Onko ihminen yksiavioinen -polli

[Knoukka]

Onko?

Tai kuinka kauan ihminen on luonnostaan ja uskollisesti yksiavioinen? Onko sukupuolilla eroa? Lapsen siittämisen ajan? Vai varhaislapsuuden? Tai kenties kunnes kuolema erottaa?

Rehelliset vastaukset ja perustelut, kiitos.

 

[Mangelo]

Yks riittäis ihan hyvin. En oikein osaa ajatella että aviossa jakaisi naisen useamman miehen kanssa.

 

[PuoliPöhkö]

Moraaliltaan korkeat kansalaiset ovat selkärankansa ansiosta yksiavioisia, muut eivät sitä välttämättä ole.

 

[Knoukka]

Moraaliltaan korkeat kansalaiset ovat selkärankansa ansiosta yksiavioisia, muut eivät sitä välttämättä ole.

Voi siinä olla typeryyttäkin seassa.

 

[Mosse]

Kai sitä vois ollakin, jos ei puoliso juoksisi levittelemässä toosaa ympäri eurooppaa.

Noin niinkun kokemuksen syvällä rintaäänellä.

 

[tmoi]

Kai sitä vois ollakin, jos ei puoliso juoksisi levittelemässä toosaa ympäri eurooppaa.

Noin niinkun kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Ai niinku intterreilillä

 

[Jacques]

Musta tuntuu, että luonto on tarkoittanut tämän asian monimuotoiseksi, eli just niinkuin se nykyään onkin. Eli meitä on moneen lähtöön. Osa yksiavioisia ja osa ei. Se on sitä luonnonmukaisuutta, että ollaan erilaisia.

 

[Ace17]

Luonnollisin olotila on haaremi.

Lähde: muut kädelliset.

 

[lfb]

En osaa sanoa, katsotaan joskus myöhemmin uudestaan.

 

[JPP]

Luonnollisin olotila on haaremi.

Lähde: muut kädelliset.

Eli ei riitä, että pystyy tumputtamaan molemmilla käsillä, vaan niitä käsiä pitäisi olla useampi pari. :idea:

 

[geiloord]

Luonnollisin olotila on haaremi.

Lähde: muut kädelliset.

Acen haaremissa käsiä riittää, jopa kaksin kappalein :eek!:

 

[Mosse]

Itsehän suosin aina yhtä kerrallaan.

 

[Dominic]

2 vuotta. Tässä vaustauksessa toki kuvastuu myös pettymys.

 

[Jonkki]

Jos se minusta olisi kiinni niin aameneen asti.

 

[PekPoy]

Mä väittäisin että luonnostaan ihminen ei ole yksiavioinen. Luonto yksinään käskisi sikiämään paljon ja laajalle. Niin miesten kuin naistenkin.

Mutta.

Aikaa myöden luonnollinen vaisto/halu jää toisilla moraali- ja yhteiskunnan/kanssaihmisten viestimien asenteiden varjoon. Toisilla taas ei.

Mulla lienee käynyt noin. Vaikka huikea panomies toki olenkin, niin koskaan ei ole veri vetänyt kovin vahvasti akteihin mahdollisimman monen kanssa. Mieluummin opin kumppanista paljon ja opetan hälle myös itsestäni. Toimii mulle.

Edit: En siis löydä pollista mielipidettäni vastaavaa vaihtista lain'.

 

[kouvotsvoni]

Neljä vuotta jaksoin... Vastaan siis 0-20v... Toki mietintä voi muuttua jos tulee jotain superimpaa.

 

[Fagerholm]

Neljä vuotta jaksoin... Vastaan siis 0-20v... Toki mietintä voi muuttua jos tulee jotain superimpaa.

Voihan myös olla, että jatkossa tulee vastaan sellaisia tapauksia, että mielipide muuttuu tuohon kolmeen minuuttiin.

 

[Fagerholm]

En kyllä osaa vastata. Toivoisin kyllä omalle kohdalle, että aamen ja kuolema. Ehkä vastaan sitten kuoltuani, että oliko näin.

 

[MacGyver]

Voi siinä olla typeryyttäkin seassa.

Tai sääliä tai hetken himo (joka nyt tietysti onkin vain typeryyttä, ehkä) tai ... luulin että listaan tähän oikeenkin pitkän listan, mutta ei tullutkaan tuon enempää.

En tiedä kyllä vastausta. Saattaa napsahtaa koska vain. Mikä on oikea vastaus? Itse olen nyt parisuhteessa 4 vuotta ja vähän päälle ollut, ja aina välillä vähintäänkin käväisee jotain ihmettä hetkittäin mielessä. Mikä on oikea vastaus?

 

[WebSlave]

Tai kuinka kauan ihminen on luonnostaan ja uskollisesti yksiavioinen?

Niin kauan kuin hän on tyytyväinen parisuhteeseensa. Ei ole olemassa mitään yleispätevää aikamäärettä (jota polli edellyttäisi).

Yksi urbaanilegenda puhuu kuherruskuukauden loppumisesta, jolloin parisuhde testataan. Eli kun huuma menee ohi ja toisessa aletaan nähdä myös huonoja puolia. Koskee lähinnä tuoreita suhteita ja tulee vastaan puolen-puolentoista vuoden kuluttua suhteen alkamisesta.

Toinen urbaanilegenda väittää seitsemännen vuoden olevan koetinkivi (ns. "seven year itch"). Siinä vaiheessa on jo eletty yhteistä elämää niin pitkään, että tottumus pukkaa päälle. Kestääkö rakkaus sen, vai alkaako vapaudenkaipuu vaivata. Perinteisesti seitsemännen vuoden pettämisriskistä syyllistetään miehiä, mutta ei se nyky-yhteiskunnassa enää pidä paikkaansa.

Kolmas koetinkivi on lasten lähteminen pesästä. Jos ei muusta syystä, niin niiden vuoksi on kestetty yhdessä. Yht'äkkiä tilanne muuttuu ja aikaa on enemmän ja vastuuta vähemmän. Varsinkin yleensä naisten tapauksessa aikaa ja energiaa olisi nyt tuhlattavana jonnekin. Jos seurauksena ei ole uusi kuherruskuukausi, kiinnostus voi suuntautua suhteen ulkopuolelle.

Mutta nämä ovat siis yleistyksiä, käytännössä uusi kiinnostus voi löytyä milloin tahansa, tai olla löytymättä.

Rehelliset vastaukset ja perustelut, kiitos.

Oman historiani perusteella tiedän, että ollessani parisuhteessa olen uskollinen. Ei ole tullut edes mieleen pettää.