Il Tempo Gigante
Darth Father
Haa
Tänään polkaisin Citymarketin pihaan tarkoituksena mennä sisään myymälään ja ostaa elintarvikkeita. Pihalla fyysistä olemustani lähestyi noin nelikymppinen hipahtavasti pukeutunut naispuolinen henkilö. "Käytsä Alkossa?", nainen lausui. Vastasin, notta: "Öööööööeeeeen kai?"
Sitten nainen aloitti puhetulvan, jossa kertoi olevansa puolisonsa/miesystävänsä toiselta paikkakunnalta, ja aamuisessa pikkuhiprakassa, eikä heille oltu myyty Alkossa mitään. Naisen puhuessa miehensä saapui paikalle ja pyysi mua hakemaan heille Alkosta 3 litran pänikän valkoviiniä ja iso pullon Baileys'ia. Lisäksi nainen sanoi, että saan ostaa heidän piikkiinsä itselleni pullon Kossua, Leijonaa, tai mitä haluan...
Hetken empimisen jälkeen suostuin auttamaan hahmoja hädässä. Mies haki pankkiautomaatista tukun seteleitä ja antoi mulle 70 €, sanoen että: "Tuo varmaan riittää."
Rahat saatuani käppäilin Alkoon ja nappasin koriin keskihintaisen kolmen litran päälärin valkkaria ja suunnistin liköörihyllyn äärelle etsimään Bailey's-pulloa. Siinä pöhkön oloisena seisoskellessani tuli Alkon myyjä paikalle ja kysyi, notta: "Voinko olla avuksi?" Mää siihen, jotta: "Ööööjooo..., totanoinnii naiselle jotain kermalikööriä tai sen tapasta tässä etsin, jooo totaniin..."
Sain myyjältä hyvää ja asiantuntevaan opastusta kermalikööreistä ja niiden ominaisuuksista, sekä eroista. Conways'ta tai Baileys'ta hää suositteli. Päädyin Baileys'iin. Kurioisiteettina mainittakoon, että mua neuvonut myyjä palautti kassalta hyllyihin pullon kermalikööriä ja kolmen litran kanisterin valkoviiniä. Meinasi pokka pettää.
Kun kerran janoinen pariskunta lupasi, niin ostin heidän rahoillaan itselleni pikkuputelin hyvää giniä.
Kävellessäni ulos Alkosta kassi kädessäni, vastaan tuli janopariskunnan miespuolinen osa, ja sanoi emännän odottavan mua ulkona. Emäntänsä löytyikin ulkoa. Hyvin kiitollinen oli hän juomien noudosta mulle, eikä paheksunut ollenkaan itselleni ostamaa ginipulloa. Deal is deal, sanoi hän. Eikä suostunut ottamaan vastaan Alkosta saamiani vaihtorahoja. Käski pitää vaivanpalkkana. Pidin.
Mainittakoon vielä, että pariskunta oli siististi, mutta joskin hieman oudosti pukeutunut. Molemmilla oli mm. Reino/Aino-tyyliset aamutossut jaloissaan. He eivät olleet mitenkään laitapuolen kulkijan olosia, vaikka pikkuhönössä olivatkin.
Kehuivat raumalaisia ihmisiä mukaviksi ja ystävällisiksi poislukien Alkon myyjät.
Tänään polkaisin Citymarketin pihaan tarkoituksena mennä sisään myymälään ja ostaa elintarvikkeita. Pihalla fyysistä olemustani lähestyi noin nelikymppinen hipahtavasti pukeutunut naispuolinen henkilö. "Käytsä Alkossa?", nainen lausui. Vastasin, notta: "Öööööööeeeeen kai?"
Sitten nainen aloitti puhetulvan, jossa kertoi olevansa puolisonsa/miesystävänsä toiselta paikkakunnalta, ja aamuisessa pikkuhiprakassa, eikä heille oltu myyty Alkossa mitään. Naisen puhuessa miehensä saapui paikalle ja pyysi mua hakemaan heille Alkosta 3 litran pänikän valkoviiniä ja iso pullon Baileys'ia. Lisäksi nainen sanoi, että saan ostaa heidän piikkiinsä itselleni pullon Kossua, Leijonaa, tai mitä haluan...
Hetken empimisen jälkeen suostuin auttamaan hahmoja hädässä. Mies haki pankkiautomaatista tukun seteleitä ja antoi mulle 70 €, sanoen että: "Tuo varmaan riittää."
Rahat saatuani käppäilin Alkoon ja nappasin koriin keskihintaisen kolmen litran päälärin valkkaria ja suunnistin liköörihyllyn äärelle etsimään Bailey's-pulloa. Siinä pöhkön oloisena seisoskellessani tuli Alkon myyjä paikalle ja kysyi, notta: "Voinko olla avuksi?" Mää siihen, jotta: "Ööööjooo..., totanoinnii naiselle jotain kermalikööriä tai sen tapasta tässä etsin, jooo totaniin..."
Sain myyjältä hyvää ja asiantuntevaan opastusta kermalikööreistä ja niiden ominaisuuksista, sekä eroista. Conways'ta tai Baileys'ta hää suositteli. Päädyin Baileys'iin. Kurioisiteettina mainittakoon, että mua neuvonut myyjä palautti kassalta hyllyihin pullon kermalikööriä ja kolmen litran kanisterin valkoviiniä. Meinasi pokka pettää.
Kun kerran janoinen pariskunta lupasi, niin ostin heidän rahoillaan itselleni pikkuputelin hyvää giniä.
Kävellessäni ulos Alkosta kassi kädessäni, vastaan tuli janopariskunnan miespuolinen osa, ja sanoi emännän odottavan mua ulkona. Emäntänsä löytyikin ulkoa. Hyvin kiitollinen oli hän juomien noudosta mulle, eikä paheksunut ollenkaan itselleni ostamaa ginipulloa. Deal is deal, sanoi hän. Eikä suostunut ottamaan vastaan Alkosta saamiani vaihtorahoja. Käski pitää vaivanpalkkana. Pidin.
Mainittakoon vielä, että pariskunta oli siististi, mutta joskin hieman oudosti pukeutunut. Molemmilla oli mm. Reino/Aino-tyyliset aamutossut jaloissaan. He eivät olleet mitenkään laitapuolen kulkijan olosia, vaikka pikkuhönössä olivatkin.
Kehuivat raumalaisia ihmisiä mukaviksi ja ystävällisiksi poislukien Alkon myyjät.
