorakennuksen puolellahan on ammattitaito ja -ylpeys, hukattu tai huorattu, oli kyseessä yksityinen tai yrittäjärakennuttaja.

Nurinkurista on, että tietoa ja osaamista on kai enemmän kuin koskaan, mutta sitä ei saada siirtymään lopputuotteeseen pitkän ja harmaan aliurakointiketjun läpi.

Miten muuten nyky-Suomessa toimii toi vastaavan ja tarkastavan rakennusmestarin roolitus? Tulee mieleen, että viranomaispuolella, siis tarkastavalla, on aikamoinen resurssipula. Jos ja kun näin niin tässäkin säästetään päin vittua.

Tuolla teollisuuspuolella aliurakoitsijoita on kupattu rakennusliikkeiden toimesta kunnolla. Tunnen yhden RI:n, jonka moraali ei moista kestänyt ja on nykyään ihan toisella alalla.

Meilläkin oli välitarkastuksessa huomautus vintin kulkusillasta. Sitten kun oli lopputarkastus, niin kysyi onko tehty, eikä viitsinyt sitten enää kiivetä vintille tikapuilla.

Kieltämättä on tullut paikoin nähtyä järkyttävää jälkeä rakennustyömailla, valmistuneillakin.

Stadissa pistää silmään se, että kun näkee haalarimiehiä kahvilla ja pyttipannulla niin 80% todennäköisyydellä kuulee viroa. En sillä että heistä olisi laadun romahdus ollenkaan kiinni, päinvastoin vaikuttavat hyvinkin reippailta työmiehiltä.

Näin siis tee se itse -rakentajan/remontoijan ja Kalle Päätalon tuotannon aika hyvin tuntevan silmin.

Mulla tulis näistä rakentamisen laatukeskusteluista ihan vitusti asiaa nykyisestä mettänhoidosta ja siitä miten se alkaa hiljaa romahduttaa sahapuun laatua. Puhumattakaan metsän luontoarvoista. Ja muutenkin. Aika paljon olen perehtynyt viime aikoina ihan yhdistystoimintaa ja omia metsänhoitosuunnitelmia myöden.

Mutta olis tosiaan tämä yleinen laadun heikkeneminen, jota tänäkin aamuna kelloseppäni kans kirottiin, siksi tärkeä asia että olisi oman toikkinsa arvoinen.

Tästähän kärsivät niin luonto, metsä, puutavara, rakentaminen, toisaalla kodinkoneiden kertakäyttöisyys, ravintoaineet, ruoka, autot yms. Lista on liki loppumaton ja lyö läpi koko yhteiskunnan.

Allekirjoitan. Melkein kaikki on tätä nykyä silkkaa paskaa.

Ei mahtunut yhteen viestiin, jaan kahdeksi....
jatkuu....

 

[Knoukka]

Väite: sahatavaran laatu on romahtamassa. Tiheälustoisen erirakenteissa luonnonmetsässä kasvaneen sahatavaran tilalle alkaa tulla enevässä määrin yksirakenteisen istutusmetsän harvalustoista höttöpuuta. Eron huomaa lautatarhalla jo nykyään jos sattuu harvennushakatusta ja nuoresta talousmetsästä tehdylle lautakasalle. Puhumattakaan tulevista lahovaurioista.

Myös hidas ulkokuivaus ja sydäntalvella kaadettu puu alkavat olla kohta menneen talven lumia. Ei ehditä enää.

 

[PuoliPöhkö]

Siirto lööpitoikista jatkuu .....

Molemmat rakennusmestarit ovat rakennusliikkeen palkkalistoilla. Ja yleensä tulosvastuullisia. Mitä parempi kate, sitä kivempi provikka työmaan päätteeksi. Vastaava mestari valvoo lähinnä, ettei hankkeeseen budjetoidut kustannukset ylity ja että aikataulu pitää. Työmaamestarit ohjaavat vastuualueidesta osalta aliurakoitsijoiden (ja omien miesten, jos sellaisia on) työtä niin, että työmaa etenee suunnitellulla tavalla.

