...jatkuu
TO 11.11.2010
Ulkona tuulista ja sateista. Lähdettiin heti aamusta Madame Tussaudsin vahakabinettiin, (Marylebone Road) kuvattiin hahmoja, joista mainittakoon tässä yhteydessä Sean Connery ja Bond-pomo Judi Dench. Kesken kierroksen tuli 2 minuutin hiljaisuus, tämä liittyi ilmeisesti Brittien sotilaisiin ulkomailla. Kun hahmot (osiot: A-list Party, Warhol´s Women, Premiere Night, Sports Zone, A Royal Appointment, Culture, Music Megastars ym) oli kierretty, saavuttiin ”Scream” –kauhukäytävälle, jossa oli pimeätä, ja elävät näyttelijät lymyilivät vankityrmissä katsellen meitä kameroistaan, hyökkäsivät kimppuumme (varsinkin vasemmalta puolelta, tiedoksi) säikyttelemään meitä. Kyllä pelotti! "Abandon all hope All ye who enter here!", niin siellä sanottiin jo alussa…..hyytävää. Vapisevin polvin päästiin ulos, jossa viimeisenä kauhuna rakkikoirat räksyttivät, onneksi niitä ei näkynyt. Sieltä suoraan ”Lontoon taksin” kyytiin, (vastaava kuin Linnanmäen Safari), ajelun nimi on ”Spirit of London”, siinä käydään läpi Englannin historiaa. Kierroksen lopuksi automaatti nappaa kuvan, jonka saa ostaa, yhdistelmäpaketissa saa myös magneetin ja avaimenperän. Otettiin koko setti. Lopuksi pääsi 4D-elokuvaan, jossa oli Lontoossa, lähinnä Buckinhamin palatsin edustalla tapahtuva Super Heroes –actionpätkä. Penkit tärisivät, vettä roiskui, jaloissa vilisti ja niskaan tuuli, mutta kaiken huippu oli nahkapenkistä selän takaa työntyvä kohouma, joka yllätti koko salillisen, kun elokuvassa oli kohta, jossa terävää tulee kohti tai sivallettiin. Huikeata!
Nälkähän tuosta parin tunnin Madame Tussauds-kierroksesta tuli, joten suunnattiin Maryleboneen etsimään Campana-ravintolaa, (eräässä Bond-kirjassa 007 käy illallisella siellä) mutta se on nykyään nimellä Strada. Hyvää pizzaa ja punkkua. Sitten lähdettiin hengailemaan Oxford Streetille, ja löydettiin sattumalta Disney Store, jossa paloi rahaa, kaikkea ihanaa lapsille! Kahviteltiin Mc Donaldsissa, kuten useana muunakin päivänä, parempaa kahvia sieltä sai kuin hotellimme aamiaishuoneesta. Jaksoimme vielä päivän päätteeksi mennä British Museumiin, joka oli varmaan ainoa kohde, jonne ei ollut sisäänpääsymaksua. Valtava paikka, jota ei jaksettu kiertää kokonaan, mutta Amerikan aarteet nähtiin ja paljon muutakin.
PE 12.11.2010
Hotellin aamupala ei huvittanut, vaan lähdimme taas Victoriaan, jossa kävelymatkan päässä on Regency Cafe (nähtävissä Daniel Craigin leffassa Layer Cake). Aamupalaan kuului kahvi, pari paahtoleipää, makkara, paistettua kananmunaa, papuja ja pekonia. Kun annokset olivat valmiina, huusi normaalinnäköinen ja –kokoinen nainen hyvin miesmäisellä äänellä niin että paikka raikui. Itse asiassa hänen äänensä kuului vielä Regency Streetin puoleen väliin, kun poistuimme paikalta. Aamiainen oli täyttävä, maksoi 5,50£. Lähdimme mahat täynnä kohti Thamesin rantaa, jossa kuvailtiin ja ylitettiin Vauxhallin silta ("The World Is Not Enough"). Kuvattiin MI6-päämajaa, jonne oli todellakin pääsy kielletty, paikka on nimittäin oikeastikin Salaisen palvelun päämaja. Sieltä lähdettiin St. Pancrasin asemalle, kuvamaan raidetta 5, jossa GoldenEye-leffaa on kuvattu. Raiteella 4 on kuvattu Harry Potteria. (Lontoossa olisi ollut Harry Potterin uuden leffan ensi-ilta, päätähdet paikalla kadun varrella, mutta ei jaksettu lähteä kirkuvan ihmismassan lähellekään)
Sitten hengailemaan Hyde Parkiin, ja Kensington Gardensiin, jossa on Peter Pan –patsas, ja Diana Memorial –juttuja. Hyde Parkiin oli alettu juuri pystyttää Winter Wonderlandia, se olisi ollut hienoa nähdä valmiina. Seuraava kohde oli Bayswaterissa, Cathedral of St Sophia, jossa on kuvattu GoldenEye-leffaa. Sisälle ei päästy, mutta kuvattiin ulkoapäin, ja tutkittiin muutenkin Moscow Roadia ja sen ympäristöä. Ollaan ajeltu myös 2-kerroksisilla busseilla, mutta ruuhka-aikaan kävellen pääsee nopeammin. Knightsbridgeen mentiin kuitenkin metrolla, käytiin Harrodsilla (Harrods on mainittu elokuvassa The Living Daylights, jossa Bond sanoo ostaneensa Kenraali Koskoville shamppanjaa ja kaviaaria yms. Harrodsilta) shoppailemassa tuliasia itsellemme ja muille. Valtava rakennus, jossa oli kuvauskielto. Kirjoitettiin Dianan ja Dodin muistokirjaankin.
