Nuorallatanssia sisilialaisittain

Bobakki

@f1hog
Liittynyt
29.6.2000
Viestit
19758
Sijainti
En oo mistään kotosin
“A-why do you think we callin’ you in? For pee? What you think? No. For FUEL Jean, for fuel...”

Harvoin on Flavio Briatoren italianenglanti ollut yhtä selkeää kuin vuoden 1997 Australian GP:n jälkimainingeissa. Suunnitelman mukaan Jean Alesin varikkokäynnin piti tapahtuman kierroksella 31, mutta kuljettaja ei tällaisella mitättömällä yksityiskohdalla päätään vaivannut, ei edes viuhdonnan varikkomuurilla käydessä epätoivoiseksi. 34. kierroksen täyttyessä seisoi vaaleansininen Benetton radan varressa tankki rutikuivana.

Kun tunne vei Jean Alesissa voiton järjestä, otti se kertaheitolla niskalenkin. ”Hän on kypsynyt valtavasti”, arvioi suunnittelija Harvey Postlethwaite kaksikon yhteisinä Ferrari-vuosina. ”Nykyään hän tähtää ennen kuin alkaa paiskoa kypäräänsä.” Erään epäonnistuneen Monzan GP:n jälkeen Alesi heitteli tavaransa pitkin pilttuuta ja lähti kilpailun vielä ollessa käynnissä kohti kotiaan yhä liki GP-nopeutta ajaen. Poliisi pysäytti epäonnisen gladiaattorin yli 200 kilometrin tuntivauhdista, mutta kuten arvata saattaa, selvisi tifosien jumaloima Ferrari-tähti rikkeestään rangaistuksetta.

Kivuliaimmin ampui Alesi itseään jalkaan vuonna 2000 Prostilla ajaessaan. Tallin ja moottorinvalmistaja Peugeot’n välit olivat rakoilleet jo pitkään, ja uudesta kehitysversiosta toivottiin pelastajaa sekä kilpailukyvylle että yhteistyölle. Kaluston heikkouteen turhautunut Alesi totesi koneen ensikokeilulla riittämättömäksi ja varikolle palatessaan antoi palaa. Lopputuloksena loukattu yhteistyökumppani pulttasi autoihin kiinni vanhat, vielä huonommat koneet ja kauden lopussa yhteistyö oli lopullisesti ohi.

Näytä liitetiedosto 13905
Uran alussa Alesilla meni helposti yli myös radalla.

Kun Alesi sai saman tunteen valjastettua itse ajamiseen, oli hän huikeata seurattavaa. Harvoin jos koskaan on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana nähty vastaavanlaista tanssia luiston ja pidon äärirajoilla kuin Alesin esitellessä nerouttaan vikuroivan Ferrarin ratissa. Juuri se räiskyvyys oli avain tifosien sydämiin - niihin, joita vain Gilles Villeneuve ja Clay Regazzoni ovat omalla peräänantamattomuudellaan vastaavalla tavalla liikuttaneet. Sama räiskyvyys auttoi tallin läpi sen mustimpien päivien 1992 ja 1993, kun vain raivopäisyys saattoi nostaa punaisen auton aika ajoin kärkipäähän.

Myös läpimurtonsa Alesi saavutti ennakkoluulottomuudellaan ja hyökkäävyydellään. Phoenixissa 1990 hän nousi hetkessä varikon kohutuimmaksi lupaukseksi, kun Pirellin loistavien aika-ajorenkaiden avustuksella hankittu kolmosruutu vaihtui kärkipaikaksi avausmutkan jarrutuksessa. Viitosruudusta vastustamattomasti noussut Ayrton Senna saavutti nuoren ranskalaisen kilpailun puolivälissä ja tunki ohi, mutta tämä ei luovuttanut taistelutta, vaan otti paikkansa takaisin heti seuraavassa kaarteessa. Lopulta sankarimme oli pakko luovuttaa Sennan ylivoimaista kalustoa vastaan, mutta kakkossija uran yhdeksännessä kilpailussa antoi joka tapauksessa odottaa tulevaisuudelta suuria.

Phoenixin tapahtumia muistellessa on vaikea uskoa, että vain puoltatoista vuotta aiemmin Alesin urakehitys oli umpikujassa. Debyyttikausi F3000-sarjassa oli mennyt kaikkea muuta kuin suunnitelmien mukaan ja siinä missä ikätoverit Martin Donnelly ja Johnny Herbert näyttivät olevan tiellä tähtiin, oli Alesi saanut aikaan vain yhden kakkossijan ja kasan romua. Eddie Jordan kuitenkin näki ranskalaisen rajussa yrityksessä jotain, mihin tarttua, ja niin Alesi jatkoi sarjassa Jordanin tiimissä.

