Maailmantalouden tulevaisuus

[Knoukka]

Kuvitellaan että viimeiset vuosikymmenet julkiset taloudet olisivat eläneet ilman velkaa. Mikä olisi silloin reaali- ja virtuaalitalouden ero tänä päivänä?

Olenko mä jossain väittänyt, että investointeja ja velkaa ei sinänsä pitäisi olla tai sallia? Investointeja tehtiin silloinkin kun reaali- ja virtuaalitalouden suhde oli terve. Esimerkiksi kun dollari oli sidottu kultakantaan.

Vai oletko nyt sitä mieltä, että mitä enemmän ja monimutkaisempi instrumentteja, vipuja ja loukkoja, finanssipankkiirit keksivät niin sitä paremmin meillä menee tulevaisuudessa. Että vipu tulee ja kääntää sairaat sängyissään ja futuuri opettaa äidinkieltä alakoulussa?

 

[Hawke]

Yksittäiset sijoittajat antavat spekulatiivisen kuplan kasvaa, vaikka tietävät sen olevan luonteeltaan spekulatiivinen. Optimaalista on myydä sijoituksensa juuri ennen kuin kupla on puhkeamassa, jonka ajankohdan tarkka ennustaminen on tosin vaikeaa. Seurauksena kuplan puhkeamisesta saattaa olla yleinen talouden syöksykierre mutta yksittäisen sijoittajan kannalta tämä olisi tapahtunut todennäköisesti ilman hänenkin osallistumistaan, joten kannatti tehdä voittoa väistämättömällä tilanteella. Koska markkinoilla ei ole yhteisvastuullisuutta, yhteinen tilanne heikkenee ja jäljet jäävät yleensä valtion korjattaviksi.

Toisaalta valtiot edesauttavat ongelmaa sillä, että ne niin auliisti pyrkivät tukemaan pankkeja ja muuta yksityistä sektoria talouskriiseissä. Tällöin pankit voivat yhä vapaammin jatkaa riskinottoa, kun valtio kuitenkin pelastaa ne. Valtiot maksavat vapaaehtoisesti spekulaatiotalouden kustannuksia.

Valtiot ovat itse päättäneet ottaa niin suuret velat, että niitä joudutaan maksamaan uusilla veloilla. Tässä tilanteessa yksityiset velanantajat saavat suurta valtaa valtioihin, mihin myös luottoluokittajien valta perustuu. Valtioiden taloutta kannattaisi hoitaa niin, ettei valtio joudu velkavankeuteen aina talouskriisin koittaessa.

Kreikan tapauksessa ongelmana oli myös se, että pankkien vakavaraisuussännöksissä valtioiden velkakirjoja on pidetty riskittöminä eikä pankkien ole tarvinnut pitää riittävää määrää omaa pääomaa valtioiden velkakirjoihin nähden. Näin valtiot ovat piilottaneet velkakirjojensa riskiä, heikentäneet pankkien vakavaraisuutta ja näin kaivaneet omaa hautaansa. Itse asiassa myös Kreikan eurojäsenyys oli riskin piilottamista, sillä Kreikka saattoi ottaa holtittomasti lainaa liian pienillä koroilla.

 

[Archie]

Olenko mä jossain väittänyt, että investointeja ja velkaa ei sinänsä pitäisi olla tai sallia? Investointeja tehtiin silloinkin kun reaali- ja virtuaalitalouden suhde oli terve. Esimerkiksi kun dollari oli sidottu kultakantaan.

Vai oletko nyt sitä mieltä, että mitä enemmän ja monimutkaisempi instrumentteja, vipuja ja loukkoja, finanssipankkiirit keksivät niin sitä paremmin meillä menee tulevaisuudessa. Että vipu tulee ja kääntää sairaat sängyissään ja futuuri opettaa äidinkieltä alakoulussa?

Tuo asettamani kysymys oli lähinnä filosofinen. Kuten mainitsitkin, niin velanotto on ok investointeihin. Julkinen talouden velanotto on kuitenkin paljolti juokseviin menoihin - ei investointeihin.

Jälkimmäisestä kommentistasi en ymmärtänyt mitään.

Mutta jos palataan itse kysymykseen.

Kuvitellaan että viimeiset vuosikymmenet julkiset taloudet olisivat eläneet ilman velkaa. Mikä olisi silloin reaali- ja virtuaalitalouden ero tänä päivänä?