Jos tarkastellaan jotain rakennushanketta, jossa on mukana vain ammattimaisia toimijoita (ei siis mikään omakotitalon bygääminen), niin tehtäväjako menee suunnilleen seuraavasti :

Valvova porras:
Rakennusvalvontaviranomainen:
Tämä virkamies tarkastaa ja hyväksyy pääsuunnitelmat, ja myöntää rakennusluvan hankkeelle (tai on myöntämättä). Työmaalla tapahtuva rakentamisen laatu ei juurikaan kuulu tämän hemmon kiinnostuksen, vastuiden eikä resurssien piiriin. Sitä varten hankkeelle nimetään rakennustyön valvoja:

Rakennustyön valvoja:
On rakennustyön tilaajan (rakennuttaja) palkkaama, ja tämän etuja valvova hemmo, jonka tehtävänä on vahtia, että suunnitelmissa määritelty laatu toteutuu työmaalla. Valvoo, että urakoitsija toimittaa sen mitä on tilattu. Yleensä oikeissa rakennushankkeissa on erikseen rakennustyön valvoja, LVI-töiden valvoja ja sähkötöiden valvoja. Jossain erikoiskohteessa saattaa olla myös muita erillistöiden valvojia (automaatiovalvoja, entisöintitöiden valvoja, turvalaitetöiden valvoja, jne..). Tämä on työmaalla vaikka koko ajan, jos rakennustyön tilaaja on niin sopinut. Valvonta ei ole resurssikysymys, vaan tilaajan saituuskysymys.

Tuottava porras:
Urakoitsija :
Vastaava mestari ja työmaamestarit.
Eivät juurikaan valvo muuta kuin yrityksen sisäisissä tavoitteissa pysymistä.
Nämä herrat tulivatkin jo tuossa heti alussa karkealla tasolla käsitellyksi.
Urakoitsija pyrkii tuottamaan sitä mitä on tilattu, mahdollisimman kustannustehokkaasti.


Nuan yleisiesti voisi sanoa, että rakennushankkeeseen ryhtyvä (työn tilaaja, eli rakennuttaja) säästää väärässä paikassa, mikäli
aaa) suunnitteluttaa miljoonahankintansa halvimman tarjouksen antaneilla suunnittelijoilla (täydelliset suunnitelmat ja laatumääritykset ovat koko hankkeen lopputuloksen kannalta aivan kriittinen juttu, rakentaja tekee työnsä näiden asiakirjojen määrittelemällä tavalla. Epätäydelliset suunnitelmat on helppo saavuttaa kun halvin suunnittelija käyttää työaikaansa minimaalisesti asiakkaansa rakennuksen ja sen laadun suunnitteluun)
bee) säästää rakennustyön valvonnassa palkkaamalla halvimmat valvojat ja minimoimalla valvontaan käytettävän ajan ja resurssit.
cee) valitsee sen halvimman urakoitsijan joka on em. heikkotasoisista suunitelmista onnistunut laskemaan halvimman hinnan ja osin itse pähkäilemään edullisimmat tavat tuottaa ko. rakennustyö.
gee) kuvittelee ja uskoo, että puolihuolimattomasti valvottu, halpa rakennusurakoitsija tuottaa sovitulla ale-hinnalla kyllä parempaa laatua kuin mitä niissä heikosti ja puutteellisesti laadituissa suunnitelmissa on määritelty.

Rakentaja pyrkii juuri siihen laatuun, joka on sovittu. Jos ei ole sovittu tai on sovittu puutteellisesti, niin ei se urakoitsija rupea ilmaiseksi kultaa kiillottamaan, jos lattialle tiputettu höyrypaska riittää tuottamaan tilauksen mukaisen laadun. Jos on tilannut Leijonan, niin ei saa Rolexia. Sama pätee myös rakennusurakoihin.

