Perussuomalaisiin on soluttautunut punainen eminenssi
22.1.2013 13:51 Tuukka Kuru Kotimaa Perussuomalaiset Vasemmisto velkaantuminen
Europarlamentikko Sampo Terho julkaisi työryhmänsä kanssa vaihtoehtoisen budjetin, jonka tavoitteena on hidastaa Suomen nykyistä velkaantumistahtia ja lisätä yritysten kilpailukykyä veronalennusten avulla. Terhon työryhmän yli 3 miljardia euroa kevyempi budjetti oli hieno ensiaskel kohti suurempia leikkauksia ja vapaampia markkinoita, sillä tähän mennessä keskustelu velkaantumistahdin pysäyttämisestä on ollut pitkälti pääministeri Kataisen ja kumppaneiden ylväitä julkilausumia ja niistä seuraavia yh-äitien raivokkaita vastareaktioita.
Terhon leikkauslistaan kuuluu Ylen uutisten mukaan ainakin seuraavia keinoja:
* Kehitysapua karsittaisiin miljardin euron verran
Allekirjoittaneen mielestä oikein hyvä ajatus. Myöhemmässä vaiheessa julkisesta kehitysavusta voisi luopua kokonaan.
*Korotuslistalla ovat muun muassa ruoan, lääkkeiden ja lehtien arvonlisäkorotukset. Lääkkeiden arvonlisäveron korotus tosin korvattaisiin KELAn kautta vähävaraisille ja paikallislehtiä ja pienellä budjetilla toimivia lehtiä voitaisiin edelleen tukea.
Huono ajatus, sillä arvolisävero aiheuttaa inflaatiota, yritysten kilpailukyvyn rapautumista ja paineita palkankorotuksiin ihmisten ostovoiman heikentyessä. ALV haittaa niin asiakasta kuin yrittäjääkin, ja se on yksi välittömimpiä ryöstön muotoja, mihin valtio syyllistyy. Nostamalla arvolisäveroa samalla tukien sitä valtion taholta tuntuu muutenkin typerältä. Ketkä kaikki edes laskettaisiin vähävaraisiksi tämän uudistuksen myötä?
*Verovähennyksiä perussuomalaiset poistaisivat yli 400 miljoonalla eurolla, yksityiseltä terveydenhuollolta poistettaisiin KELA-korvaukset ja korkeakoulutukselle asetettaisiin omavastuuosuus, jota opiskelijat maksaisivat takautuvasti saatuaan työpaikan.
KELA-korvaukset yksityisiltä toimijoilta voisi helposti poistaa, jos mahdollistettaisiin yksityisten terveyslaitosten laajempi kilpailu. Monopolisoitu palveluntuotanto on aina kallista riippumatta siitä, tuottaako sitä julkinen vai yksityinen terveyskeskus.
Verovähennyksien purkaminen on ajatuksena hyvä, sillä nykyinen eri veroasteiden viidakko asettaa yritykset hyvin eriarvoiseen asemaan. Tarpeeksi matalalla ja yhtenäisellä veroasteella voisi säästää myös byrokratiassa.
Korkeakoulutuksen omavastuuosuus on hyvä idea, sillä se antaisi enemmän vastuuta opiskelijoille valmistumisen suhteen ja ohjaisi ihmisiä aloille, joiden työllisyysnäkymät ovat suosittuja aloja parempia. Tekninen ala saattaisi saada uuden piristysruiskeen.
* Suuria yritystukia työryhmä leikkaisi sadalla miljoonalla eurolla ja puoluetuki puolitettaisiin 15 miljoonaan euroon. Ahvenanmaan tulonsiirroista säästettäisiin 200 miljoonaa euroa.
Yritystuet tulisi poistaa kokonaan, kuin myös julkinen puoluetuki. Ahvenanmaan tulonsiirrot voisi lisäksi poistaa kokonaan. Tämä on kuitenkin hyvä lähtöaskel.