Jos noin olisi menty, niin veikkaanpa että velkamarkkinat olisivat vain murto-osa nykyisestä. Reaali- ja virtuaalitalous olisivat lähellä toisiaan. Miksikö? No siksi, että lainarahalle olisi ollut merkittävästi vähemmän kysyntää maailmassa. Markkinat ovat vastanneet valtavaan lainarahan tarpeeseen, jonka julkiset taloudet ovat luoneet elämällä yli varojensa. Kannattaa myös huomata, että kun talous tökkii, niin keskuspankit (julkista puolta sekin) pistävät korot alas ja lisäävät rahan määrää markkinoilla. Ja silloin pyörä taas pyörii, kun rahaa mitä lainata. Nyt vain näyttää siltä, että pyörän pyörittäminen vaatii yhä enemmän keskuspankkirahaa ja velkaa jonnekin... Ehkäpä reipas inflaatio jossain vaiheessa korjaa velkaongelmat.

Eli näiden finanssikapitalistien ja julkisten talouksien avioliitto on verrattain pysyvä. Kumpaa tahansa voidaan syytellä, mutta molemmat ovat olleet tärkeässä osassa kriisin luomisessa.

 

[jps]

. Kannattaa myös huomata, että kun talous tökkii, niin keskuspankit (julkista puolta sekin) pistävät korot alas ja lisäävät rahan määrää markkinoilla. Ja silloin pyörä taas pyörii, kun rahaa mitä lainata. Nyt vain näyttää siltä, että pyörän pyörittäminen vaatii yhä enemmän keskuspankkirahaa ja velkaa jonnekin... Ehkäpä reipas inflaatio jossain vaiheessa korjaa velkaongelmat.

Korkojen lasku ei sinänsö lisää rahan määrää markkinoilla. Velalliset toki joutuvat maksamaan vähemmän korkoja sekä vanhoista, että uusista lainoista mutta vastaavasti velkojilta jää vastaava summa saamatta. Korkojen lasku periaatteessa heikentää valuuttaa, koska muista valuutoista olisi saatavissa parempi tuotto. Käytännön vaikutukset eivät ole noin yksioikoisia.

Ensisijaisesti alhaiset korot kannustavat investointeihin, koska investoinnit tulevat helpommin kannattaviksi alhaisella korkotasolla.

Julkisen talouden velkaantuminen voi johtua joko investoinneista esimerkiksi infrastruktuurihankkeet, niitä käytytään elvytyksessä. Esimerkiksi musiikkitaloja, tienrakennusta ja vastaavia pyritään toteuttamaan tuolloin.

Toki julkinen talous ottaa paljon ns. syömävelkaa palvelutuotantoon & tulonsiirtoihin.

Inlaatio varmasti helpottaa alhaisen korkotason aikana helposti velkoja, mutta ensiksi se lisävelkaantuminen tulisi saada kuriin.

 

[Knoukka]

Eli näiden finanssikapitalistien ja julkisten talouksien avioliitto on verrattain pysyvä. Kumpaa tahansa voidaan syytellä, mutta molemmat ovat olleet tärkeässä osassa kriisin luomisessa.

Noin on. Molemmat ovat vastuussa lopputulemasta ja julkinen talous aina maksajana veronmaksajien ominaisuudessa.

Mutta eiköhän alkusyy ole se, että kapitalismi sellaisena kun se meille on ilmennyt ei toimi ilman kasvua? Ja kun luonnollinen kasvu länsimaissa kulutettiin loppuun alettiin kasvaa velaksi. Tähän lisäksi se, että kehittyvien maiden kasvu on vielä luonnollista, reaalista ja pääosin yhteiskunnan hyvinvointia lisäävää, niin tilanne on tämä.

Mutta aika aikaansa kutakin, sano pässi kun päätä leikattiin.

 

[Archie]

Korkojen lasku ei sinänsö lisää rahan määrää markkinoilla.

Korkojen lasku vaikuttaa liikepankkien liikkelle laskemiin lainamääriin, ja sitä kautta se vaikuttaa 'virtuaalirahan' määrään. Sehän meni jotenkin niin, että yksi keskuspankilta saatu satanen voitiin lainata 8-9 kertaisesti.

Mutta eiköhän alkusyy ole se, että kapitalismi sellaisena kun se meille on ilmennyt ei toimi ilman kasvua? Ja kun luonnollinen kasvu länsimaissa kulutettiin loppuun alettiin kasvaa velaksi. Tähän lisäksi se, että kehittyvien maiden kasvu on vielä luonnollista, reaalista ja pääosin yhteiskunnan hyvinvointia lisäävää, niin tilanne on tämä.

Talouskasvuhan koostuu monista elementeistä. Se lienee selvää, että työpanoksen ja raaka-aineiden suhteen sillä on rajansa. Mutta toisaalta asiat voi aina tehdä tuottavammin ja siten generoida kasvua. Ainakin teoriassa.

