Onko Suomi maailman paras maa?

[markoj]

Lehti kertoo!

Suomalaiset ovat valinneet Newsweekin maailman parhaaksi lehdeksi

(BURKINA FASO) Suomalaiset ovat listanneet maailman parhaat lehdet ja ykkössijan vei New Yorkissa ilmestyvä Newsweek.

Suomalaiset vertasivat maailman lehtiä usean eri tekijän avulla, joita olivat mm. olivat paperin laatu, taitto, stiftauksen pitävyys, suomalaisia koskevien artikkeleiden määrä sekä soveltuvuus ruuanlaittoon sekä mökkivessojen intiimihygienian tarpeisiin.

Erityistä kiitosta lehti sai soveltuvuudestaan ikkunanpesuun. Koska suurikokoisten sanomalehtien on helpompi saavuttaa hyvä kuivauskyky, otettiin huomioon myös lehden koko suhteessa keskimääräisen 70-luvulla rakennetun itähelsinkiläisen lähiökerrostalon keittiönikkunan kokoon.

Pitkäveteisyydestään huolimatta Newsweek on aivan mahtava lehti lukea, suomalaisten simasuista suitsutetaan.

Jaa, eipäs sittekään...

Suomalaiset eivät ehkä valinneetkaan Newsweekiä parhaaksi lehdeksi

(BERN) Lehtivertailussa on paljastunut mahdollinen jättimoka. Tarkemman tutkiskelun alla vaikuttaakin siltä, että Newsweekiä parhaaksi lehdeksi eivät valinneet suomalaiset, vaan sveitsiläiset.

Alppien rinteillä kaikui jodluu merkiksi riemastuttavista uutisista samalla, kun suomalaiset vaipuivat väliaikaisesta egotripistä takaisin masennukseensa.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

Otin verotuksen ensin esille, mutta rennompi meininki tarkoittaa paljon muutakin

Minä asuisin mielummin maassa, jossa voin pysähtyessäni pienelle paikkakunnalle mennä trattoriaan tai tavernaan syömään kotiruokaa ja juomaan espresson, ABC:n muovisämpylän ja automaatti-Kulta Katriinan asemesta.

Haluaisin päästä ostamaan pullollisen syrah'ta lähikaupasta mihin kellonaikaan sattuu huvittamaan.

Haluaisin, ettei olisi pimeää ja loskaista puoli vuotta joka helvatan aamu töihin lähdettäessä ja sieltä palatessa.

Haluaisin asua maassa, jossa oltaisiin oikeasti ylpeitä Länsi-Eurooppalaisuudesta ja monikulttuurisuudesta eikä olisi jämähdetty tunkkaiseen YYA-aikaan, jossa diktatuurivaltion hymistely on ihmisillä verissä eikä sieltä tunnu ikinä lähtevän.

Haluaisin asua maassa, jossa ihmisiä ei tukahdutettaisi sillä, että joka asia on pilkuntarkasti säädelty ja rajoitettu. Kaukana ei olla siitä, että aina ulkona liikkuessa vaadittaisiin kypärän käyttöä.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Sitä jatketaan esim. tässä osuvassa kolumnissa aiheesta.

Hyvää muuttomatkaa paratiisiin. Tulehan kertomaan kokemuksistasi rennosta meiningistä kymmenen vuoden kuluttua.

 

[Estate]

Enpäs tähän vielä omaa mielipidettäni kerro.

Se verran asiasta, että jäi mietityttämään radiossa tänään haastateltu nuori nainen. Taisi olla äitikin? En muista varmuudella.

Hänen mielestään Suomi ei ole lähelläkään hyvää maata. Perusteluina mainitsi, notta sossu ja Kela eivät toimi, ja apua ei saa kun sitä tarvitsee. Hänen avuntarpeensa ei tullut lähetyksessä julkiseksi.

Hää lupasi muuttaa heti kun mahdollista, lämpimämpään maahan, jossa asiat ovat paremmin kuin täällä Suomessa. Kuulosti olevan hyvin vakuuttunut asiastaan hän.

Jaajuu, muuttoasiassa hää taisi puhua monikkomuodossa.

Oli tosiaan äiti, taisi olla melko pienen lapsen.
En kyllä mene sanomaan, mainittiinko haastattelussa varsinaisesti lapsen ikää, vai keksinkö sen itse kuuntuani tämän melko nuorelta kuulostavan naisen äänen. Tiettyjä muitakin mielikuvia kyllä heräsi...

