Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, LG ollut edelleenkään kiinnostunut toimimaan muissa kuin täysin kirkkaassa päivänvalossa. Tai ei aina siinäkään
Taustaa
Viime vuoden karnevaali/futisreissusta jäi sellaiset fiilikset käteen, että uudelleen on mentävä. Viime vuonna keskipiste oli ollut alareinin karnevaalien ympärillä, joten vaihtelun vuoksi nyt oli tarkoitus mennä hieman ylävistaan. Syksyllä kun alkukevään ottelukierroksia lyötiin lukkoon, pääsi pienehköjä ilonkiljahduksia ilmoille kun
kohtuullisella etäisyydellä Frankfurtista oli matseja jokaisella viikonlopun päivälle.
Torstai 4.2.2016
Lufthansa: HEL-FRA
Lufthansa: Frankfurt Flughafen Fernbahnhof – Düsseldorf HBF
Matka alkaa torstaina 4.2. Helsingistä Lufthansan iltapäivälennolla kohti Frankfurtia. Jostain ymmärryksen ylittävästä syystä lentoliput olivat halvempia, kun niihin yhdisti AirRail-junaliput Düsseldorfiin asti. Tyhmähän sitä olisin ollut, jos en moista veivausta olisi mukaan ottanut, sillä toisin kuin tavallisten vaihtolentojen kanssa, ei AiRail-lippuja ole mikään pakko käyttää.
Kevyestä välikoomasta selvittyäni päätin lähteä tutustumaan että oliko Luken lanseeraama lempinimi
Saksan Turku mistään kotoisin. Tietenkään pienessä väsymyksessä pimeässä ja tihkusateessa mistään kaupungista ei voi saada kunnollista kuvaa, mutta sen ensimmäisen tunnin ajan kun haahuili pätkää rautatieaseman vierestä etsien ”vanhaa kaupunkia” tai edes kävelykeskustaa. Tässä vaiheessa varmistui ainoastaan mielipide siitä että kaupunki todella on pankkiirien ja
vapaan autoilun unelman raiskaama kaupunki. Noh, löytyihän se kävelykeskusta lopulta, mutta ainakin sinä iltana se oli kovin pieni lohtu. Schnitzeliä sentään sai panimoravintolasta, vaikka sitä yksinkulkevana matkaajana joutuikin syömään baaritiskillä. *
Perjantai 5.2.2016
TGV: Frankfurt a.M HBF-Mannheim HBF 19,00 €
RE: Mannheim HBF-Kaiserslautern HBF 0,00 €
ICE: Kaiserslautern HBF-Frankfurt a.M. HBF 19,00 €
Perjantaina aamulla juna kohti lounaisrajaa lähti vasta iltapäivän puolella, joten aamusta oli hyvin aikaa tutustua vähän paremmassa valaistuksessa Saksan Turun nähtävyyksiin. Sadepilvet tosin tekivät kiertelystä lähes yhtä hyödyttömän kuin torstaina illallakin. Noh, onneksi sentään sain hoidettua miehisiä asioita ja shoppailtua muutamat asiat jotka ovat olleet listalla jo useamman kuukauden ajan. 1 700 % ilmankosteus on muuten harvinaisen ärsyttävä kaupunkilomalla.
Koska tämän reissun tarkoituksena oli futismatkailun lisäksi bongata mahdollisimman laajalla skaalalla erilaisia junatyyppejä, oli menomatka Frankfurtista Kaiserslauterniin jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen pätkä oli pikainen pyrähdys ranskalaisella TGV:llä Mannheimiin ja toinen osuus Mannheimista paikallisjunalla Reininlaakson pohjilla Kaiserslauterniin. Hintaanhan tämä järjestely ei vaikuttanut mitenkään, sillä ennakkoliput niin Frankfurt-Kaiserslautern ICE-junaan kuin Frankfurt-Mannheim-TGV-junaan olivat aivan yhtä hintavia, ja kun Mannheim-Kaiserslautern-väli kuului matsilipun hintaan, niin tuollainen pikkunäpräily ei vaikuttanut lopputulokseen mitenkään.