1989 kaikki olikin toisin ja kevään taittuessa kesäksi oli Jean kiinni mestaruudessa. Nousukiito ei jäänyt tähän, sillä Jordanin saadessa vihiä Michele Alboreton ja Tyrrellin välirikosta puhui hän kuljettajansa kuninkuusluokkaan tallien yhteisen sponsorin tuella. ”Eddie on hankkinut minulle kaikki ajoni. Olen nyt Tyrrellillä, koska hän oli tukenani”, myönsi Alesi itse ja kuin kiitoksena luottamuksesta sijoittui hän debyytissään neljänneksi.


Tähän numeroon yhdistetään aina kaksi kuljettajaa.

F1-mahdollisuudestaan huolimatta Alesi vaati, että saa ajaa F3000-kauden loppuun asti jopa F1-kilpailujen kustannuksella. Tämä oli kenties onni, sillä kauden lopussa hänet kruunattiin mestaruudella, joka jäi hänen uransa ainoaksi vähänkään suuremmista sarjoista. Eikä F1-uralla tuntunut tulevan edes yksittäisiä voittoja, vaikka useita tilaisuuksiakin tarjoutui – jokin meni aina vikaan. Jo ensimmäisellä Ferrari-kaudella oli Jean matkalla kohti voittoa Belgiassa, kun moottori petti.

Kun Ferrari viimein oli kilpailukykyinen edes nopeilla radoilla 1994, oli Alesi jälleen voittotaistossa mukana. Hockenheimilla moottori petti jo avauskierroksella, Monzassa uran ensimmäisen paalupaikan ja turvallisen johtoaseman aiheuttamaa riemua taas kesti ensimmäiselle varikkokäynnille asti. 1995 auto petti johtoasemasta Monzassa (pyörän laakeri) ja Spassa (takaripustus). 1996 ripustus vei useiden keskeytysten jälkeen perityn johtoaseman Monacossa.

Toisaalta päätös jatkaa F3000-kausi loppuun Jordanin tallissa oli osoitus siitä, millainen ihminen Jean Alesi on. Vaikka harkintakyky joskus sumeneekin, on Jean aina ollut lojaali niille, jotka ovat häntä auttaneet. Siksi olikin sydäntä lämmittävää nähdä ympyrän sulkeutuvan 2001, kun hän sai päättää F1-uransa sen tallipäällikön alaisuudessa, joka hänet oli sinne auttanut.

Ulottuipa Alesin ajattelevaisuus lähipiirin ulkopuolellekin. Eräänä jouluna sai Frank Williams lahjaksi laatikollisen shamppanjaa. ”Se on Jeanilta!” ilahtui Frank. ”Eikö tämä olekin jotain? Ensimmäinen saamani lahja kilpa-ajajalta - eikä hän edes aja minulle. Mahtava kaveri, ja melkoinen kuljettaja. Hän tulee vielä tänne jonain päivänä...”

Koskaan ei Alesia kuitenkaan Williamsissa nähty. Monta sanaa on kirjoitettu siitä, mitä hän olisi voinut saavuttaa valitsemalla Frankin tallin Ferrarin sijaan 1991. Se Jean Alesi, jonka me tunnemme, ei kuitenkaan koskaan olisi valinnut työpaikkaansa järjellä - ei ainakaan Maranellon houkutusten painaessa toisessa vaakakupissa. Vaikka Jean onkin Ranskassa syntynyt, ovat hänen juurensa Italiassa, Sisiliassa. Italialaiset vanhemmat antoivat hänelle nimen Giovanni, joka ranskalaistettiin koulunkäynnin muututtua sietämättömäksi. Eteläitalialaista temperamenttia ei nimenvaihdoskaan kätkenyt.


Myös Alesin idoli oli italialainen. Kunnianosoituksena Jean kantoi Elio de Angelisin värejä kypärässään koko uransa ajan.
 