 

[Andy]

Hyvää muuttomatkaa paratiisiin. Tulehan kertomaan kokemuksistasi rennosta meiningistä kymmenen vuoden kuluttua.

Eivät kehittyneempi ruoka- ja alkoholikulttuuri, sekä turhien säädösten ja ihmisten umpimielisen ajattelun karsiminen ole mielestäni kohtuuttomia toivomuksia. En väittänyt, ettei jossakin maassa olisi myös epäkohtia. Paratiisista en siis kirjoittanut, enkä utopiasta.

 

[markoj]

Kysynpäs jo kertaalleen kysyttyä Andyltä, mikähän maa ois niinku liki sitä mitä haluat?

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

Kysynpäs jo kertaalleen kysyttyä Andyltä, mikähän maa ois niinku liki sitä mitä haluat?

Jotenkin on kulissien takaa hahmottumassa Italia tai Espanja. Ehkä Portugalikin? Ranska?

Voin olla väärässäkin.

Ai niin, eihän multa kysytty, sorry.

 

[kouvotsvoni]

Newsweek: Suomi sittenkin maailman paras
Miten me tästä selviämme?:nope::frown:

 

[SamiJ]

:ahem:

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article7630812.ab

 

[Lancer]

:ahem:

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article7630812.ab

Äänestyksessä yli puolet vastanneista sitä mieltä että oman maan sijoitus oli liian korkealla.

Kuulostaako tutulta?

 

[JPP]

Pitäisi tosiaan vissiin olla "parhaan" tilalla "vähiten huono" niin ihmiset paremmin ymmärtäisivät mistä on kyse.

 

[Archie]

Jossakin tutkimuksessa oli, että Bhutanilaiset ovat maailman onnellisin kansa. Se lienee siis paras maa oikeasti - ainakin bhutanilaisille.

 

[Renngeist]

On ja ei ole. Tietyissä asioissa on paras, mutta kuten tuosta Newsweekin jutustakin ilmenee, niin terveydenhuolto on todella heikossa jamassa.

Tätä voitaisiin jossain määrin korjata noudattamalla Kainuun mallia, eli terveydenhuolto siirretään sinne mihin se kuuluu, eli maakunnalle, poi pienien ja köyhien kuntien vastuulta... Sitten tietty täysin käsittämätön ulkoistaminen pitäisi saada keskeytettyä...

Tottakai elintavoillakin on merkitystä, mutta terveydenhuollossa on vielä nyt niin paljon mätiä pisteitä, että se pitää ehdottomasti saada raiteilleen.

 

[jjv]

Jossakin tutkimuksessa oli, että Bhutanilaiset ovat maailman onnellisin kansa. Se lienee siis paras maa oikeasti - ainakin bhutanilaisille.

Ainakin niille, jotka päättävät mitä mieltä Bhutanin kansa on. Luulisin, että Pohjois-Koreakin olisi aika korkealla onnellisuustutkimuksessa.

On se sympaattista kuinka iltapäivälehdet tekevät kaikkensa, jotta meidät saataisiin pois ykköspaikalta. Soittelevat oikein ameriikkaan asti. "On tapahtunut virhe, emme ole parhaita" Niitten pitäis tehdä oma tutkimus, joka lähtisi siitä lähtökohdasta, että Suomi on viimeinen.

 

[Örfil]

Asia on noin, mutta asialle on puettu historian saatossa keisarin vaatetta jos jonkinlaista. Ensin traumatisoituneet, suoraan sanoen sodasta henkisesti sairaat miehet, jälleenrakensivat tätä maata jopa halveksittuina kansalaisina.

Tämän vastenmielisen vaiheen jälkeen seurasi "kunnianpalautus", jossa sodan kärsinyt ihminen piilotettiin sankarimyytin taakse. Osaksi jotta vältytään edelleen näkemästä ja hyväksymästä sodan uhri. Vasta ihan viime vuosina on alettu keskustella ja kirjoittaa sotien henkisestä perinnöstä. Siitä mitä se on ja miten se maassamme ilmenee en se tarkemmin tässä ala jarnata, sen kaikki tietävät ja osa on sen jopa kokenut suvussa ja lähipiirissä.