 

[Sam]

Mutta toisaalta asiat voi aina tehdä tuottavammin ja siten generoida kasvua. Ainakin teoriassa.

Vitut voi, raja tulee tuossakin vastaan.

 

[Knoukka]

Krugmanin ajatuksia Occupy Wall Streetistä.

Useampi liikettä kritisoiva tekee tietynlaisen rationaalisen väistön ja yrittää selittää liikkeen merkityksen tyhjäksi. Mutta liikehän syntyy siitä, että ihmiset joukkoina ja etologisilla vaistoillaan kokevat, että asiat ovat pahasti väärin. Naurettavimpia tässä ovatkin ne "asiantuntijat", jotka näin väheksyvät luontoäidin voimaa. Ihmetyttää, että eikö historia ole opettanut mitään? Tehdäänkö meillä vanhalla mantereella taas sama virhe kuin Saksan suhteen maailmansotien välissä? Siltä näyttää ja sitähän tullaan saamaan mitä tilataan.

 

[oldez]

Krugmanin ajatuksia Occupy Wall Streetistä.

Useampi liikettä kritisoiva tekee tietynlaisen rationaalisen väistön ja yrittää selittää liikkeen merkityksen tyhjäksi. Mutta liikehän syntyy siitä, että ihmiset joukkoina ja etologisilla vaistoillaan kokevat, että asiat ovat pahasti väärin. Naurettavimpia tässä ovatkin ne "asiantuntijat", jotka näin väheksyvät luontoäidin voimaa. Ihmetyttää, että eikö historia ole opettanut mitään? Tehdäänkö meillä vanhalla mantereella taas sama virhe kuin Saksan suhteen maailmansotien välissä? Siltä näyttää ja sitähän tullaan saamaan mitä tilataan.

No aika paljon on samanlaisia merkkejä kuin ennen 1930-luvun lamaa...

 

[Knoukka]

No aika paljon on samanlaisia merkkejä kuin ennen 1930-luvun lamaa...

Näin on ja tarkoitin erityisesti Saksalle Ensimmäisen maailmansodan jälkeen määrättyjä sotakorvauksia sekä menetyksiä ja sen myötä saksalaisten elintason kurjistumista. Tämä "häpeärauhahan" ja tyytymättömyys oli se kasvualusta mistä kansallissosialismi sitten mittaansa sikisi.

Historiantajuttomuutta on olla nyt näkemättä samanlaista liikehdintää Euroopassa. Ja suurinta typeryyttä uskoa, että ihminen ja maailma olisi noista ajoista muuttunut.

 

[Mosse]

Olipa virkistävää kuulla Mika Ihamuotilan ajatuksia Marimekon brändistä ja sen 'maailmanvalloituksesta'.

Tuotanto Suomessa, paljon uusia liikkeitä maailmalle, ...

 

[Archie]

FT: EU saattaa kieltää luottoluokittajilta maa-arviot

Euron velkakriisin ratkaisua ei ole ainakaan helpottanut se, että tasaisin väliajoin kolme suurta luottoluokittajaa Standard & Poor's, Moody's ja Fitch ovat laskeneet tai uhanneet laskea eri valtioiden luottoluokituksia.

Euroopan unionin harkitsee vastaiskua: Financial Times Deutschland kirjoittaa, että EU saattaa kieltää luottoluokittajia julkistamasta arvioita eri valtioiden velanmaksukyvystä.

Lehti perustaa tietonsa EU:n komission luonnokseen, jossa sisämarkkinakomissaari Michel Barnier esittää kriittisen näkemyksensä. Lakiesitysluonnoksen mukaan EU voisi "väliaikaisesti" kieltää luottoluokittajia julkistamasta näkemyksiään maiden maksukyvystä.

Ehdotus on luultavasti hyvin kiistanalainen. EU-johtajat ovat jo aiemminkin kritisoineet luottoluokittajia, jotka ovat julkistaneet kielteisiä arvioita eri valtioiden velanmaksukyvystä. Kielto voisi estää luottoluokitusten laskun julkistamista "epäonnekkaalla hetkellä", esityksessä perustellaan.

Alkaa olla melko Neuvostoliittomainen meininki asiassa. Ehkä seuraaaksi kielletään ikävien uutisien julkaisu EU:sta ja eurosta.

 

[oldez]

Alkaa olla melko Neuvostoliittomainen meininki asiassa. Ehkä seuraaaksi kielletään ikävien uutisien julkaisu EU:sta ja eurosta.