Viimeksi muokattu:

Bobakki

@f1hog
Liittynyt
29.6.2000
Viestit
19758
Sijainti
En oo mistään kotosin
Alesin siirtyminen Williamsille oli itse asiassa erittäin lähellä. Hän oli jo allekirjoittanut sopimuksen, kun selvisi, että Ferrari haluaa hänet, ja hetken aikaa hänellä oli sopimus molempiin talleihin. Ferrarilla tiedettiin, että Williams voittaisi, jos asia vietäisiin sopimustuomioistuimeen ja Monzassa 1990 ehdittiinkin jo ilmoittaa Sandro Nanninin olevan Ferrarin toinen kuljettaja seuraavalla kaudella. Tilanne kuitenkin muuttui, kun Frank Williams ei halunnut asettua poikkiteloin Alesin haaveen tielle. Kiitoksena yhteistyöstä Frankin kokoelmaa koristaa kaikkien aikojen kenties kaunein F1-auto, Ferrari 641.

Jos oli Ferrari-siirto perusteltavissa tunteilla, oli Benettonille meno miltä tahansa kantilta katsottuna tuhoon tuomittu ratkaisu. Henkilöstö eli Michael Schumacher -huuman jälkeistä krapulaa ja välit tallipäällikkö Briatoren kanssa olivat parhaimpinakin aikoina viileät. Kaksi vuotta riitti tekemään Jeanista raunion, joka ei tiennyt, minne menisi tai mitä tekisi. Apuun tuli tallikaveri ja ystävä, omaa uraansa lopetellut Gerhard Berger, jonka ansiosta Alesi päätyi Sauberille.

“Jean? Uskomattoman nopea, uskomattoman rohkea. OK, kauden aikana tapahtui aina kaksi ydinräjähdystä, mutta lopun aikaa ei ollut mitään ongelmia!” kuului Bergerin arvio monivuotisesta tallitoveristaan. ”Hänen ongelmansa oli se, että hänellä oli hankalan miehen maine, mutta minusta se ei ollut reilu arvio – etenkään hänen myöhempinä vuosinaan. Ajattelin aina, että hänen käytöksensä riippui täysin siitä, miten häntä kohdeltiin.”

Toden totta, jopa Benettonilla 1997 Alesi oli avauskilpailun kardinaalimunauksen jälkeen sarjan varmin kuljettaja. Tässä kuitenkin piili ongelman ydin; Briatore yritti puristaa häntä schumachermaiseen koneihimisen muottiin kadottaen samalla sen, mikä teki Alesista Alesin. Tavallisena F1-kuljettajana hän oli aina korkeintaan keskinkertaisuus. Benettonin pääinsinöörinä toimineella Pat Symondsilla oli hyvä esimerkki Monzasta 1997: ”Jean Alesi vastaan David Coulthard... Johdimme kilpailua varikkokäyntiin saakka, ja minä TIESIN, että häviäisimme, koska Jean oli aina hidas tulemaan varikolle. Ei moniajoa, nähkääs...”

Näytä liitetiedosto 13906
Alesi elää kuten opettaa.

Kuin taiteilija konsanaan tarvitsi Alesi inspiraation saavuttaakseen oman transsinsa, Alesi attaco pienon, täyden hyökkäyksen. Kun tuo palo todella Jean Alesissa syttyi, oli hänen ajonsa kuin akrobatiaa, ja aina ilman turvaverkkoja. Ollakseen se kilpailija, jonka suoritukset saavat vielä toista vuosikymmentä myöhemmin fanin vaipumaan aatoksiinsa hymynkareen noustessa kasvoille, tuli Jeanilla olla haaste, olosuhde tai vaikeus, joka voittaa.

Sadekeli, kuten Kataloniassa 1992. Rankkasateessa huima lähtö seitsemännestä ruudusta kolmanneksi. Jälleen taisteluparina Senna, jonka ohitusyritys johtaa Alesin pyörähdykseen. Uusi hyökkäys pistesijojen ulkopuolelta takaisin neljänneksi ja kruununa viimeisten kierrosten hurja painostus vielä kerran Sennaa vastaan, joka ei kestä, vaan pyörähtää. Tai kuten Suzukassa 1995. Varaslähtö, stop and go ja uhkarohkea vaihto slickseihin. Nousu viidenneltätoista sijalta ensin kolmanneksi, sitten 360 asteen piruetin jälkeen Damon Hillin edelle toiseksi. Hurja takaa-ajo kohteenaan Schumacher, keskeytys vaihteistorikkoon kierroksella 17.