Kaikki pyrkivät tässä ketjussa mahdollisimman suuriin säästöihin ja katteisiin (suunnittelijat, valvojat, rakentaja, jopa työn tilaaja säästäessään joka välissä).
Lopputuloksena on se nolosti tehty rakennus. Rakennusurakoitsija ei ole se syyllinen, tilaajan on keksittävä ne oikeat poppakonstit, joilla se todella haluttu laatu ja lopputulos saavutetaan. Ei ainakaan joka kohdassa tinkaamalla ja säästämällä. Se on vissi.
Huonosti rakennutettu (=tilattu) on useimmiten myös huonosti rakennettu. Sitä tapaa saada mitä tilaa.
Sitten huudellaan jälkeenpäin että saatiin rakennusliikkeltä paskaa, mutta unohdettiin kertoa sivulauseessa, että ei me osattu hyvää edes tilata.
Me olis haluttu saada Mersu, yritettiin tilatakin sellainen, mutta osattiin tilata vaan Lada, sitten saatiin Lada - ja nyt sitten vituttaa.

Voisit tulla luennoimaan meidän Projektien suunnittelu ja ohjaus -kurssille.
Ei taida olla pelkästään rakennusalan ongelma, ettei osata tilata...

Ei todella ole. Rakennusala on yksi haastavista tilauskentistä, niitä on toki paljon muitakin.
Rakennusliikkeelle kerrotaan tarjouspyyntövaiheessa suunnitelmilla (piirustukset ja kirjalliset selostukset) mitä halutaan ja millä laatutasolla. Hyvin ja huolellisesti etukäteen laadittu suunnitelma-aineisto saattaa hyvinkin sisältää 1000 sivua tavaraa. Jos tässä aineistossa on puutteita, eikä asioita ole yksilöity rittävällä tarkkuudella rakennusliike on tarjotessaan joutunut olettamaan asioita. Niistä asioista on tilaajan turha vikistä jälkeenpäin. (miksi te olette laittaneet maalatusta lastulevystä tehdyt paska-verholaudat, me kuviteltiin, että ne olisi olleet afrikasta tuotavaa ykköslaadun jatobaa, tai ainakin muhuhua)
Rakennusliike on tarjouksessaan laskenut laittavansa lastulevyä kun asiaa ei ole tarjouspyyntösuunnitelmissa mainittu. Rakennusliikkeen etu ei ole laskea kalleimpia materiaaleja ja työtapoja tarjoukseen, koska joku muu laskee ne joka tapauksessa halvimmilla tavoilla - ja saa sitten halvemman hintansa perusteella urakan tehtäväkseen.

Jo 15 vuotta on puhuttu, että hinnan kilpailuttamisesta pitäisi siirtyä nykyistä enemmän laadun kilpailuttamiseen (yxinkertaistetusti : meillä on tässä 107 miljoonaa euroa rahaa ja me haluutaan meidän organisaatiolle uusi, 6 kerroksinen pääkonttori, esittäkää mitä ja millaista laatua te voitte meille antaa tällä rahalla) Se on vaan kokonaistyömäärältään nykyistä paljon raskaampi menetelmä.

Read my lips : Rakentamisen heikko laatu isoissa hankkeissa on enemmän tilaajan kitsastelun aiheuttamaa kuin rakennusliikkeen aiheuttamaa. Jossain okt-projekteissa asia voi olla toisin, siellä pikkunarikat sumuttaa ostajaa mennen tullen.
Been there, done that (pöydän molemmilla puolin (tilaaja-urakoitsija))

 

[T.K]

Sanon että riippuu urakoitsijasta enemmän kuin rakennuttajasta. Toki rakennuttajastakin riippuu paljon, jos pistää tiuikan aikataulun eikä halua yhtään rakennuksen valmistumisen venyä, niin sillä saa sen huonon laadun aikaan, kun pitää oikoa pysyäkseen aikataulussa. Eikä urakoitsijan huonoa laatua kannnata tehdä, kun sillä loppuu sitte työt kun huono maine kiirii edelle. Riippuu myös jonkinverran siitä, minkälaisia värkkejä rakennuttaja työmaalle homaa. Eihän sekundavärkistä voi hyvää tehdä.

 

[PuoliPöhkö]

Väite: sahatavaran laatu on romahtamassa. Tiheälustoisen erirakenteissa luonnonmetsässä kasvaneen sahatavaran tilalle alkaa tulla enevässä määrin yksirakenteisen istutusmetsän harvalustoista höttöpuuta. Eron huomaa lautatarhalla jo nykyään jos sattuu harvennushakatusta ja nuoresta talousmetsästä tehdylle lautakasalle. Puhumattakaan tulevista lahovaurioista.

