Arvoisat päätoimittajat Jokinen ja Pokkinen
Olen hyvin harvoin kokenut mitään lehtiartikkelia niin vastenmieliseksi, että katsoisin aiheelliseksi lähettää lehden toimitukselle lukijapalautetta. Tällä kertaa raja ylittyi heittämällä. Markus Määttäsen täysin päättömät, vastuuttomat ja summittaiseen arvailuun nojaavat tulkinnat Anders Breivikin terroritekoon johtaneista syistä – puhumattakaan Breivikin, Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren tapausten niputtamisesta yhteen jonkinlaisena todisteena sille, että naisen puute ajaa nuoret miehet psyykkisesti sairaisiin tekoihin – edustavat niin ällistyttävän idioottimaista journalismia, etten voi käsittää miten toimituksenne on kehdannut päästää sitä seulansa läpi.
Pyydän lukemaan seuraavan virkkeen uudelleen ja perustelemaan sen jälkeen miten yksikään itseään kunnioittava lehti voi julkaista tällaista roskaa runsas vuorokausi miltei sadan nuoren ihmisen hengen vaatineen joukkomurhan jälkeen:
"Jos Auvinen, Saari tai Breivik olisivat saaneet vähän seksiä ja edes välillä jonkun tyttöystäväkseen, kenestäkään heistä ei olisi tullut joukkomurhaajaa."
Paitsi että artikkelin väitteet eivät perustuneet mihinkään tiedossa oleviin faktoihin Anders Breivikistä, Määttäsen esittämä johtopäätös siitä kuinka nuorten naisten tulisi kantaa aivan erityistä vastuuta syrjäytymisvaarassa olevien miesten hoivaamisesta on pöyristyttävä. Räikeästi kärjistäen: Pillu ei ole lääke psyykkisiin ongelmiin. Ja sen saamisen (eli naisten näkökulmasta antamisen) väittäminen "hiljaisten nuorten miesten" parannuskeinoksi on loukkaus etenkin naisia, mutta myös miehiä sekä ylipäänsä ihmisen psyykeä ja seksuaalisuutta kohtaan. Kolmen toisistaan poikkeavan massamurhaajan tapausten yksinkertaistaminen oman henrylaasasmaisen keittiöpsykologian tueksi taas osoittaa täydellistä halveksuntaa tutkivan journalismin periaatteita kohtaan.
Epäilemättä rakkautta, huolenpitoa ja välittämistä tarvitaan maailmassamme enemmän. Mikäli tämän viestin esittäminen kaikessa yksinkertaisuudessaan oli toimittaja Määttäsen tavoitteena, epäonnistuminen ei olisi voinut olla paljon surkeampi.
Terveisin,
Tommy Lindgren
muusikko, kolumnisti