No otetaanpas vastapainoksi jääkiekon hikikuvaus:
Jääkiekko (Myös "Lätkä", "Ryhmärusettiluistelu", "Höntsäily" ja "Kendo") on Kanadassa viime jääkauden lopussa syntynyt, luolanyrkkeilyyn verrattavissa oleva hauska ja iloinen seurapeli, jossa tavoitteena ei ole voittaa vaan satututtaa rehdisti ja hyvän urheiluhengen mukaisesti vastustajaa sääntöjen puitteissa. Tämän lisäksi pelissä yritetään kaikin mahdollisin keinoin, säännöistä välittämättä, saada kuminen pyöreä laatta toisen joukkueen maaliin. Peli sopii erityisen hyvin lapsena koulukiusatuille ja sosiaalisesti syrjäänvetäytyneille henkilöille, jotka ovat paikanneet henkiset haavaumansa reiluilla annoksilla proteiinia ja anabolisia steroideja.
Yleistä
Jääkiekko on Kanadan kansallissosialistisen imperiumin dominoiva typerä homoeroottinen leikki. Luonteeltaan se on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja lateksipuvun tapaisiin asusteisiin sonnistautuneita pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Itse asiassa penkkejä on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä.
Esihistoriallista jääkiekkoa
Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan yrittäen käyräpäisillä, mailoiksi kutsutuilla puudildoillaan saada kaiken ilon irti tilanteesta.
Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen capo di tutti capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja niillä käyräpäisillä kepeillä eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollista saada oma istumamapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. Pelaaja saa istua aitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on lähdettävä takaisin aitaukseen lähenneltäväksi, tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä pyllistellen. Heitä kutsutaan imureiksi, seuloiksi tai maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla. Jos maalivahti on onnistunut väistelemään kiekkoa hienosti koko pelin ajan, hän saattaa päästä aivan pelin lopussa istumaan ja hänen tilalleen lähetetään joku toinen onneton raukka.
Jääkiekkoilijan perusilme.
Jääkiekkoilijat ovat useimmiten homoja tai muuten seksuaalisesti häiriintyneitä ja pelin joukkuehenkeen kuuluukin yhteisten suihkukäyntien lisäksi pukukoppien hikiset "rentoutumis"hetket, jolloin pelaajat psyykkaavat toisiaan fyysisesti ja henkisesti, toiset alistuvina (Slave), toiset alistavina (Master) osapuolina. Homoilu onkin jääkiekkoilijoiden ja jääkiekon ystävien innoituksen lähde, ja miehen hien ja testosteronin hajuinen tunnelma houkutteleekin homomiehet ympäri maailmaa seuraamaan televisiosta suoria pornolähetyksiä nähdäkseen homojoukkueiden tappelevan liukkaan kaukalon ainoasta kumista.
Yleisön rooli
Jääkiekko on hyvä yleisölaji. Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti.
Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, on katsojan huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, voi huutaa mitä tahansa. Pääasia on se, että huutaa kovaa ja jotain sellaista, josta ei saa selvää. Esimerkiksi "ööööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto. Katsojan pitää myös Nousta Seisomaan ja huitoa käsillään. Mikäli vierekkäin istuvat katsojat huutavat eri asioita, on kamppailu-urheilun ylevien periaatteiden mukaista kumauttaa naapuria esimerkiksi olutpullolla.
Katsojien toinen tehtävä on Tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat koko lailla päteviä tunnistamaan joukkueisiin kuuluvia homoseksualisteja. Pelin edetessä varsin montaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o"-huudoilla... Kannattaa huomioida kuitenkin, että todennäköisesti huutoa ei kuule kukaan, mutta huuto nostattaa sopivasti egoa.
Tuomarit, eli näkövammaiset
Toinen merkittävä aitauksessa oleva vähemmistö ovat näkövammaiset, kutsutaan myös nimellä "seula", "nuija" jne. He eivät kuulu kumpaankaan joukkueeseen, joten yrittävät järjestää kovia riitoja joukkueiden kesken paiskaamalla silloin tällöin kiekon pelaajien keskelle (kutsutaan luultavasti aloitukseksi) ja taistelu on valmis. Maallikkokin erottaa nämä sokeat henkilöt varsinaisista pelaajista siitä, että heillä on mustavalkoiset paidat,(näyttävät seeproilta) ja he toikkaroivat kentällä edestakaisin ilman mitään päämäärää. He ovat myös ainoat ihmiset (mikäli ei nyt viilata sitä pilkkua, kyllähän miehiäkin sanotaan sioiksi) aitauksessa, joilta voit hakea istumapaikkaa yksityisestä kopista. Jos olet oikein kiltti, pääset myös mahdollisesti istumaan vielä seuraavankin pelin ja saat nauraa muille onnettomille, jotka joutuvat seisomaan siellä aitauksessa. Kannattaa siis heti tällaisen seepran nähtyäsi käydä hieman tönäisemässä häntä, ei pelkästään istumisen, vaan myös sen takia, että hän ansaitsi sen.
Kuuluisia pelaajia
* Jari Kurri
* Saku Koivu
* Teemu Selänne
* Jyrki Lumme
* Jere Karalahti