Hidas ulkokuivaus ja sydäntalvella kaadettu puu alkavat olla kohta menneen talven lumia. Ei ehditä enää.

Totta varmasti joka sana.
Johtuuko yksirakenteisen puuston höttöisyys yksinomaan siitä, että puut saavat enemmän valoa kasvaessaa (kasvu nopeutuu verrattuna metsää, jossa on varjostavia puita suojaamassa nopeakasvuisia nuoria puita) ?

 

[Knoukka]

Totta varmasti joka sana.
Johtuuko yksirakenteisen puuston höttöisyys yksinomaan siitä, että puut saavat enemmän valoa kasvaessaa (kasvu nopeutuu verrattuna metsää, jossa on varjostavia puita suojaamassa nopeakasvuisia nuoria puita) ?

Siitä ja että pitää kurkottaa valoa kohden niin ei ole vara kasvattaa alaoksistoa. Yläharvennusiän jälkeen tukkipuu ei enää alaoksistoa kasvata.

Oliko muuten etelämänä sama ilmiö kuin mitä ylempänä viime ja toissavuoden sahatavaran kans: laatu huononi vuodessa ihan hitosti?

Tuli mieleen että johtuiko noista toissasyksyn ensiharvennuksen verohelpotuksista ja nuoremman puutavaran ilmaantumsesta markkinoille. Vai oliko vain paikallista sattumaa, 2-3 liikettä oli mistä kärräsin lautaa joten otos ei oo kovin suuri. Mutta toi selkeä ero laadussa kyllä puhututti muitakin lautatarhoilla.

Ikävintä on, että ahneuksissaan tehdyt metsänhoidolliset pakkolinjaukset tulee näkyviin 30-60 vuoden viiveellä.

 

[Pobeda]

Rakennuttajan (tilaajan) huolimattomuus on aika kyseenalainen juttu. Kyse on enemmänkin tietämättömyydestä ja osaamattomuudesta.Ei kukaan ole niin isojen summien suhteen huolimaton vaan luottaa alan ammattilaisiin, kuten vaikkapa siihen että hammaslääkäri osaa asiansa Ellei ole alan ammattilainen, ei voi tietää mitä pitäisi tietää. Ei edes tiedä miten paljon pitäisi tietää. urakoitsija on sentään ammattilainen ja hänellä pitäisi olla vastuu siitä että kertoo asiat ihmiselle joka on asialla ensimmäistä kertaa. Nyt tilaajan tietämättömyyttä käytetään härskisti hyväksi. Kun aloittaa taloprojektia, ei aikaa ole loputtomasti ja opittavia asioita on ihan hemmetisti, kaikkia asioita ei edes meinaa saada selville vaikka kuinka yrittäisi. Mistä tietää ketä kannattaa kuunnella ja mistä tiedät paikkakunnan rakentajien verkoston ja kaveruudet?

Ongelmat on samoja kaikissa isoissa ja monimutkaisissa hankinnoissa, ostaminen vaatii huippuosaamista alalta ja sopimukseen on kaikki määriteltävä pikkutarkasti määritelmiä myöten. On tullut väännettyä koviä vääntöjä jo huonosti laadittujen sopimusten määritelmistä.

Kun asuin Vantaalla eräässä kerrostalossa, sen ikkunaremontti oli yksinkertaisuudessaan hyvä esimerkki nykyisestä menosta. Ulkoinen työporukka mäiski ikkunat paikalleen alta aikayksikön sillä aikaa kun olin pois jaloista. Kämppä oli kuin pyörremyrskyn jäljilta ja työ täyttä sutta. Lähes kaikki asennettiin uudestaan vieläkin oli karmit silmämääräisestikin vinossa tai luokalla ja päivä paistoi raoista. Seurasin miten ikkunafirman edustaja tarkasti työn. Sitten tarkastuksen teki as. oy:n puolesta joku suunnittelija. Kumpikin löysi heti huonot paikat. Hallituksen puheenjohtajalta kysyin mikä on tilanne ja hän sanoi että kaikki oli kunnossa. Kutsuin hänet katsomaan työtä ja ei tuo voinut kuin myöntää miten kaikki oli pielessä. Kaikki korjattiin vielä kerran, mutta siinä paloi välit kaikkiin suuntiin. Kämppään tuli taatusti yhtiön parhaat ikkunat.
Oli vaan loistava esimerkki siitä millainen työmoraali on nykyään. Nopeasti ja halvalla, sitten riidellään siitä mikä on hyväksyttävää laatua ja lopulta korjataan vain se mikä on juuri ja juuri pakko.

