Formulanomi
Seksikäs rumä kääpiö
Näkeehän noista Jussukan viesteistä, njotta hää vain pornoilee..siis provoilee. Lienee lämmitys kuitenkin epäkunnossa.
Kieltäydyn näkemästä moista. :frank:Näkeehän noista Jussukan viesteistä, njotta hää vain pornoilee..
Tarkkana siellä. Ateisteilla ei ole moraalia eikä äidinkieltä!Eli ateistilla ei ole moraalia tai omatuntoa? *Tsek*
Tää oli yhtä karkea yleistys kuin että väittäisi kaikkien uskovaisten olevan itsemurhapommittajia. Jos uskonto tuo moraalin, niin se tarkoittaa sitä että esim. ääri-muslimeilla se moraali on korkea. Jos korkealla moraalilla varustettu henkilö voi räjäyttää itsensä ja kymmeniä ulkopuolisia, niin mä olen mieluummin moraaliton moukka, joka ehkä voisi vaikka varastaa. :tongue:Ihmisellä pitää olla äidinkieli sekä jonkinlainen moraalikäsitys olemassa. Ateistilla sellaisia ei ole. Ateisti voi vaikka varastaa koska se ei sodi ko. henkilön maailmankuva vastaan. Kaikki mulle nyt ja heti. Keinoilla ei väliä.
Mun mielestä tää juttu menee uskovilla monesti harhaan siinä, että moraalia perustellaan raamatulla ja moraalin olemassaolo perustuu siihen, tunnustaako jeesuksen värejä. Mut tosiasiassa se uskovaistenkin moraali on enimmältäosin kasvatuksessa opittuja sekä genetiikassa sisäänrakennettuja moraalikäsityksiä, jotka riippuvat enemmän yhteisöstä jonka arvoja jakavat kuin itse siitä opuksesta, joka paremmin soveltuu päähän hakkaamiseen sopivassa kohdassa. Mut ehkä jollain oikeaksi katsomistaan moraalikäsityksistä lipsumiseen korjaamiseen on keino se että tunnustaa niitä uskonnon värejä, ellei sitä motivaatiota niiden noudattamiseen muualta löydy.Joo, ja eikös tuo muutenkin menis mieluummin niin päin - ollakseni samoilla taajuuksilla Jussin kanssa - että uskovaisilla ei ole käsitystä moraalista, kun sitä kerran tarvitsee Raamatusta opiskella?
Juu. Kaikilla yhteisöillä on sääntönsä ja tapansa sekä omat moraaliset arvonsa riippumatta uskonnosta tai sen puutteesta. Saman uskonnonkin sisältä löytyy hyvinkin erilaisia arvoja ja moraalikäsityksiä.Mun mielestä tää juttu menee uskovilla monesti harhaan siinä, että moraalia perustellaan raamatulla ja moraalin olemassaolo perustuu siihen, tunnustaako jeesuksen värejä. Mut tosiasiassa se uskovaistenkin moraali on enimmältäosin kasvatuksessa opittuja sekä genetiikassa sisäänrakennettuja moraalikäsityksiä, jotka riippuvat enemmän yhteisöstä jonka arvoja jakavat kuin itse siitä opuksesta, joka paremmin soveltuu päähän hakkaamiseen sopivassa kohdassa. Mut ehkä jollain oikeaksi katsomistaan moraalikäsityksistä lipsumiseen korjaamiseen on keino se että tunnustaa niitä uskonnon värejä, ellei sitä motivaatiota niiden noudattamiseen muualta löydy.
Lukiosta jokseenkin samat muistikuvat, sen ansiosta minullakin on siedettävät perustiedot muista uskonnoista buddhalaisuudesta islamiin. Peruskoulun uskonnonopetus oli kuitenkin jotain ihan muuta.Lukiossa, ainakin silloin kun sen kävin, niin uskonto aineena oli varsin mielenkiintoinen. Lukioaikanani uskonto painottui lähinnä historiaan ja vieraisiin uskontoihin eikä sisältänyt lainkaan tuputusta mihinkään suuntaan.
Kantani pohjaa totta kai omiin kokemuksiini, sillä minua uskonnontunnit vain hämmensivät ihan helvetisti (hah). Sen verran minäkin pedagogiikkaa ymmärrän, ettei kaikkea tietoa voi syöttää yhtä aikaa, ja että opetuksen lähtökohtana tässä maailmankolkassa vallitseva etiikkakäsitys tai miksi sitä tahtookaan kutsua on tietenkin järkevin. Tämä kaikki on kuitenkin täysin mahdollista saavuttaa ilman tunnustuksellista uskonnon opetusta, ja minun uskoakseni onnistuu jopa paremmin ilman raamattuun tukeutumista.Zaikom sanoi:Jaakobin poikien nimiä opettelemalla tuskin oppii etiikasta mitään. Mutta uskonnon tunnille osallistumalla oppii sisäistämään ainakin jotain tässä maailmankolkassa vallitsevista etiikkakäsityksistä. Vai pitäisikö mielestäsi kasvatus hoitaa joka puolelta maailmaa etiikkakäsityksiä tasapuolisesti tuputtamalla? Mielestäni vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapsensa omilla etiikkakäsityksillään ja myös koululla oikeus valistaa heitä vallitsevista etiikkakäsityksistä. Myöhemmällä iällä voi sitten opettaa tasapuolisemmin kaikkea, kun ihminen itsekin kykenee mahdollisesti jollain tavalla kriittisesti niitä arvioimaan.
