Ideologioihin perustuva politiikka ja päätöksenteko epäonnistuu lähes väistämättä. Tämä siksi, että ideologiat eivät elä reaalimaailmassa, jossa tapahtumat kuitenkin oikeasti ottavat paikkansa.
Hallitusohjelman tärkeitä tavoitteita ovat, mm.
- Työttömyysprosentti alle 5:n tasolle
- Työurien pidennys (alusta, keskeltä, lopusta)
- Talouskasvun aikaansaanti
- Valtion velkaantumisen pysäyttäminen (tai oikeastaan hidastaminen)
- Eriarvoisuuden vähennys ja tuloerojen pienennys
Kaikkia em. kohtia yhdistää se, että niiden onnistuminen sidottu uusien työpaikkojen/työn syntymiseen (pääasiassa yrityksiin). Asetetut tavoitteet ovat siis kovat ja vaativat aika radikaaleja temppuja, jotta ne onnistuisivat.
Mitä sitten on päätetty tehdä. Korotella erilaisia veroja, joiden tiedetään olevan haitallisia työllisyyskehitykselle. Yritysverokantaa on pudotettu symbolisesti 1:llä prosenttiyksiköllä. Tämä tuskin riittää kääntämään kansainvälisiä investointeja suomeen tai edes pitämään nykyiset suurpääomat suomessa. Suunta on toki oikea, mutta rittämätön tavoitteisiin nähden.
Vaatii aikamoista uskoa jos kuvittelee, että näin vähäisillä toimenpiteillä saadaan aikaan kovin suuria muutoksia. Toki politiikot voi anna rukoilla, että maailmantalous kasvaa reilusti, jolloin osa tavoitteista toteutuu ilman omiakin toimenpiteitä. En tiedä sitten onko tähän luottaminen tässä tilanteessa (euro, usan velka, kiina..) silkkaa rohkeutta vai kyvyttömyyttä.
Mitä tulee puolueisiin, niin kokoomuksen linjaukset em. asioissa ovat olleet puhetasolla oikeansuuntaisia. Käytännön toteutukset hallituskuvioissa ovat sitten jääneetkin vähäiseksi. Asiaan toki vaikuttaa se, että kokoomus on tavallaan kaikissa hallituskuvioissa enemmän tai vähemmän yksin tällä osa-alueella. Ja nyt enemmän yksin kuin viime kerralla.