Väitän että syy ei ole tilaajassa vaan tekijöiden huonossa moraalissa, se on kannattavaa.

 

[PuoliPöhkö]

Rakennuttajan (tilaajan) huolimattomuus on aika kyseenalainen juttu. Kyse on enemmänkin tietämättömyydestä ja osaamattomuudesta.
---clip, clip ---
Väitän että syy ei ole tilaajassa vaan tekijöiden huonossa moraalissa, se on kannattavaa.

Tilanne on useimmiten tuo jossain pikkuhankkeissa, kuten tuolla eräässä viestissäni sanoinkin. Rakennuttaja ei läheskään aina ole ammattitaitoinen, eikä ymmärrä/raaski tilata itselleen apuja ammattilaisilta rakennuttamistehtävien kunnolliseen hoitamiseen.

Isoissa hankkeissa tilanne on kokemukseni mukaan tämä:
Urakoitsija pyrkii tekemään tismalleen sen, mitä on tilattu. Ei yli eikä ali. Kustannustehokkainta on tehdä asiat kerralla niin kuin on sovittu. Jos on tehty alle, niin sitten korjataan.
Suurin ongelmien ja erimielisyyksien aiheuttaja on tilaajan teettämien suunnitelmien puutteellisuus (joiden mukaan urakoitsija työnsä tekee). Niiden teettäminen on tilaajan vastuulla. Ikävä kyllä, tilaaja yrittää säästää tässäkin rahaa.
Nykykäytäntö perustuu siihen, että tehdään tasan se mitä on sovittu. Urakoitsija ei tuota parempaa laatua kuin mistä on sovittu. Urakoitsija on laskenut hankkeelle urakkatarjousken sillä tiedolla, jonka tilaaja on tälle välittänyt. Ei se rupea ilmaiseksi pyydettyä parempaa laatua tuottamaan.

Itse itseäni lainaten :

Nuan yleisiesti voisi sanoa, että rakennushankkeeseen ryhtyvä (työn tilaaja, eli rakennuttaja) säästää väärässä paikassa, mikäli
aaa) suunnitteluttaa miljoonahankintansa halvimman tarjouksen antaneilla suunnittelijoilla (täydelliset suunnitelmat ja laatumääritykset ovat koko hankkeen lopputuloksen kannalta aivan kriittinen juttu, rakentaja tekee työnsä näiden asiakirjojen määrittelemällä tavalla. Epätäydelliset suunnitelmat on helppo saavuttaa kun halvin suunnittelija käyttää työaikaansa minimaalisesti asiakkaansa rakennuksen ja sen laadun suunnitteluun)
bee) säästää rakennustyön valvonnassa palkkaamalla halvimmat valvojat ja minimoimalla valvontaan käytettävän ajan ja resurssit.
cee) valitsee sen halvimman urakoitsijan joka on em. heikkotasoisista suunitelmista onnistunut laskemaan halvimman hinnan ja osin itse pähkäilemään edullisimmat tavat tuottaa ko. rakennustyö.
gee) kuvittelee ja uskoo, että puolihuolimattomasti valvottu, halpa rakennusurakoitsija tuottaa sovitulla ale-hinnalla kyllä parempaa laatua kuin mitä niissä heikosti ja puutteellisesti laadituissa suunnitelmissa on määritelty.

