Olemme tunteneet Iidan kanssa toisemme syksystä 2008, jolloin alkoi meillä kummallakin liiketalouden perustutkinnon opiskelu. Kuitenkin lähes alusta asti useimmat ystävätytöt ovat sanoneet minua "ahdistelevaksi". Tämä tarkoittaa siis sitä, että mulla on vähän paskamainen tapa halata, kosketella tuttavallisesti olkapäille, pelästyttää takaapäin, näykkiä lantiolle tai vaikka silittää päätä. Iida ei ole koskaan tykännyt tästä ja useimmiten olemme joutuneet pieniin erimielisyyksiin, mutta useimmiten ollaan sovittu.
Tällä kertaa Iida on luultavammin vittuuntunut minuun lopullisesti. Muistaakseni Iida oli kertonut eräälle toiselle opiskelukaverillemme Sannalle, että inhoaa minua. Iida ei halunnut tulla Sannan kyytiin, jos minä olin tulossa. (Rautatieaseman ja koulun väliä). Tämän koko ajan Iida oli esittänyt minulle kaveria, vaikka oikeasti oli sanonut Sannalle, että vihaa minua. Eräänä päivänä kysyin asiaa Iidalta mesessä: "miks sun pitää olla noin kaksnaamanen?"
Juteltiin varmaan tunnin asioista ja siitä, kuinka paljon Iidaa vituttaa tuntea minut. Siitä lähtien Iida on ollut minua vastaan ja sen takia olemme riidoissa ja sen takia koska välit(i)än Iidasta, näin myös jopa kahtena peräkkäisenä yönä unta sovinnosta.
FW08:n painostuksesta junassa tänään tunsin, että nyt on pakko pyytää oikeasti anteeksi. Seisottiin kaveriporukan kanssa junan aulassa, koska perjantai-iltapäivän junat on aivan vitun täynnä aina. Juttelin kaveriporukan kanssa niitä näitä siinä aulassa, mutta Iida istui siellä kaverinsa kanssa vähän matkan päässä ikkunapaikalla, kun olivat tulleet aikaisemmin junaan. Junan aulasta/eteisestä oli hyvä näkyvyys Iidan penkkiriviin ja aina välillä juttelin kavereille ja samalla katselin Iidaa ja mietin mitä helvettiä teen. Välillä vaihdeltiin Iidan kanssa katseita, mutta se ilme ... "PAINU VITTUUN JO!"
Järvenpäässä kaikki ystäväni olivat lähteneet kotia päin junasta ja normaalisti Riksusta Kouvotsvonilandiaan (lue. Kouvola) menossa ollut Iida meni tällä kertaa Helsinkiin kuulemma ryyppäämään kaverinsa kanssa. Noin kello 14.15 päätin, että nyt menen sanomaan! Mitä mä muuten valehtelisin foorumille? Olihan se muutenkin pakko tehdä joskus.. Aivan vitun täydessä junassa, joka puolella ihmisiä.... Tälläinen kuiskimiskeskustelu käytiin Iidan kanssa:
Lugera: "Iida. Haluun sanoa vain tän yhen asian."
Iida: "No?"
Lugera: "Anteeks siitä mitä meil oli"
Iida: "Joo. Mees ny siitä vaan."
Iidan kaveri naurahti ja lähdinkö vähän nopeesti toiseen päähän junaa. Tunsin oikeen sen suuren punan poskillani - kuinka nolo ihminen voikaan olla.
Ja harmi kun kirjaimilla ei voi tuota Iidan äänensävyä viestiä, mutta se oli vähän sellanen turhautunut. Varmaankin paras antaa vaan pitkäaikaisen ystävän olla. Vai oliko Iida ystävä edes?
Ja anteeksi kaikille, että joudutte lukemaan mun paskaa elämää, vaikka tiedän ettei teitä kiinnostaa paskaakaan.
