Aivan perskutarallaa unohtui kertoa!
Noh. Minähän olin ekaa kertaa niinku itse kinkunpaisto touhuissa. Ja koska meiän sikapossu oli vain 4 kiloinen niin ajattelin paistaa sen aamutuimaan. Gere oli käyny paikallisesta lihaliikkeestä tilaamassa luuttoman juhlakinkun ja oli siitä niin kovin ylpeä.
Ei muuta ku uuni päälle ja kinkkua paistamaan! Mutta sitten. Se verkko.
En oo ikuna nähny ku äiti on laittanu kinkun uuniin. Joten en ollu nähny koko verkkoa siin kinkussa. Joten ajattelin että sehän tulee leikata pois. Noh. Leikkasin parit fiskarssin napsautukset ja kauhukseni huomasin, että sehän alkaa levetä niinku satelliitti antenni!!! Huusin Gereä apuun ja se oli tietty sitä mieltä että ei se haittaa (selitin että tää nyt on ihan pilallisen näköinen ja ei saa kuorrutettua ym.). Tuli tosi paha mieli. Ja homma päätyi siihen että löin kinkun puoliksi avautuneena uuniin ja lukittauduin vessaan itkemään koska olin pilannut Geren juhlasian ja näin ollen epäonnistunut täydellisesti pikkuvaimona.
Myöhemmin asia jo naurattikin ja olipa mureinta ja parhaiten kypsennettyä kinkkua ikuna!