Rakentaja pyrkii juuri siihen laatuun, joka on sovittu. Jos ei ole sovittu tai on sovittu puutteellisesti, niin ei se urakoitsija rupea ilmaiseksi kultaa kiillottamaan, jos lattialle tiputettu höyrypaska riittää tuottamaan tilauksen mukaisen laadun. Jos on tilannut Leijonan, niin ei saa Rolexia. Sama pätee myös rakennusurakoihin.

Kaikki pyrkivät tässä ketjussa mahdollisimman suuriin säästöihin ja katteisiin (suunnittelijat, valvojat, rakentaja, jopa työn tilaaja säästäessään joka välissä).
Lopputuloksena on se nolosti tehty rakennus. Rakennusurakoitsija ei ole se syyllinen, tilaajan on keksittävä ne oikeat poppakonstit, joilla se todella haluttu laatu ja lopputulos saavutetaan. Ei ainakaan joka kohdassa tinkaamalla ja säästämällä. Se on vissi.
Huonosti rakennutettu (=tilattu) on useimmiten myös huonosti rakennettu. Sitä tapaa saada mitä tilaa.
Sitten huudellaan jälkeenpäin että saatiin rakennusliikkeltä paskaa, mutta unohdettiin kertoa sivulauseessa, että ei me osattu hyvää edes tilata.
Me olis haluttu saada Mersu, yritettiin tilatakin sellainen, mutta osattiin tilata vaan Lada, sitten saatiin Lada - ja nyt sitten vituttaa.

Kuten sanottu, olen ollut mukana sekä rakennuttajaorganisaatioissa sekä urakoitsijaorganisaatioissa. Nämä asiat on nähty läheltä, eikä juttuni ole niiltäosin mutua.
Pienrakennuttamisessa (ikkunanvaihtoprojektit, omakotihankkeet, kylppäriremontit yms) tilanne on villimpi. Siellä urakoitsijoiden luotettavuus korostuu. Väärä Hiace-putiikki kusettaa tilaajaa mennen tullen, jos sellainen kohdalle sattuu.
Ammattirakentamisessa urakoitsija tietää, ettei kusettaminen kannata, eikä se edes onnistu mikäli rakennuttajaorganisaatio on hoitanut asiansa kunnolla. Kokemukseni mukaan isoissa hankkeissa urakoitsija toimii niin kuin on tilattu.

 

[jps]

Nykykäytäntö perustuu siihen, että tehdään tasan se mitä on sovittu. Urakoitsija ei tuota parempaa laatua kuin mistä on sovittu. Urakoitsija on laskenut hankkeelle urakkatarjousken sillä tiedolla, jonka tilaaja on tälle välittänyt. Ei se rupea ilmaiseksi pyydettyä parempaa laatua tuottamaan.
.

Tilannehan on käytettävien materiaalien osalta tuo, mutta se ei selitä selviä rakennusvirheitä. Eristeitä puuttuu, tulee home- ja muita kosteusvauriota, seinät ei ole suorassa, johdotukset on juosten kustu jne.

 

[PuoliPöhkö]

Tilannehan on käytettävien materiaalien osalta tuo, mutta se ei selitä selviä rakennusvirheitä. Eristeitä puuttuu, tulee home- ja muita kosteusvauriota, seinät ei ole suorassa, johdotukset on juosten kustu jne.

Totta, myös urakoitsijoiden työn laadussa on kiistatta moittimista osassa hankkeita. Tämä on kuitenkin jäävuoren huippu joka näkyy mediassa ja kuuluu ihmisten puheissa.
Hyvin tehdyistä urakoistahan kukaan ei puhu mitään.

Oman kokemukseni mukaan puutteellisesti tai huonosti laaditut suunnitelmat ovat paljon laajempi ongelma kuin huonosti trai vilunkipelillä tehty työ. (edelleen puhutaan ammattirakentamisesta isoissa hankkeissa - pienrakentamisesta ei juurikaan kokemusta)
Toki suunnitelmapuutteidenkin seuraukset kaatuvat sujuvan luonnollisesti urakoitsijan niskaan.
Ei se rakennuksen käyttäjä välttämättä ymmärrä, että se tominnallisesti huono siivouskomero tai lähiravintolan terassin tupakansavut sisälle tuova ilmastointi tai pakkasella toisinaan huurtuvat superenergiaikkunat tai eivät johdu urakoitsijan tekemistä virheistä, vaan siitä, että tilojen rakennuttanut organisaatio on tällaiset sinne rakennukseen suunnitelmissaan halunnut.
Urakoitsija on toteuttanut suunnitelmat juuri niin kuin ne on laadittu. Sitten puhutaan, että onpa surkeaa laatua, kuka tämän rakensikaan?