Moni asia voisi olla toisin, paremmin, jos sotien jäljet olisi aikanaan hyväksytty eikä niistä olisi rakennettu tabua. Suomessa sodan henkinen historia on sen sijaan vaiettu, esimerkiksi juuri tuon sankarimyytin taakse. Sankaruus on kun on vain osa sodan käynyttä ihmistä. Uhri, kokija, näkijä, traumatisoitunut, henkisesti sairastunut ja muu jäi käsittelemättä. Nyt on sotaveteraanien ja lottien osalta aika lailla myöhäistä, mutta jälkipolvien osalta toivon että asioita käsitellään syvemmin ja laajemmin.

Kaikki kunnia sotaveteraaneille, mutta mun on vaikea uskoa että sankarimyytti olisi heille yhtään mieluisampi rooli kantaa kuin minulle ja monelle muulle katsoa. Huolimatta siitä että myös se on totta. Joskus osatotuuden alle vain peitetään suuria valheita.

Eli lyhyesti sanoen sankaritarinat ovat meitä osaltaan auttaneet unohtamaan sodan.

Kolmanteen polveen, kolmanteen polveen. Sitä on syytä miettiä.

Muistan kun joskus -70 luvulla veteraaneista puhuttiin "ohiammuttuina". Asiat olisi voitu puhua paremmin läpi heti sodan jälkeen, mutta poliittinen tilanne oli äärimmäisen arka. Kaikki resurssit kolmanteen sotaan oli käytetty eli jos NL olisi päättänyt (pienimmästäkin syystä) miehittää Suomen, sotaa olisi jatkettu ainoastaan sissitasolla. Tähän suuntautuvia toimenpiteitähän tehtiin jo ennakoivasti.

Ilmavoimat oli aivan loppu, jäljellä oleva kalusto aivan paskaa, oli jo jatkosodan syttyessä: Moranet, Fokker 21:t, vanhat Fokker CX kaksitasot, Fiatit ja Brewsterit jo ajettu loppuun silloin -44. Mersuista oli osat loppu ja koneet kuralla. Blenheimeistä aika oli ajanut ohi jo pahasti, samoin muut pommarit oli tykin ruokaa, eli muut sakukoneet (Junkers/Dornier): niihin ei saatu enää mitään osia. Saksalaisilta ei saatu enää uusia koneita ja muutakaan kalustoa Lapin sodan vuoksi. Maa- ja merivoimien osalta tuntemus ei riitä kommentoimaan, mutta luulisin tilanteen olleen saman.

Ainoa keino selviytyä oli ns. nuolla persettä itäisen naapurimme suuntaan. Vaikka kuinka häpeälliseltä se ajanjakso nyt tuntuukin, niin sen enempää isänmaata ei ryssälle silloin luovutettu ja tätä nykyä Suomi on edelleen itsenäinen, hyvin pärjäävä maa.

Henkisiä uhreja ja järkyttäviä kokemuksia oli varmaan rajan puolin ja toisin, mutta kuinka muuten sodan käynyttä kaveria voisi enää jeesata kuin sanoa että se mitä teit oli uroteko. Ja sitähän se oli. Norja ja Tanska käveltiin yli, Ruotsi oli pää pensaassa ja samaan hengenvetoon myi malmia Saksaan ja kääri "kansankodille" sievoiset rahat. Niin, mistähän se nykyinen Ruotsin hyvinvointi on peräisin?

Moni täällä olevista forumisteista on silloisen ajan rintamalle joutumisen ikäisiä. Miltähän se tuntui kun käsky kävi ja sanotaan että tuossa on potero: ammu ihmistä kun se käy päälle ja älä pelkää tykistökeskitystä. Jos kohdalle osuu, kuolet hyvin nopeasti. Löytyisikö nykyisestä nörttiporukasta samaa selkärankaa kuin silloisesta nuorisosta, sillä nuoriahan ne rintamalla olleet ja kuolleet kaverit oli. Olen jokusen kerran selaillut Pirkkalan Vanhan Kirkon sankarivainajien listaa muistokyltistä ja pahaa tekee katsoa että siellä makaa parikymppisiä kavereita, kuolivat ennen kuin elämä edes alkoi kunnolla.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Silloinen kansa, isoisämme puolustivat tätä maata raskain tappioin. En usko että siinä vaiheessa oli aikaa psykologisiin keskusteluihin vaan tehtiin mikä oli tarpeen. Hanskoja ei lyöty tiskiin vaan henki oli että tätä maata puolustetaan loppuun saakka. Sellaista yhtenäisyyden tunnetta läpi yhteiskuntarajojen on tuskin sen jälkeen koettu.

