Eläkkeiden leikkaaminen rankasti sellaisessa demokraattisessa valtiossa, jossa suuri osa äänestäjiä on eläkeläisiä, voi osoittautua mahdottomaksi.
Huono
huoltosuhde on ongelma jota ei ratkaista syöksemällä eläkeläiset kurjuuteen.
Minusta rankkoja tehtäviä päätöksiä ovat seuraavat:
Kutistetaan hallintoa rankalla kädellä. Kuntien määrä tulee saada alle sataan
Hyväksytään se tosiasia, että harvaan asutussa maassa ei voida ylläpitää liikenneyhteyksiä kaikkialle verovaroilla
Hyväksytään se, että ihmiset pitää keskittää kasvukeskuksiin koska palveluiden ylläpitäminen keskitetysti on kustannustehokkaampaa
Rankka ohjelma maaseudulla ja haja-asutusalueilla asuville?
Varmasti on, mutta kaikkien olojen kurjistaminen sen vuoksi, että joku haluaa perähikälle hyvän tien, nettiyhteydet ja kaikki palvelut on täysin kohtuutonta ja myös täysin mahdotonta.
Em toimet eivät silti riitä. Suomen pitää muuttaa lainsäädäntöään niin, että työn tekeminen ja teettäminen Suomessa kannattaa. Se tarkoittaa mm sitä, että monista holhousyhteiskunnan säädöksistä ja tiukoista määräyksistä pitää luopua.
Työsuojelumääräyksiä on höllennettävä, rakennusmääräyksiä on höllennettävä yms yms.
Se tarkoittaa sellaisten riskien ottamista joihin emme ole tottuneet. Se on kuitenkin välttämätöntä.
Työnantajan ja työntekijän pitää saada vapaasti sopia millä hinnalla työtä tehdään ilman mitään keinotekoista säätelyä.
Maahanmuuttopolitiikkaa tulee muuttaa. Kanadan malli on tässä hyvä. Eli otetaan tänne niin paljon työhön kykenevää koulutettua nuorta työvoimaa kuin ulkopuolelta vaan on tulossa.
Unohdetaan humanismi ja turvapaikkaperustainen maahanmuutto kokonaan.
Rankkaa eikö olekin?
Näillä keinoilla voidaan kuitenkin ehkä säilyttää osa hyvinvointiyhteiskunnasta. Kuten esimerkiksi terveyspalvelut ja muut ihmsille elintärkeät ydinpalvelut.
Helvetin voi joko yrittää välttää tai sitten helvettiin voi ajaa täyttä vauhtia mahdollisimman nopeasti ensimmäisessä luokassa.
Kumpaako halutaan?