Katurata, kuten silloin Phoenixissa, tai Monacossa 1995. Huikea yritys heti lähdössä, mikä johtaa punaiseen lippuun. Uusintastartissa Bergerin ohi neljänneksi, ja eri taktiikkaa käyttäneiden poistuttua varikolle hurja hyökkäys johtavan Schumacherin perään. Vastustamattomasti tavoittaa Ferrari Benettonia, mutta jahti katkeaa akrobaatin horjahdukseen. Martin Brundle on pyörähtänyt, eikä Alesi täydessä hyökkäyksessään pysty reagoimaan ajoissa.

Kaikkia Alesin kohtutuimpia suorituksia tuntuu yhdistävän altavastaajan asema. Pieni ja taisteleva Tyrrell, Ferrarin synkät vuodet, uran lopussa keskikastiin tuomitut Sauber ja Prost... Kahdesti nosti Alesi Sauberin eturiviin kuivuvalla radalla ajetuissa aika-ajoissa, ja kolmasti oli peränpitäjäksi tuomittu Prost Alesin ansiosta pisteillä viimeisenä kautenaan. Kenties juuri alakynnessä olo oli se polttoaine, joka tarvittiin sytyttämään palo sankarimme sisällä. Kenties ennakkosuosikin paineet olisivat olleet liikaa Alesin käsiteltäväksi.


Kun se voitto viimein tuli, ei siihen tarvittu sen enempää räiskyvyyttä kuin yli-inhimillisiä suorituksiakaan. Montrealissa vuonna 1995 Alesin 31. syntymäpäivänä oli itse suoritus pikemminkin rauhallinen ja voitto enemmänkin kuin lahja, niillä kaikilla epäonnisilla keskeytyksillä oikeutettu palkinto aiemmista sankariteoista. Tuona iltapäivänä Ferrari kesti kerrankin ja onnikin oli kohdallaan, kun Michael Schumacher luovutti johtopaikan elektroniikkaongelmien vuoksi hieman ennen loppua. Viimeisellä kierroksella iskeytyivät kyyneleet jarrutuksissa Alesin visiirin sisäpintaan, ja täysin kylmä ja tunteeton oli se, ken ei joutunut silmäkulmaansa vaivihkaa pyyhkimään.

Kunniakierroksensa tuore voittaja joutui keskeyttämään, kun villiintyneet kanadalaisfanit valtasivat radan. Heille ranskaa puhuva tulisielu punaisessa autossa numero 27 oli niin lähellä Gillesiä kuin kukaan saattoi päästä.
 
Viimeksi muokattu:

Bobakki

@f1hog
Liittynyt
29.6.2000
Viestit
19758
Sijainti
En oo mistään kotosin
Ihan siinä ja siinä, menikö tämä nyt jo hitusen yli. Mad Jean on kuitenkin viimeisin (ja viimeinen?) kuljettaja, joka minua on todella säväyttänyt. Lataan toivoni Kobayashiin ja Maldonadoon, että asia lähitulevaisuudessa korjaantuu.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Hienoa tekstiä.:alppu: Alesi todellakin olisi ansainnut enemmän kuin mitä kävi. Williamsin siirto oli todellakin erittäin lähellä ja Ferrarikin oli käytännössä luovuttanut jo hänen suhteensa, mutta Nanniinin onnettomuuden jälkiseuraukset muuttivat asian ja lopulta Alesi seurasi tunteitaan ja meni Ferrarille aiheuttaen juurikin sen kohun ja ikuisuuskysymyksen mitä jos... Alesi olisi mennyt Williamsille? Taisteluja Mansellin kanssa olisi ollut hieno seurata paitsi jos Alesi olisikin joutunut kakkoskuskiksi sillä Patresekin joutui kakkosviulun soittajaksi. Alesi oli todellakin melkoinen sisupussi.:D Useimmiten vihan ja nyrkkien kohteeksi joutui Martin Brundle. Ainakin kausilla 1992 ja 1994 Brundle joutui hyökkäyksen kohteeksi. Interlagosissa 92 Alesi sanoi tappavansa tämän jos hän olisi tullut vielä tielle. Sen seurauksena Flavio pisti Lombardin joka tunnettiin varikon tallipääliköiden äkäpussina niin varsin matalaksi. Tuollaiset tunnekuohut kuin unohdetaan niin muutoin Alesi oli ehdottomasti äärimmäisen hyvä kuljettaja ja varsin ystävällinen tyyppi.:)
 

Bobakki

@f1hog
Liittynyt
29.6.2000
Viestit
19758
Sijainti
En oo mistään kotosin
Nanninin onnettomuus ei vaikuttanut Alesin Ferrarille menoon. Sandro meni Maranelloon allekirjoittamaan sopimusta Monzan GP:n jälkeisellä viikolla, mutta sellaista ei enää ollutkaan tarjolla. Nannini ehti sopia jatkosta Benettonilla ennen kuin helikopteri tipahti.
 

kurski

Oisko minkä tyyppistä ?
Liittynyt
6.10.2009
Viestit
18472
Jos oli Ferrari-siirto perusteltavissa tunteilla, oli Benettonille meno miltä tahansa kantilta katsottuna tuhoon tuomittu ratkaisu. Henkilöstö eli Michael Schumacher -huuman jälkeistä krapulaa ja välit tallipäällikkö Briatoren kanssa olivat parhaimpinakin aikoina viileät. Kaksi vuotta riitti tekemään Jeanista raunion, joka ei tiennyt, minne menisi tai mitä tekisi.
Benetton ajat hyvin muistissa (yllätys yllätys). Pisteiden valossa Alesi ajo parhaat vuodet Benettonilla mutta kyllä Ferrari aika hänelle kaiken kaikkiaan parasta oli. Jos Alesi sattui jotain ehdottamaan Benettonin palavereissa niin pöydän toisessa päässä inssit ottivat esiin heti Schumin ja sanoivat että Schumacher olisi sanonut/neuvonut asian toisin.
 

Goblet

Iceman
Liittynyt
24.3.2008
Viestit
3109
Sijainti
Finland
Todellakin hienoa tekstiä! Mukava saada itselleni uutta näkökulmaa Alesista. Olen aiemmin pitänyt häntä pikemminkin tylsänä, joka johtunee lähinnä siitä, että seurasin hänen uraansa vain loppupuolelta jolloin hän ei mitenkään räiskynyt.
 

Bobakki

@f1hog
Liittynyt
29.6.2000
Viestit
19758
Sijainti
En oo mistään kotosin
Todellakin hienoa tekstiä! Mukava saada itselleni uutta näkökulmaa Alesista. Olen aiemmin pitänyt häntä pikemminkin tylsänä, joka johtunee lähinnä siitä, että seurasin hänen uraansa vain loppupuolelta jolloin hän ei mitenkään räiskynyt.
Oli se siellä nähtävissä, jos tarkkaan seurasi. Vaan kyllähän Alesi neljääkymppiä lähestyessään hidastui melko selvästi, kuten reflekseihinsä luottavalle kuskille varmaan normaalia onkin.
 

Goblet

Iceman
Liittynyt
24.3.2008
Viestit
3109
Sijainti
Finland
Oli se siellä nähtävissä, jos tarkkaan seurasi. Vaan kyllähän Alesi neljääkymppiä lähestyessään hidastui melko selvästi, kuten reflekseihinsä luottavalle kuskille varmaan normaalia onkin.
Olin silloin vielä niin nuori, etten tainnut ihan niin tarkasti seurata jokaisen kuljettaja otteita. :D
 

Veidt

Well-known member
Liittynyt
19.11.2008
Viestit
3292
Oivaa luettavaa, kiitos! Tässä vielä aiheeseen liittyen Alesin omia kommentteja, F1 Racing-lehdestä 07/2009:

Sopimuksesta Williamsille:

In 1990, you had three contracts for the following year with Williams, Tyrrell and Ferrari...

The first time Ferrari approached me, I said no because I had an option with Frank Williams. When I signed it, though, I thought it was a cast-iron contract. Frank said, "We've got to put an option in the contract but it's not a real option. I want you, you'll drive for me." The contract said he had to announce it by the French Grand Prix but, by then, he was chasing Senna as well. My contract said I would be number one driver, so he knew there would be problems. He put me on standby and said we'd wait until September. But I didn't want to wait that long because if he didn't take up the option in September, I couldn't go to a top team. I forced the issue and said that if he didn't announce the deal at the next race, I'd go to another team. He said, "Ferrari want you." I said that it didn't matter who, just announce it. And he said no.

So you signed for Ferrari?

By the next race, I had a Ferrari contract but I hadn't signed it. I went to see Frank in his motorhome and said, "Frank, look at this. If I sign, it's over." He said, "No, you've got a contract with me." I pleaded with him, he said no, so I signed it in front of him and went to Ferrari. But what nobody knows is that Flavio and Nelson worked out my Ferrari contract because I wasn't brave enough to ask for money or things like a company car. I'd have driven for free, but Nelson told me to ask for an F40 and, when I gave the contract to Ferrari, they said, "Not bad for a new boy!"