Hyvä kirja on lukaista Ässärykmentin tarina, sotilaat olivat pääasiassa työläistaustaista väkeä ja silti henki oli selvä: vanja ei tänne tule!

Eikä tullut.

 

[Andy]

Kysynpäs jo kertaalleen kysyttyä Andyltä, mikähän maa ois niinku liki sitä mitä haluat?

Kyllähän aikaisempi kuvaukseni sopii Etelä-Euroopan maihin. Erityistä suosikkimaata ei ole. Jarna-ansaa en taida kasata enää isommaksi joten totean, että epäkohtia on myös em. maissa, ja makuasia on, millaisia niistä helpoimmin sietää. Mielelläni asuisin Etelä-Euroopassa, jos mahdollisuus olisi, ja voi olla että kymmenen vuoden päästä sanoisin notta Suomessa oli paremmin, mutta voi olla että en.

 

[Knoukka]

Henkisiä uhreja ja järkyttäviä kokemuksia oli varmaan rajan puolin ja toisin, mutta kuinka muuten sodan käynyttä kaveria voisi enää jeesata kuin sanoa että se mitä teit oli uroteko.

Jeesata säälliseen elämään, säällisesti hautaan. Ja jo aikanaan olisi pitänyt nähdä tuon uroteon, sankarimyytin taakse, sotaan joutuneeseen uhriin. Mun mielestä tässä uroteon ihannoissa on osaksi sitä, että ei haluta nähdä sodan jälkiä, hirveyttä ja miten se periytyy sukupolvia erilaisia traumoina ja oireina.

Miltähän se tuntui kun käsky kävi ja sanotaan että tuossa on potero: ammu ihmistä kun se käy päälle ja älä pelkää tykistökeskitystä. Jos kohdalle osuu, kuolet hyvin nopeasti. Löytyisikö nykyisestä nörttiporukasta samaa selkärankaa kuin silloisesta nuorisosta, sillä nuoriahan ne rintamalla olleet ja kuolleet kaverit oli.

Pahaltahan se tuntuisi. Mutta kuultaako tuosta läpi pienoinen halveksunta nykyisiä nuoria miehiä kohtaan? Ei kai se heidän vikansa ole, että ei ole käsky käynyt? Ja sopii olla kaikkien tyytyväisiä, että ei. Vai?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Silloinen kansa, isoisämme puolustivat tätä maata raskain tappioin. En usko että siinä vaiheessa oli aikaa psykologisiin keskusteluihin vaan tehtiin mikä oli tarpeen. Hanskoja ei lyöty tiskiin vaan henki oli että tätä maata puolustetaan loppuun saakka. Sellaista yhtenäisyyden tunnetta läpi yhteiskuntarajojen on tuskin sen jälkeen koettu.

Ei tässä olla sen hetkistä sotimista kyseenalaistettu vaan sitä miten sotaan ja sotilaisiin jälkikäteen on suhtauduttu. Ja suhtaudutaan vielä. Jälkihoito jäi hoitamatta ja sen huomaa vielä tänäkin päivänä.

Hyvä kirja on lukaista Ässärykmentin tarina, sotilaat olivat pääasiassa työläistaustaista väkeä ja silti henki oli selvä: vanja ei tänne tule!

Eikä tullut.

Mainostampa, taas kerran, kirjaa itsekin. Ihmisyys, Jonathan Glover.

Ja eikö olisi aika päästää irti tuosta ryssävihasta- vai mitä tuo on? Mitä tekemistä sillä on tämän päivän kanssa? Vai uskotko, että vihulaisen rivimiehet tänne intomielin, omasta tahdostaan, olivat tänne tulossa?

 

[Formulanomi]

Toisaalta, ketkä tästä ovat tehneet maailman parhaimman maan?

Newsweekin toimitus?!

Ei kyllähän tää on ihan selvästi parsain maa. Ja monet muutkin asuu mielestään parhaassa maassa...jopa siis ulkomaalaiset...

Newsweekin toimittajat taistelivat talvisodassa Puna-armeijaa vastaan?

