Muusikot ja taiteilijat ovat kantaaottavaa väkeä. Nyt kaikki seisovat järkähtämättömänä rintamana Pekka Haaviston takana. Koko kansalle tehdään yhdessä humaania presidenttiä, joka on myös taiteilijoiden suuri ymmärtäjä. Kaikki loputkin wannabe-muusikot ja muka-taidemaalarit, tulkaa mukaan yhteiseen rintamaan!
Tämä on silkkaa paskapuhetta. Unelma, joka ei koskaan toteudu.
Avaan Facebookin tehdäkseni normaalit bändisivupäivitykset, ja mitä tapahtuu. Koko perkeleen seinä on täynnä ”ystävieni” kommentteja siitä, miten Haavisto on ainoa oikea vaihtoehto presidentiksi. Olen hämilläni, alkaa etoa. Perkele, tyypit jotka normaalisti istuvat viikkokausia baareissa, monesti jopa minun kanssani, sormi nenässä ja toinen jonkun rokkiharakan ahterissa, ovat yhtäkkiä muuttuneet poliittisiksi! Ja normaalisti kun olen tottunut kuulemaan heidän suustaan yksinpuhelua uusista projekteistaan tyyliin ”nyt tehdään kyllä uramme parasta levyä ja ens kesänä on keikkoja niin perkeleesti, käydään kaikki isot festarit läpi ja ihanaa päästä hengailemaan kaikkien julkkisten kanssa Ruisrockin bäkkärille”. Tai pelkkää sammuvan hahmon puuromaista örinää ”voitko tarjota, Jouni, vielä yhden kaljan”.
Kyllähän minä sen kaljan tarjoan, totta helvetissä! Mutta en todellakaan halua kuulla samoilta tyypeiltä heidän poliittisia kantojaan. Tuntuu siltä, että homma alkaa mennä vahvasti jo tuputuksen puolelle. Miten tyypit, jotka suhtautuvat koko elämään pinnallisesti ja välinpitämättömästi, voivat olla niin fanaattisia presidentin valinnan suhteen? Homma haiskahtaa joukkohypnoosilta.
Minä olen aivan samanlainen paskanpuhuja. Ei minulla ole varaa nostaa itseäni kenenkään muun taiteilijan yläpuolelle. Minä en vaan tuputa omia presidenttikantojani muille. Koska ne eivät kenellekään kuulu. Enkä edes oleta, että joku olisi niistä kiinnostunut.
Surullisinta tässä on se, että Haavistoahan minäkin olisin äänestänyt. Kaikki vaalikoneet ja omat kantani viittasivat vahvasti sinne suuntaan. Mutta koska Haaviston kannattajat tuntuvat olevan mielenhäiriössä, elävän jotain yhteistä unelmaa, joka ei tule toteutumaan, oli pakko tehdä toisin. Ihan vaan periaatteesta.
Kyllähän kaikki tietävät miten tässä käy. Niinistöstä tulee presidentti. Suomalaiset eivät tule koskaan olemaan niin rohkeita, että äänestäisivät Haaviston kaltaisen hahmon Linnaan. Tämä on fakta, jonka vain Lipposen Paavo uskalsi sanoa ääneen. Mutta jos tästä kaikesta fanaattisuudesta haetaan jotain hyvää, niin pidetään sitä vaikka merkkinä siitä, että tämä maa on ehkä menossa johonkin uuteen suuntaan.
Äh, nyt tuli pressahätä. Lähden paskalle.