Kohokohta oli kuitenkin luksus -iltapäivätee The Ritzissä Piccadillylla, jonne saavuimme hienoissa vaatteissa.(vaihto hotellillamme) The Ritziin on vähintään 12 viikon jonot, ja viikonloppuisin vielä pitemmät. Oltiin jo Suomessa varattu netin kautta, saatiin ilmeisesti joku peruutuspaikka. The Ritz ("Diamonds Are Forever” ja ”The Man with the Golden Gun” –kirjat) on hienostelupaikka, jossa kaikki on prameeta. (iltapäiväteen hinta 40£/hlö) Miestarjoilijat saattoivat pöytään, asettivat meille tuolit. Lautasliinakin laitettiin syliin. Kas kun ei suuta pyyhitty. Tee-menu oli kattava, oma pannu tuli pöytään molemmille, sekä 3-kerroksinen herkkutarjotin mitä upeimpia leivoksia ja täytettyjä leipiä. Sitä mukaa kun söimme, tuotiin tarjottavaa lisää. Vessoissa ei ollut mitään tavallista käsienkuivaussysteemiä, vaan jokaiselle oli oma kunnon pikkupyyhe, joka käytön jälkeen kerättiin koppaan.
Käytiin vielä Fortnum & Masonilla, jossa on esim. montaa erilaista teetä ja marmeladeja.
(kirjoissa Bondin ruuat hänen kotiinsa hankitaan yleensä täältä, Bondin vanhanko kodinhoitaja May hoitaa tavarahankinnat Fortnum and Masonilta)
Illalla itsepalvelumarketista jotain pientä purtavaa hotellihuoneeseen, ja ostosten yhteydessä iltakävelyä, seutua tutkien. Tuli tutkittua myös lompakko, ja todettua, että Suomessa vaihdetut käteiset 255£ (n.300€) oli saatu hyvin menemään ja hiukan Visaltakin. Mutta kyllä kannatti!
LA 13.11.2010
Aamupalan jälkeen pakattiin, ja lähdettiin pois hotellista. Uloskirjautumista ei tarvinnut, kun maksu oli suoritettu etukäteen. Avaimet vaan tiskiin ja menoksi. Raahattiin matkalaukkuja Victorian asemalle säilytykseen, sitten mentiin nettikahvilaan tekemään Blue1:n lähtöselvitys, ja varattiin taas vierekkäiset paikat varauloskäynnin (siipien) kohdalta, koska jalkatilaa oli hyvin. Nettikahvilan jälkeen mentiin erääseen ostoskeskukseen, ja syötiin lämmin ateria Garfunkelsissa. Sitten kävelylle, yritettiin löytää Sloane Square, mutta ei onnistunut karttojenkaan avulla jostain syystä. Sen sijaan löydettiin Elisabeth Road, jossa oli ihana vaaleanpunainen katukuvakohta, ja joku hääkakkuliike tms. Haettiin kamat säilytyksestä, ja mentiin bussilla lentokentälle. Siellä vielä Bridgeen, jossa otettiin jotain viilentävää, kun turisti- ja Tax Free –liikkeissä oli tukalan kuuma. Turvatarkastuksessa suurempi syyni kuin Suomessa, selkäreppu avattiin ja katsottiin tarkemmin. Lento jännitti taas minua, kun kesken lennon piti laittaa turvavyöt uudelleen kiinni, ja kierrettiin joku pilvi. Kaikeksi onneksi lento sujui hyvin, ja saavuttiin jopa 20 minuuttia etuajassa Suomeen. Lentokenttä-taksi Järvenpäähän tuli maksamaan 20 euroa enemmän kuin menomatkalla, koska mentiin Lahdentietä, ja hinnassa mukana oli lentokenttä- ja iltalisä. Perillä Järvenpäässä oltiin ennen vuorokauden vaihtumista. Mahtava reissu ja hyvää seuraa sitäpaitsi! :wink: