Sampopankin kanssa meni sukset ristiin kun 5000€ lainan saaminen oli aivan jäätävän nihkeätä. Ensin miesvirkailijan kanssa homma sovittiin ja se oli ihan ok, mutta kun naisvirkailija astui kehiin, niin jopas vaikeutui moottoripyörän ostaminen.
Osuuspankkiin päin en edes virtsaa, koska olivat maksimaalisen hankalia äidin perinnönjaon yhteydessä. Perunkirjoitukset ja kaikki oltiin jo hoidettu, mutta parisataa euroa sisältäneen pankkitilin lopettamiseksi vaativat saada muuttoilmoituksen ja todistuksen, että lapsia ei ole syntynyt kun äiti oli viikon tai kaksi asunut ruotsissa 70-luvulla. Se ei ollutkaan meinaan ihan niksnaks-juttu ja perunkirjoituksen tekijän mielestäkään sen hankkiminen ei ollut tarpeellista koska kyse oli niin lyhyestä ajanjaksosta. Mutta OP:n virkaintoinen virkailijatäti oli ilmeisesti ottanut nokkiinsa kun emme suorittaneet perunkirjoitusta heidän ökykalliin palvelunsa kautta ja päätti näpäyttää tätä kautta.
Nordeassa sitten taasen otti päähän se, kun minulla oli heidän osakkeitaan ja halusin muuttaa ne käteiseksi, että pääsisin baariin. Menin infopisteelle, kerroin tilanteen selkeästi "minulla on osakkeitanne, tahdon myydä ne". Täti hymyili alentavasti, naurahti ja soitti osakeneuvojalle "täällä olisi Pyrypoika joka tahtoisi tietää osakkeista". No ok, enhän minä vanha ollut, vähän päälle 20v, mutta on se nyt kovin alentavaa ja vähättelevää tituleerata asiakasta pikkupojaksi.
Tapiolan kanssa on mennyt nyt pitkään ihan hyvin, mutta viimeisin lainaneuvottelu oli jälleen niin nihkeä, että ei tosikaan. Omaa rahaa on ja molemmilla työt, mutta lainaneuvottelun lähtökohtana oli se, että "ette te selviä mistään lainasta ikinä, asukaa vaan vuokralla."