You missed out on Williams' greatest era. Do you regret the decision?

No! Because why did he do it? I've no regrets, even though I would have had more success.
Löpö-insidentti:

There was also the famous incident at Melbourne in 1997, when you ran out of fuel although the team was calling you to the pits...

I can remember every second of it because I was so ashamed. But it annoys me, too, because how could somebody be stupid enough to think they could drive on without fuel? I was behind Häkkinen but couldn't pass, so I thought I'd attack when he pitted. As soon as he did, they put 'BOX' on the pitboard but I didn't see it because we were changing into seventh gear there so I was looking at the instruments and the track. Plus the radio wasn't working: I could only hear static. On the second lap, they were waving the board at me, and I understood, but I never came back round. When the car stopped, I switched the radio on and off, and then it worked...

What did Flavio say afterwards?

He simply asked what had happened and I told him that the radio wasn't working and I only saw the board when they waved it at me. But on TV, he said he couldn't understand because I had a fuel gauge in the car like on a road car - which I didn't - so I could see I was out of fuel. He made me look like a fool and my race engineer spoke to me like I was the biggest idiot in the world. That really shocked me, and I understood that there was no respect in the team. My engineer didn't respect me. From that point on, I could have driven anything; I didn't want to drive for them.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Ferrarilla tuohon aikaan oli erittäin tehokas auto mutta tehoja ei paljoakaan saatu puristettua muilla kuin pitkiä suoria sisältävillä radoilla. Alesilla tosiaan yritystä ainakin riitti. Kaudella 90 Alesia olisi haluttu myös Benettonille kakkoskuskiksi, mutta lopulta sopimus toteutui vasta kaudella 96. Flavion ja Alesin välit eivät olleet kovin hyvät kaiken kaikkiaan...:D olihan Flavio joutunut puuttumaan Alesin riehumisiin jo aikoinaan kun Alesi ajoi Ferraria ja muutenkin Flavio näki Alesin kilpailijana. Ajotaidoiltaan Alesia pelkäsi jopa Schumikin, mutta Schumin onneksi Ferrari oli mitä oli ja lopulta Alesin uhka jäi Schumille varsin pieneksi.
 

Bobakki

@f1hog
Liittynyt
29.6.2000
Viestit
19758
Sijainti
En oo mistään kotosin
Ferrarilla tuohon aikaan oli erittäin tehokas auto mutta tehoja ei paljoakaan saatu puristettua muilla kuin pitkiä suoria sisältävillä radoilla.
V12 ei tosiaan ollut erityisen ajettava, ja se jos mikä nostaa noiden Alesin sadekeli- ja katuratasuoritusten arvoa.
 
Viimeksi muokattu:

Cmoney

Well-known member
Ylläpitäjä
Liittynyt
12.8.2004
Viestit
13783
V12 ei tosiaan ollut erityisen ajettaja, ja se jos mikä nostaa noiden Alesin sadekeli- ja katuratasuoritusten arvoa.
Sateella Ferrari-Alesia muistaa paremmin, kuin Ferrari-Bergeriä mutta katuradoilla taisivat olla aika samantasoisia..?
 

Bobakki

@f1hog
Liittynyt
29.6.2000
Viestit
19758
Sijainti
En oo mistään kotosin
Sateella Ferrari-Alesia muistaa paremmin, kuin Ferrari-Bergeriä mutta katuradoilla taisivat olla aika samantasoisia..?
Voi olla subjektiivinenkin arvio, mutta minusta Alesi oli kisoissa aina Bergeriä kovemmassa lennossa. Monacossa Ferrari-aikana aika-ajot menivät 2-1 Bergerille, joskin 1994 Alesi oli toipilas ja 1995 Ferrari sohlasi autojen kanssa ihmeellisesti. Alesi oli kiinni paalussa torstain jälkeen, ja talli päätti antaa Bergerin käytössä olleen uudemman kehitysversion hänelle lauantaiksi. Lopputuloksena molemmat olivat sitten vähän ihmeissään, eikä Alesi kyennyt edes parantamaan torstain aikaansa, minkä olisi Monacossa pitänyt olla läpihuutojuttu radan puhdistuessa.

Ja pitää huomioida sekin, ettei Berger ollut katuradoilla mikään lapanen, pikemminkin päinvastoin. Vaikka Gerhard sanoikin Alesin olleen uskomattoman rohkea, ei hän todellisuudessa jäänyt paljoa jälkeen.
 
Ylös