Ymmärsinkö oikein, että tämä esittelemäsi argumentti on peräisin Hollannin etiikan tunnilta? Sittenhän siellä on avattu asiaa juuri niin kuin itse toivoisin tai kuvittelisin olevan järkevää. Se, että kykenee ymmärtämään jonkun toisen pohjaavan maailmaansa täysin erilaiselle perustukselle kuin itse tekee ja jopa ymmärtämään syyt moisen takana on ihan yhtä tärkeä opetus kuin se, että kykenee muodostamaan maailmankuvan, joka on itselle toimiva.Peepee sanoi:Ongelmana etiikassa on vain, että joka tapauksessa tämä opettaja aina opettaisi vain oman etiikkansa näkökulmaa, sillä etiikka on täysin henkilökohtainen asia. Jokaisen ihmisen etiikkakäsitys eroaa, joten ainut mahdollisuus oli kertoa se, ja siinä se sitten olisi. Etiikan opettaminen kurssimuotoisesti aiheuttaisi jo tuputtamista ja miten aihetta voisi arvostella? Kenen etiikkakäsitys on oikea? Ihmisen etiikka muodostuu niin monista taustatekijöistä, joten kukaan ei voi täysin ymmärtää toisen etiikkaa.
Ymmärsit oikein. Se, miten kolmen opettajan käyttö ja vähintäänkin erikoinen opetustyyli toimii (ehkä kolmannes luokasta lopetti kurssin kesken ensimmäisten kertojen jälkeen erittäin outona) suomalaisessa kouluyhteisössä, on mielenkiintoinen kysymys.Ymmärsinkö oikein, että tämä esittelemäsi argumentti on peräisin Hollannin etiikan tunnilta? Sittenhän siellä on avattu asiaa juuri niin kuin itse toivoisin tai kuvittelisin olevan järkevää. Se, että kykenee ymmärtämään jonkun toisen pohjaavan maailmaansa täysin erilaiselle perustukselle kuin itse tekee ja jopa ymmärtämään syyt moisen takana on ihan yhtä tärkeä opetus kuin se, että kykenee muodostamaan maailmankuvan, joka on itselle toimiva.
Voisin kuvitella, että tuollaista voitaisiin tuoda mukaan yläkoulussa, kun opiskelu muuttuu muutenkin kurssimuotoiseksi. Se, miten asia on järkevintä lapsille esitellä on minun kuvitellakseni enemmän opetuksellinen kuin itse moraalia tai etiikkaa koskeva kysymys.Enkä välttämättä usko että toimisi niinkään peruskoulussa tuokaan opetustyyli, sillä oppilaat vaativat selkeitä kokonaisuuksia.
Ehkä lukiotasolla sitten?
Tämä on ihan totta, lukiotasolle tämän luulisi sopivan.Voisin kuvitella, että tuollaista voitaisiin tuoda mukaan yläkoulussa, kun opiskelu muuttuu muutenkin kurssimuotoiseksi. Se, miten asia on järkevintä lapsille esitellä on minun kuvitellakseni enemmän opetuksellinen kuin itse moraalia tai etiikkaa koskeva kysymys.
Kyllä. Juuri näin.Mielestäni uskonnonopetus on säilytettävä eikä pyyhkäistävä etiikanopetuksen tieltä, koska kuitenkin elämme luterilaisiin perinteisiin perustuvassa yhteiskunnassa ja on tärkeää, että mistä tulevat tämän yhteisön moraalikäsitykset. Siksi on hyvä, että Raamattu on se ensimmäinen lähtökohta johon aina tukeudutaan, eikä esimerkiksi Koraaniin, islamia tietenkin väheksymättä.
Itse olen ollut tyytyväinen siihen, miten koulussa on uskontoa opetettu, siinä oppii kaikkien kulttuurien taustoja ja näin voi ymmärtää ulkomaalaisia ihmisiä. Kaikki kulttuurit pohjautuvat kuitenkin johonkin uskontoon.
Kuulosti (tai siis näytti) muuten varsin suvaitsevaiselta. :thumbup:Kyllä. Juuri näin.