Näistä alkoi melko typerähkö jarna sotaveteraaneista/talvisodasta yms., joten pakko osallistua pätkän verran....:nope::thumbfh:

Newsweekin ideahan oli tuo listaus. Tai no listauksia nyt on tehty kautta aikojen ja milloin mistäkin. Sinänsä ihan yhdentekeviä listauksia, mutta onpahan jotain puheenaiheita. Listojen laatijoiden kriteerit ja laskutavat voivat olla jollei nyt tarkoituksenmukaisia, niin ainakin kiistanalaisia. Ja on asioita, joita ei voi mitata.

Hyvä tulos kuitenkin, joten eiköhän se kannattaisi ottaa ihan myönteisesti vastaan. Eikä siinä mitään, etteikö kärkipäähän päässeetkin voisivat yhä edelleen parantaa.

Kirjoitin jossakin vaiheessa, että Suomi on paras ja, että varmaan enemmistö myös muun maan kansalaisistaan pitää omaa maataan parhaana. Oli sitten syynä se paikallinen taverna tai pubi tai mikä tahansa syy vaikkapa kommunismi.

Ketkä sitten Suomesta on tehnyt parhaan?! (tai vähintääkin hyvän paikan asua) Se on rakentunut aikojen kuluessa. Identiteetin kehittymisen aikana, siis Ruotsin, että Venäjän vallan alla ja varmaan ennenkin tätä. Myrskyn vuosina, jolloin säilytettiin itsenäisyys ja sen jälkeisinä sotakorvausvuosina, jolloin teollisuuden kehittyminen loi pohjaa hitech:lle jne. Kaiken takana on siis suomalaiset. Miehet ja naiset. Valittu yhteiskuntarakenne ja koulutusjärjestelmä jne. Toisin sanoen monen asian summasta on kyse. Ehkä tuuristakin...ehkä se on tosiaan lottovoitto syntyä Suomeen.

 

[Örfil]

Jeesata säälliseen elämään, säällisesti hautaan. Ja jo aikanaan olisi pitänyt nähdä tuon uroteon, sankarimyytin taakse, sotaan joutuneeseen uhriin. Mun mielestä tässä uroteon ihannoissa on osaksi sitä, että ei haluta nähdä sodan jälkiä, hirveyttä ja miten se periytyy sukupolvia erilaisia traumoina ja oireina.

Tuo on totta, mutta se on jälkihoitoa. Silloin kun oli aika toimia, tehtiin mitä voitiin. Tuskin kukaan Suomessa halusi sotaa Neuvostoliiton kanssa. Loppuun saakka kansan tunnot olivat että ei sotaa syty (tarkoitan talvisotaa). Luotettiin silloisen YK:n edeltäjän kaikkivoipaisuuteen. Mutta vähänpä siitä oli takeita Hitlerin ja Stalinin edessä. Jatkosotaa sitten jo osattiinkin odotella...

Pahaltahan se tuntuisi. Mutta kuultaako tuosta läpi pienoinen halveksunta nykyisiä nuoria miehiä kohtaan? Ei kai se heidän vikansa ole, että ei ole käsky käynyt? Ja sopii olla kaikkien tyytyväisiä, että ei. Vai?

Ei, mutta se että arvostellaan silloisia valintoja tuntuu jeesustelulta. Silloin oli varsin vähän vaihtoehtoja: maa miehitetään tai ei: kyseessä ei ollut mikään kansanäänestys että muuttuuko joku asia "vähän" tai ei. Jos maa olisi miehitetty, Suomi nimistä maata ei enää olisi.
Olisiko pitänyt heittää rukkaset maahan ja sanoa että tervetuloa veli venäläinen? Ja helvetin hyvä ettei esim. omat pojat mitä todennäköisimmin moisiin puuhiin joudu, itsehän olen jo nostoväkeä.

Ei tässä olla sen hetkistä sotimista kyseenalaistettu vaan sitä miten sotaan ja sotilaisiin jälkikäteen on suhtauduttu. Ja suhtaudutaan vielä. Jälkihoito jäi hoitamatta ja sen huomaa vielä tänäkin päivänä.