Olen ollut urakoitsijapuolella toteuttamassa hankkeita rakennuttajan suunnitelmilla pks:lla vajaat 10 vuotta.
En muista, että valvoja olisi puuttunut monestikaan sellaiseen virheeseen, joka olisi ristiriidassa suunnitelmien kanssa.

Yleensä homma meni näin :
Valvoja : Pöhkö, miksi tuo saunan alalaude on noin korkealla?
Pöhkö : Otetaanpas nuo toteutuskuvat ja käydään mittaamassa. ... Noniin, ne ovat juuri sillä korkeudella johon ne on haluttu. Että tekipä se Saunasepät tarkkaa ja hyvää työtä täällä. Komeat lauteet on.
Valvoja : Ei hemmetti. No, niitä täytyy alentaa.
Pöhkö : Ok, teen muutostyötarjouksen pyytämästäsi muutostyöstä.

Sitten tilaaja tilaa tai jättää tilaamatta muutostyön. Jos muutosta ei tehdä, niin jatkossa lauteille könyävä mummo puhuu, että tekipä se YIT huonoa työtä. Miten tänne voi kukaan huonojalkainen päästä. Kyllä on nykyään rakentaminen heikkoa.

Näitä keskusteluja käytiin ehkä (mutu-hiha-ravistus) 50 yhtä urakoitsijan tuottamaa virhettä kohti.
Rakennuttajan tuottama paska suunnittelu johtaa useammin laatupoikkeamiin kuin rakentajan tuottama, oikeasti paska työn laatu. Tätähän ei median kirjoittelussa huomata tai osata kertoa.

Tai sitten me vaan oltiin urakoitsijoiden eliittiä, kun ymmärrettiin tehdä sitä laatua mitä tilaaja oli pyytänyt.

 

[jaska]

Tuossa pöhkön esimerkissä on myös se puoli, että jos se lauteen rakentaja huomaa "Piru tuleepa tää laude korkeelle", niin ajatus voisi jatkua "Varmistampa asian", eikä "Olen vain töissä täällä". Jolloin muutoksen vois tehdä ilman lisäkuluja ja kaikki ois tyytyväisiä...

 

[PuoliPöhkö]

Tuossa pöhkön esimerkissä on myös se puoli, että jos se lauteen rakentaja huomaa "Piru tuleepa tää laude korkeelle", niin ajatus voisi jatkua "Varmistampa asian", eikä "Olen vain töissä täällä". Jolloin muutoksen vois tehdä ilman lisäkuluja ja kaikki ois tyytyväisiä...

Totta. Ja paljon kysytäänkin, jos joku kohta epäilyttää.
Lähtökohtaisesti urakoitsija luottaa kuitenkin siihen, että toimitetut toteutussuunnitelmat ovat sitä mitä halutaan. Joka viivaa jokaisesta piirustuksesta ei lähdetä utelemaan erikseen. Silloin toki kysytään jos joku päättömyys havaitaan.

Eikä kaikkea voi edes huomata.

Valvoja : Miksi täältä saunasta puuttuu kaide?
Urakoitsija : Siksi ettei sellaista ole suunniteltu sinne.

Valvoja : Miksi tuossa pääovessa ei ole aukipitolaitetta?
Urakoitsija : Oven varusteluettelossa ei ole mainintaa sellaisesta.

Asiat tehdään niin kuin suunnitelmissa lukee. Toiminnalliset ongelmat huomataan usein vasta kun työ on tehty.

 

[PuoliPöhkö]

Oliko muuten etelämänä sama ilmiö kuin mitä ylempänä viime ja toissavuoden sahatavaran kans: laatu huononi vuodessa ihan hitosti?