Vauhdit tarjosi tänään menomatkalla Ranskan valtio
TGV ylitti kyllä odotukset täysin. Matkanteko oli oikein miellyttävän pehmeää ja Duplex-vaunun yläkerrasta näytti myös huomattavasti nopeammalta kuin ”tavallisten kuilevaisten” ICE:ssä. Junan ravintolavaunussa tuli muuten nähtyä ensimmäistä kertaa yksi osa
arabimiesten interrailista, mutta ei siitä sen enempää, kun tämä nyt kuitenkin on futismatkaraportti. Mannheimista junia lähti Kaiserslauterniin noin puolen tunnin välein, vähän ennen tasatuntia S-juna ja puolta tuntia myöhemmin RE-juna, joka tosin noin puolimatkaan mennessä ehtii ottamaan S-junan kiinni. Koska tällä kertaa ei ollut kiire mihinkään ja nälkäkin alkoi pikkuhiljaa kalvamaan, oli oiva aika pistäytyä pikaisesti kaupungin puolella. Olin aiemmin miettinyt asettavani reissun keskuspisteen juurikin Mannheimiin, sillä sijaitsihan se melkolailla kaikkien kohteiden keskipisteessä. Nyt kun Frankfurtissa kaksi tekemääni kaupunkikierrosta olivat lievästi epäonnistuneet, vaikutti Mannheim oikein mukavalta ja eloisalta paikalta. Tosin kaupungin ykköslaji ei suinkaan ollut jalkapallo, vaikka
lutuuriseura Waldhof Mannheim täällä majaansa pitääkin. Päälajia ei kyllä mitenkään varsinaisesti piiloteltu katukuvassa… *
Kaupungin ykköslaji ei jäänyt epäselväksi
1.FC Kaiserslautern – 1.FC Union Berlin
5.2.2016 18:30 Fritz-Walter-Stadion, Kaiserslautern, RP
Lippu: 10,50 €
Toimitus: 4 €
AM: 23 829 (49 720 – 47,9 %)
Olut: Karlsberg
Vähän pienempiä asemarakennuksia välillä
Fritz-Walter-Stadion on sijainniltaan kyllä yksi huikeimmista mitä olen nähnyt. Matkaa päärautatieasemalta stadionin portille on vain noin kilometrin verran, toki tämä matka pitää taittaa suht jyrkkää serpentiinitietä ylöspäin, mutta välikös tuolla. Paikan päällä ymmärsin myös miksi korkeaksi saneeratuista katsomoista oli tehty massiiviset lasiseinät sille sivulle, missä oli vielä alkuperäiskunnossa oleva pääkatsomo. Tällä puolella kun oli itse kaupunki, ja stadionin sijaitessa mäen päällä kaupungin yllä avautui ikkunoista aivan uskomaton näköala.
Areena rautatieasemalta nähtynä
Näkymät seisomakatsomosta
Ennen matsia ultrat kävivät useampaan kertaan kiertelemässä koko seisomakatsomon läpi jakaen sädetikkuja kansalle. Kevätkierroksen ensimmäisen kotimatsin kunniaksi oli siis luvassa pienehkö kipinätifo, pienen googletuksen jälkeen melko yleinen Kaiserslauternissa, mutta komea kun noin piukassa oleva väki tekee sen synkronoidusti. Tosin synkronoidusta ei voi ihan täysin puhua ainakaan meidän 9.3 lohkon kanssa, sillä jostain syystä tässä tupakoijien luvatussa maassa ei kukaan melko isolla säteellä ei polttanut eikä siitä syystä kellään ollut sytkäriä millä olisi saanut oman osuuden tifosta suoritettua. Lopulta muutaman rivin päästä löytyi joku joka pelasti meidät tältä häpeältä.
No pyro no party
Itse pelistä jäi hyvinkin kaksijakoiset fiilikset. Ensimmäiset reilun 10 minuuttia pelattiin lähes täysin Unionin hallinnassa, kunnes Kaiserslautern sai oikeain vaihteen silmään ja pian taululla komeilikin 2-0 lukemat ja kaikki näytti olevan täysin ’Lauternin hallinnassa. Puoliajan jälkeen kuitenkin pelistä katosi punainen lanka täysin. Tämä tietenkin materialisoitui heti kun Ring pääsi kentälle, nimittäin ensimmäinen tilanne päätyi pallon kaivamiseen oman maalin perukoilta. Kun kotijoukkue ei saanut itseään kerättyä, oli Unioinin tasoitusmaali täysi muodollisuus ja tunnelma kotipäädyssä oli vaihtunut pikaisesti ensimmäisen puoliajan itseluottamuksesta täydeksi apatiaksi.
Kapasiteetti on ehkä hieman ylimitoitettu perjantaiseen kakkosbundismatsiin. Katkiskannattajat olivat jo kaikonneet vasemmasta katsomosta, samoin kuin tuularit oikeasta ja gloryhunterit vastapäisestä, mutta tosifanit olivat ainakin vielä linjoilla
Pelin jälkeisten ankkakauppojen jälkeen lähdin hiljalleen pyörimään alamäkeen kohti rautatieasemaa. Jälleen kerran olin ottanut liput varmasti niin myöhäiseen junaan, ettei missään olosuhteissa tulisi kiirettä stadionilta takaisin rautatieasemalle. Tällä kertaa toki stadion oli niin lähellä, että hiljalleen kävellenkin olisi hyvin ehtinyt aiempaan junaan. Mutta koska liput oli jo ostettu hyvin halpuutetutina, oli vain jäätävä Kaiserslauternin asemalle noin tunniksi odottelemaan. Syödessähän tuollaiset ajat lopulta saa kulumaan. Junaa odotellessa laiturilta kauempaa alkaa kuulua jotenkin tutulla korkeudella ja tahdilla tulevaa puhetta, ja lähemmällä tarkastelulla suomeksihan se paljastui. Kanssafutismatkaajat ESA ja VESA (nimet muutettu) olivat myöskin olleet samaisessa matsissa. ”Kotimatka” kohti Frankfurtia sujuikin vauhdikkaasti ICE:n ravintolavaunussa futistietämystä vaihtaen.
Vielä kerran on hehkutettava uskomatonta sijaintia