--
Näiden suorien toimien lisäksi Terhon työryhmä ehdottaa Tanskan mallia työttömyyden torjumiseen, jossa irtisanomissuojaa madallettaisiin mutta työttömyysturvaa korotettaisiin. Tämä poistaisi pieniltä yrityksiltä melkoisen riskin uusien työntekijöiden rekrytoinnin suhteen, sillä laiskat ja epäpätevät työntekijät voisi vaihtaa ahkeriin ilman suuria taloudellisia tappioita. Malli on Tanskassa niin toimiva, että jopa työväenpuolueet ovat alkaneet tukemaan sitä loistavan suorituskykynsä ansiosta, Suomen AY-mafiassa tämä malli ei todennäköisesti menisi kuitenkaan ikinä läpi. Raportin loppuun Terhon työryhmä toteaa suurten uudistusten olevan äärimmäisen tärkeitä Suomen kansantalouden pelastamiseksi, joista en voi juurikaan olla eri mieltä. Monissa kohdissa olisin kuitenkin ollut valmis vielä suurempiin leikkauksiin.
Puolueen reaktio työryhmän raporttiin oli tyrmäävä, sillä jokainen puolueen johtohahmoista vastusti Terhon työryhmän uudistuksia. Vaihtoehtoinen budjetti oli ensimmäinen vakavasti otettava vastalause hallituksen höveliä rahankäyttöä vastaan ja se tyrmättiin ensimmäisenä oman puolueen johtohenkilöiden toimesta. Suurimman oppositiopuolueen toiminta alkaa näissä merkeissä saamaan hyvin koomisia käänteitä, sillä tähän mennessä PS on ollut pitkälti julkisuudessa vain muutaman jäsenen eugeniikkaohjelmien ja konkurssikypsien telakkayritysten takia. Kukaan ei halua riskeerata mitään, eikä kärkkäiden sanojen lisäksi ole syntynyt vielä kovinkaan tuottavaa toimintaa. Sampo Terho on tästä kaikesta positiivinen poikkeus.
Kiista Perussuomalaisten puolueen sisällä johtuu suurelta osalta hyvin heterogeenisestä kannattajajoukosta, joka on imenyt itseensä niin kommunisteja, kuin myös tiukan linjan oikeistolaisia hyvin erilaisista syistä. Protestiliikkeenä PS on edustanut korpikommunisteille "aitoa työväenpuoluetta", maahanmuuttokriittisille Suomen ainoaa nationalistista liikettä ja monelle oikeistolaiselle todellista konservatiivista voimaa. Näiden kolmen ryhmittymän yhteisten intressien ajaminen on hyvin vaikeaa ja käytännössä ainoa kaikkia yhdistävä tekijä on voimakas maahanmuuttokritiikki, sillä se uhkaa kaikkien kolmen osapuolen toimintaa. Duunarit saisivat lisää kilpailijoita, sisulaiset joutuisivat todistamaan islamin maihinnousua ja oikeistolaiset joutuisivat maksamaan tulijoiden aiheuttamat kustannukset.
Toinen selkeä piirre Perussuomalaisissa on miesvaltaisuus ja feminististen vaikutteiden puuttuminen, mikä on ilman muuta positiivinen asia. Puolue ei ole vakavasti nostanut "naisen euroa" tai naiskiintiöitä julkiseen keskusteluun, mikä tekee puolueesta varsin vakavasti otettavan vaihtoehdon. Puolue ei kuitenkaan ole valmis luopumaan asevelvollisuudesta, joten sitä ei voida pitää nuorten miesten asemaa parantavana liikehdintänä.
Puolueen varsinainen skisma syntyy kuitenkin taloudenhoidosta, jossa varsinkin julkisen sektorin rooli synnyttää melkoisesti vastakkaisia mielipiteitä. Karkeasti sanottuna yksi ryhmä kannattaa nykyistä laajempaa julkista palveluntuotantoa, toinen kannattaa julkista palveluntuotantoa ilman maahanmuuttoa ja kolmas ryhmä on valmis arvioimaan julkisen sektorin roolin uudestaan kannattaen laajoja yksityistämisiä. Näitä oikeistopersuja ovat mm. Halla-aho, Terho,Immonen ja Lahtinen.
Omaa sydäntä lähimpänä olevat oikeistolaiset persut joutuvat kuitenkin kokemaan oman puolueensa sisältä vielä voimakkaampaa vastarintaa mitä muilta puolueilta, joten heidän todellinen merkitys jää harmillisen pieneksi. Näiden tosiasioiden valossa on todennäköisintä, että Timo Soinin vetäytyessä puheenjohtajan paikalta puolue tulee hajoamaan useaan eri suuntaan, tai ainakin kutistumaan huomattavasti.