Kunhan muistetaan ettei ne moraaliset arvot joita nykyään kutsutaan luterilaisiksi arvoiksi ole kristillinen keksintö, vaan peritty pakanallisista korkeakulttuureista. Niin kauan kuin omistamisen käsite on tunnettu, on varastaminen ollut tuomittavaa.. esimerkiksi.Mielestäni uskonnonopetus on säilytettävä eikä pyyhkäistävä etiikanopetuksen tieltä, koska kuitenkin elämme luterilaisiin perinteisiin perustuvassa yhteiskunnassa ja on tärkeää tietää, että mistä tulevat tämän yhteisön moraalikäsitykset.
Raamattuun voidaan viitata kokoelmana, samoin kuin Koraaniin, mutta lähtökohta ei kumpikaan ole.Siksi on hyvä, että Raamattu on se ensimmäinen lähtökohta johon aina tukeudutaan, eikä esimerkiksi Koraaniin, islamia tietenkin väheksymättä.
Puhutko nyt siis peruskoulusta, jossa olisi tälläinen yhteinen elämänkatsomustieto? Peräänkuulutan ja jarnaan edelleen sitä, miten opetat etiikkaa peruskoululaisille? Ja kuka on oikea henkilö opettamaan etiikkaa toiselle? Ainahan tässä tilanteessa opetetaan "omaa" etiikkaa.Mutta tarvitaanko erillinen oppiaine? Osa uskontotuntien sisällöstä voitaisiin siirtää historiaan, osa yhteiskuntaoppiin tai kaikille pakolliseen elämänkatsomustietoon. Viimeinen sisältäisi uskontojen, filosofian ja etiikan opetuksen.
Oliko kyse siitä? No, joka tapauksessa tietenkin pitää opettaa totuutena, eihän sitä kukaan muuten ota todesta. Samalla häipyy uskonnosta kumpuavat moraalikäsitykset, kun se ei kerran ole totta.Uskontoja, niiden historiaa ja piirteitä on toki opetettava, mutta kyse onkin siitä onko niitä valtiollisessa koululaitoksessa syytä opettaa tunnustuksellisesti, eli totuutena. Itse siirtäisin tunnustuksellisen opetuksen itse uskonnollisille yhteisöille ja pitäisin koululaitoksen uskontoneutraalina. Tunnustuksellisuus on tänäkin päivänä pitkälti kiinni opettajan vakaumuksesta.
Miksi pitäisi siirtää? Tekee jo nyt tiukkaa saada kaikkea uskonnonopetusta opetettua. Historiassa opetetaan tottakai myös joitain uskontoon liittyviä aspekteja jo nyt, mikä on hyvä, mutta kyllä sotien käsittelemisessä on tarpeeksi tekemistä jo nyt. Ei siihen tarvitse enää enempää uskonnon historiaa sotkea, koska sille on oma aine olemassa.Mutta tarvitaanko erillinen oppiaine? Osa uskontotuntien sisällöstä voitaisiin siirtää historiaan, osa yhteiskuntaoppiin tai kaikille pakolliseen elämänkatsomustietoon. Viimeinen sisältäisi uskontojen, filosofian ja etiikan opetuksen.
Vanhemmat opettavat etiikkaa lapsilleen näiden syntymästä lähtien. Ei se oppiminen ole iästä kiinni. Jos taas ajattelet, ettei arvoja tulisi opettaa ennen kuin oppilaat ovat riittävän kypsiä arvottamaan opetuksen sisällön itse, ovat he kuitenkin jo arvonsa siihen mennessä muualta omaksuneet eikä se sen itsenäisempää ole silloinkaan.Puhutko nyt siis peruskoulusta, jossa olisi tälläinen yhteinen elämänkatsomustieto? Peräänkuulutan ja jarnaan edelleen sitä, miten opetat etiikkaa peruskoululaisille? Ja kuka on oikea henkilö opettamaan etiikkaa toiselle? Ainahan tässä tilanteessa opetetaan "omaa" etiikkaa.
Etiikankin arvot liittyvät vahvasti voimassaolevaan kulttuuriin, joka taasen pohjautuu vahvasti usein vallalla olevaan uskontoon.
Juuri sen nään nyt ongelmana, että voiko arvoja opettaa? Arvot tulevat erilaisista lähteistä, olivat ne sitten vanhemmat, vallitseva kulttuuri tai vaikkapa media.Jos taas ajattelet, ettei arvoja tulisi opettaa ennen kuin oppilaat ovat riittävän kypsiä arvottamaan opetuksen sisällön itse, ovat he kuitenkin jo arvonsa siihen mennessä muualta omaksuneet eikä se sen itsenäisempää ole silloinkaan.
Opetuksen sisältö on määritelty tietenkin opetussuunnitelmassa, ei ne opettajat muissakaan aineissa omasta päästä opeta. Juu, värittyyneisyyttä saattaa olla, oli minullakin vasemmalle kalleellaan ollut historianopettaja, mutta sille nyt ei voi mitään. Tai sitten ei kukaan voisi opettaa kenellekään mitään. En minä ainakaan ole törmännyt opettajiin, jotka opetussuunnitelman sijaan vain propagoivat omia ajatuksiaan.