No niin. Nyt on uusi koira talossa! Oli alle sadan kilsan päässä jäljellä hyvällä kasvattajalla kaksi karjalankarhukoiran tyttöpentua. Päätettiin lähteä katsomaan ja sen arvaa miten siinä kävi kun olivat jo hyvästi luovutusiässä eli 10 viikkoisia.
Tässä on Emma. Itse annoin nimen kun niin Emmalta näytti! Kaunis kuin karamelli!
Ostopäätös ja valinta syntyi kun siirryttiin kasvattajan kanssa hieman tuulensuojaan ja Emma jäi tuijota tillittämään häkin nurkkaan meidän perään. Syliin oli heti tulossa. Autossa nukahti heti mutsin syliin takapenkille. Täällä kotitui jo sen verra nopeasti, että sontapökäleet ehti kalleimmalle matolle tehdä. Hajuriepu joka otettiin kasvattajalta mukaan unohtui. Emma etsi heti Nellyn makoilupaikat: sohvan kulman ja mutsin nukkumahuoneesta, jonne nyt pienoisen tutustumisen ja riehumisen jälkeen rauhoittui... mutta saapa nähdä miten antaa nukkua. Rohkea, eloisa ja tarkka koiranpentu. Televisiota katseli, pari kukkaruukkua ehti kaataa, kuset kusaista ja nuo sontapökäleet eli terveen pennun merkit!
Päädyttiin siis tällä äkkiostopäätöksellä karjalankarhukoiraan, koska niitä ovat olleet edellisen 20 vuoden koiratkin. Ja koska siitä ei rotuluonne parane eikä koira kaunistu. Rohkea, ylpeä, uskollinen ja niin ihmisrakas rotu. Ja maallamaalla pitää olla koirasta turvaa ja mettäkaveria.
Korvat vielä ja välillä lurpallaan!