Kehtaakin tehdä tuollaisia ehdotuksia.

 

[jaska]

Eurooppa velkaantuu vauhdilla.

Tilastoviranomainen Eurostat julkaisi perjantaina päivitetyt luvut (pdf) Euroopan maiden vuoden 2010 budjettivajeista. Niistä ilmenee muun muassa, että lähes koko Eurooppa elelee yli varojensa ja että Suomea voidaan pitää euroalueen velkapriimuksena.

Sekä euro- että EU-alueella valtioiden velat suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoivat vuodesta 2009 vuoteen 2010 vajaalla kuudella prosenttiyksiköllä. Euromaiden velka suhteessa bkt:een oli vuonna 2010 85,4 prosenttia ja 27 EU-maassa 80,2 prosenttia. Budjettivaje pysyi molemmissa puolestaan vuoden 2009 tasolla.

Suurimmat Euroopan budjettivajeet suhteessa bruttokansantuotteeseen löytyvät Irlannilta (-31,3%), Kreikalta (-10,6%), Britannialta (-10,3%), Portugalilta (-9,8%) ja Espanjalta (-9,3%).

Pienimmät alijäämät löytyvät puolestaan Luxemburgilta (-1,1%), Suomelta (-2,5%) ja Tanskalta (-2,6%). Viro ja Ruotsi olivat molemmat 0,2 prosenttia ylijäämäisiä.

Neljäntoista maan velka suhteessa bkt:een oli vuonna 2010 yli 60 prosenttia eli huolestuttavan korkealla.

Nämä maat olivat: Kreikka (144.9%), Italia (118.4%), Belgia (96.2%), Irlanti (94.9%), Portugali (93.3%), Saksa (83.2%), Ranska (82.3%), Unkari (81.3%), Britannia (79.9%), Itävalta (71.8%), Malta (69.0%), Alankomaat (62.9%), Kypros (61.5%) ja Espanja (61.0%) - eli aika lailla kaikki keskeiet euromaat. Tämä voi selittää markkinoiden epäuskoisen suhtautumisen suunnitelmaan velkaisimpien maiden pelastuspaketeista.

Suomen velka suhteessa bkt:een oli 48,3 prosenttia. Kasvua edellisvuodesta tuli hieman muuta euroaluetta vähemmän, neljä prosenttiyksikköä.

 

[Knoukka]

Vaikka muutama hahmo ei periaatteesta lue tämän maan terävimmän yhteiskuntakriittisen julkaisun juttuja niin lainaan silti tänne koska on täyttä asiaa.

Veroparatiisien vihollinen

Mikä veroparatiisi oikeastaan on? ”Herrasmiehet sikareineen pienessä huoneessa päättävät muiden ihmisten asioista”, vastaa Nicholas Shaxson.

"Veroparatiiseissa ei ole mitään tehokasta”, offshore-talouteen erikoistunut tutkiva journalisti Nicholas Shaxson toteaa. Hänen mukaansa salailuun perustuva veroparatiisitalous on markkinatalouden kannalta tuhoisa ilmiö.

”Veroparatiisit luovat markkinahäiriöitä ja epätervettä kilpailua. Vain isoilla yrityksillä on mahdollisuus käyttää veroparatiiseja. Pienet yritykset kuolevat pois, eikä tällä ole mitään tekemistä niiden todellisen kilpailukyvyn kanssa”, Shaxson niittaa.

Shaxson on Suomessa markkinoimassa veroparatiiseista kertovaa Treasure Islands -kirjaansa. Siististi pukeutunut, pehmeällä äänellä asiallisesti argumentoiva Shaxson ei päällisin puolin vaikuta kovin räväkältä tyypiltä. Hän kirjoittaa kuitenkin ärhäkästi ja mukaansatempaavasti.

Sittemmin tehtävästään irtisanoutunut Caymansaarten finanssijohtaja Anthony Travers kutsui Shaxsonia ”imbesilliksi, jolla on 11-vuotiaan aivot” sekä ”äärivasemmistolaiseksi sosiaali-insinööriksi”.

Taloustieteilijä ja New Yorkin Columbian yliopiston Earth-instituutin johtaja Jeffrey Sachs taas on ilmoittanut Shaxsonin kirjan olevan ”kerta kaikkiaan suurenmoinen”. Ainakin teos on herättänyt tunteita ja keskustelua. Se on ollut Britanniassa tämän vuoden myydyin talousaiheinen kirja.