Ei tietoa, en ole ollut käpälöimässä sahatavaraa muutamaan vuoteen. Ensi viikolla tulee kuorma-autollinen pihaan tallin tekotarpeiksi. Täytyypä tutustua laatuun.

Ikävintä on, että ahneuksissaan tehdyt metsänhoidolliset pakkolinjaukset tulee näkyviin 30-60 vuoden viiveellä.

Selvä on, että tämä yhtäaikainen puunkaatobuumi tulee vaikuttamaan moneen asiaan tulevaisuudessa. mm. siihen, että joskus sitten puuta on ostomarkkinoille tarjottavaksi yhtäaikaa massiivisia määriä, kun nyt on kaadettu kaikki mistä on ollut hyöty irrotettavissa.

 

[Banaani]

Koulussa opettivat että Suomessa hosutaan liikaa verrattuna esim. Ruotsiin. Muusta en tiedä.

 

[VR]

Rakentamisen laatuun vaikuttavat myös suhdanteet. Suhdanteen huipulla tai vähän ennen sitä kaikki mahdolliset virittelijät perustavat putiikin ja tulevat rakentelemaan juosten kustua, kun kaikki menee kaupaksi joka tapauksessa. Miettisin itse useampaakin kertaan, ostaisinko vuonna 2006-2008 rakennetun talon.

 

[Sam]

Koulussa opettivat että Suomessa hosutaan liikaa verrattuna esim. Ruotsiin. Muusta en tiedä.

Suomessa saadan kuitenkin jotain aikaiseksikin, varsinkin päätösten osalta.

 

[PuoliPöhkö]

Rakentamisen laatuun vaikuttavat myös suhdanteet. Suhdanteen huipulla tai vähän ennen sitä kaikki mahdolliset virittelijät perustavat putiikin ja tulevat rakentelemaan juosten kustua, kun kaikki menee kaupaksi joka tapauksessa. Miettisin itse useampaakin kertaan, ostaisinko vuonna 2006-2008 rakennetun talon.

Tämäkin on täysin totta. Massiivisimmin suhdanteiden laatuvaikutukset näkyvät nimenomaan ämpäriurakoinnissa, eli pikkuhankkeissa.

 

[Knoukka]

Erittäin hienoa (tai siis huonoa!) lukea PuoliPöhköltä kokemuksen kautta saatua tietoa ja näkemystä.

Mutta yksi oleellinen kysymys mulla olisi: miksi tämänkaltaiseen, Pöhkönkin kuvaamaan, tilanteeseen on jouduttu? Mikä eri organisaatiot on ajanut tuollaisiin käytäntöihin ja miksi? Säästäminen? Lyhytjänteinen tulosvastuullisuus? Aikataulujen tiukkuus?

Entä julkisen puolen hankkeissa? Samat syyt?

Onko ahneus, säästämiseksikin joskus erheellisesti nähty, korvannut ammattitaidon ja -ylpeyden?

Mistä rakentamisen laadun huonontumisen synty siis kumpuaa?

 

[PuoliPöhkö]

Ettei menisi ihan rakennusliikkeiden kehumiseksi, niin poikkeuksena aiemmin kirjoittamaani on sanottava, että myös isot tekijät kuten YIT, Skanska, NCC jne. onnistuvat kyllä nekin tuottamaan heikkoa laatua. Silloin kyse on yleensä gryndikohteista, joissa ei ole ulkopuolista tilaajaa, suunnittelua, eikä valvontaa. (rakennusliike tekee kerrostalon omalle tontille ja myy sitten asunto kerrallaan) Näissä kohteissa rakennuttamisen sudenkuopat jäävät urakoitsijan huolehdittavaksi ja raha saa ison roolin, joskus loppulaadun kustannuksella.
Tässä omatuotannossa en ole ollut mukana, joten en voi puhua aiheesta kokemuksen syvällä rintaäänellä. Sen tiedän kuitenkin, että omatuotannossa on helpompaa käyttää oiottuja ratkaisuja, kuin ulkopuoliselle tilaajalle tehden.

Asiakkaille tehdyt rakennushankkeet tuottavat yleensä kelvollisen lopputuloksen.