Eiköhän asia ole muuttunut jostain jo -90 luvun alusta alkaen aivan toisenlaiseksi. Kaikenmaailman motoristit myyvät veteraanipaitoja ja keräyksiin suhtaudutaan varmaan ihan toisella lailla kuin joskus vielä -70 luvulla. Itse keräsin rahaa armeija-aikana -83 ja yhdeltäkään ovelta ei lähdetty ilman lahjoitusta.

Mainostampa, taas kerran, kirjaa itsekin. Ihmisyys, Jonathan Glover.

On kiva olla inhimillinen ja ihmisystävä (en ole lukenut tuota kirjaa) mutta kun naapuri ilmestyy rajalle 4-10 kertaiselle ylivoimalla ja sanoo että antaa kalppia, tämä maa on nyt meidän, niin olisi se nyt ihan reilua että naapurikin olisi lukaissut ja soveltanut saman kirjan oppeja

Ja eikö olisi aika päästää irti tuosta ryssävihasta- vai mitä tuo on? Mitä tekemistä sillä on tämän päivän kanssa? Vai uskotko, että vihulaisen rivimiehet tänne intomielin, omasta tahdostaan, olivat tänne tulossa?

Mitäpä tuo Venäjän nykypolitiikka on? Kyykytystä, vanhojen suurvalta-aikojen muisteloa. Muistat varmaan Zhirinovskin vaalikampanjan? Muistatko mikä olivat hänen mielestään Venäjän rajat? Eikä tuosta nyt niin kauaa ole. Ja sille löytyi kannatusta hirvittävän paljon silloin. Ja Stalin on ihan kurko siellä vieläkin etenkin vanhemman väestön silmissä. Siis sama heppu jonka mielestä suomalaiset, kun niitä oli vain 4 miljoonaa, voi helposti siirtää Siperiaan kivenhakkuu hommiin.

Venäjän suurvaltahaavet eivät ole minnekään kadonneet, nykymaailmassa ne onneksi eivät (toistaiseksi) ole kumuloituneet käsikähmäksi saakka suomalaisten kanssa.

Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi. Se asia ei ole muuttunut kovinkaan paljon tähän mennessä. Käyttäytyvät täällä kuin olisivat maanomistajia, yleiset normisäännöt eivät heitä koske ja ylenkatsovat meitä edelleen.
Vai olenko nyt jotenkin missannut jotain? Pitäisikö mennä rajalle vastaan kukkien ja onnentoivotusten kera toivoen että siellä naapurismaassa asenteet muuttuisivat? Minäpä eppäilen ettei ihan vähään aikaan...aika yksipuoleiseksi rauhanaikeet taas jäävät

 

[Mangelo]

Tässä taas niitä juttuja, mitkä tässä maasa mättää: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010081812207947_uu.shtml

Esimerkiksi tupakan käytön kitkemisellä mahdollisesti koheneva elinijän odote on täysin olematon verrattuna esimerkiksi siihen miltä ihminen kokee elämisen tiukassa kieltojen ja rajoitusten viidakossa. Vähän vois vähemmän tiukkapipoista asennetta soveltaa monessakin asiassa niin vaikkei elinijän odote kohoaisi, niin ainakin elämisen laatu saattais kohota. Ei sillä että keskiverto suomalainen välttämättä hirmu tiukkapipo olisi, mutta meitä pyritään kontrolloimaan tiukkapipoisesti ja noudatetaan herkästi typerimpiäkin sääntöjä mitä keksitään.

 

[Archie]

Sotaveteraanien sukupolvi yksi muiden joukossa. Niille kävi paska tuuri, kun joutuivat sotaan. Se tosin ei ole harvinaista, niin käynyt kymmenille miljoonille miehille historian kuluessa. Rivimiehen osalta tilanne oli selvä - pakko mikä pakko. Ei vain täällä, mutta myös kaikissa muissa sotaa käyvissä maissa.

Historia olisi kovin toisenlainen jos Stalin olisi jatkanut joko talvi- tai jatkosotaa muutaman kuukauden pidempään. Silloin ei todennäköisesti kirjoitettaisi täällä mystisistä sankareista, jotka pelastivat maan - ja olivat ylivertaisia kaikkiin muihin nähden. Asiat ovat lopulta varsin pienestä kiinni.

Eikä tuo ryssäviha ole sen parempi asenne kuin zhirinovskin asenne tai stalinin.. tai hitlerin. Vihamielisillä asenteilla ja odotuksilla vain luodaan maaperää vaikeuksille.