IT immeisenä suhtaudun asiaan myönteisesti. Tokihan kauppa ottaa omansa takaisin tavalla tai toisella. Voipa näistä kuitenkin olla asiakkaille sellaistakin hyötyä mikä ei tule heti mieleen esim. sen muodossa, että kauppa saattaa pystyä näiden tietojen perusteella arvioimaan mitä hyllyyn tuodaan ja missä aikataulussa. Tälläinen optimointi on kaikkien osalta järkevää.
Valitettavasti en usko, että niistä kustannustehokkuuden parantumisen myötä säästetyistä euroista siirtyy asiakkaalle yhtään. Sitähän siinä haetaan.
Toinen, vielä merkittävämpi, päämäärä on ostokäyttäytymisen analysointi. Joka tähtää maksimaalisen voiton nakittamiseen asiakkaalta. En tiedä kuinka paljon tätä oikeasti sitten Suomessa tällä hetkellä hyödynnetään, mutta Amerikan meiningin tiedän. Ne saman tuoteryhmän ja tuotetyypin eri "tasoiset" artikkelit eivät ole mitään vahinkoja. Niiden tehtävä on ottaa asiakkaalta se, mitä asiakas on valmis maksamaan. Joku on valmis maksamaan eineskanapastastaan 2 euroa ja joku toinen 7 euroa. Juuri sillä hetkellä. Näille pitää olla tarjonta, jotta saadaan maksimit ulos. Muutoin voi jäädä kokonaan kaupat syntymättä. Toinen vetää rainbowta ja toinen luxusökyä. Tuotantokustannusten ero on kuitenkin minimaalinen. Ja tuohon väliin löytyy välimallin tuotetta vaikka kuinka paljon.
K-kopla keksi viimeisimmän vedon. Halpalinjan luxustuotteet. Pirkka Parhaat. Nerokas veto. Niille, jotka haluaa "halpaa", mutta "hyvää". Kama lentää ikkunoista, kun keskiluokka painaa menemään.
Tätä samaa ideologiaa käytetään joka paikassa. Katsokaa ympärillenne ja miettikää.
Eikä sillä ole tekemistä hinta/laatu -suhteen kanssa. Jokaisesta hintaluokasta löytyy tuotteista hyvää ja huonoa ja siltä väliltä. Hinta/laatu -suhde on mielikuva asiakkaan päässä. Kauppiaan etu on, että hänellä on tarjota jokaiselle maksuvalmiutensa (ei maksukykynsä, vaan mitä on valmis maksamaan) mukainen mielikuva. Vain silloin syntyy kaupat.