Shaxsonin edellinen kirja Poisoned Wells käsitteli Afrikan öljyteollisuutta ja korruptiota. Hän kertoo tutkineensa Afrikan öljyvaltioita noin 15 vuotta ja ihmetelleensä, miksi ne pysyvät köyhinä. Seuratessaan öljyrahavirtoja Shaxson päätyi aina veroparatiiseihin, minkä jälkeen selvitystyö tyssäsi. Hän kertoo kuitenkin ymmärtäneensä yritysten verokikkailun merkityksen vasta muutama vuosi sitten keskusteltuaan Afrikan köyhyydestä ja talouden läpinäkyvyydestä erään amerikkalaisen juristin kanssa.

”Ensin ihmettelin, miksi hän jauhaa yritysten kirjanpitosäännöistä ja siirtohinnoittelusta. Sitten tajusin, että hänhän on ongelman ytimessä.”

Treasure Islandsin pääteesi on, etteivät veroparatiisit ole mikään maailmantalouden reunailmiö. Puolet kaikesta ulkomaankaupasta tapahtuu ainakin paperilla veroparatiisien kautta. Kehitysmaista pakenee veroparatiiseihin moninkertaisesti varoja niiden vastaanottamaan kehitysapuun nähden.

Tuoreen selvityksen mukaan Britannian sadasta suurimmasta yrityksestä 98 käyttää veroparatiiseja. Hyvin iso osa veroparatiisitaloudesta pyörii Lontoon Cityn ympärillä.

”Useimmilla briteillä ei ole hajuakaan, mikä Lontoon City on”, Shaxson harmittelee.

Shaxson pelkää kehitystä, jossa ”perinteiset” valtiotkin alkavat muistuttaa veroparatiiseja. Pelko on aiheellinen myös Suomessa. Viime keväänä valtiovarainministeriön vetämä, lähinnä rahoitusmarkkina-alan toimijoista koostunut työryhmä esitti lakiehdotuksen, jolla pyritään avaamaan niin kutsuttu hallintarekisteröinti suomalaisille pörssiyhtiöille. Tämä tarkoittaisi käytännössä, ettei pörssiyhtiöiden omistus olisi enää julkista.

Muun muassa Finanssivalvonta, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Finanssialan keskusliitto ovat perustelleet ehdotusta kilpailukyvyn parantamisella. Yritysten väitetään lähtevän muualle, koska moni muu valtio tarjoaa mahdollisuuden sijoittaa julkisten rekisterien ohi.

”Tuo on kauhea argumentti, jonka kuulen valitettavasti hyvin usein. Salailun lisääminen ei lisää millään tavalla talouden tehokkuutta. Salailukäytännöt tuovat maahan vain likaista rahaa”, Shaxson tyrmää.

Oman järjestelmän läpinäkyvyys on tärkeää, mutta se ei riitä. Shaxson kaipaa Suomen poliittiselta johdolta pankkisalailun vastaisia toimia myös kansainvälisellä tasolla. Hän ei pidä Suomen pientä kokoa ongelmana. Esimerkiksi Norja on ollut aktiivinen veroparatiisien vastaisessa työssä. Shaxsonin mielestä Suomen tulisi hypätä Norjan kelkkaan.

Treasure Islandsissa on paljon veroparatiisien sisäpiirissä toimineiden henkilöiden haastatteluja. Monet heistä olivat pelokkaita ja halusivat pysyä nimettöminä. Myös Shaxson sai Caymansaarilla vieraillessaan viestin, jossa häntä kehotettiin ”pitämään huolta omasta turvallisuudestaan”. Hän luottaa kuitenkin siihen, ettei tunnettuihin toimittajiin uskalleta koskea. Varsinaiset sisäpiirin ilmiantajat voivat kuitenkin olla vaarassa, Shaxson kertoo.

”Heidän elämänsä saatetaan tuhota täysin.”

Juuri toimittajat ovat Shaxsonin mukaan olleet avainasemassa veroparatiisiongelman esiin nostamisessa.

”Taloustieteilijät ovat olleet sokeita koko ilmiölle. Sitä on liian vaikea mitata, joten se on jätetty tieteessä täysin marginaaliin”, Shaxson kritisoi. Hänen mielestään taloustoimittajia myös kuunnellaan tänä päivänä enemmän: ”Talousjournalismista on tullut viime aikoina seksikkäämpää, tosin aika synkällä tavalla.”

Shaxson näkee myös viimeaikaiset protestit, kuten Wall Streetin valtauksen, osittain veroparatiisitalouteen liittyvänä reaktiona. Ihmiset ovat huomanneet, että rahoitusmarkkinoiden toiminnassa on jotain mätää. Puhkaistavia mätäpaiseita on monia. Veroparatiisitalous on yksi merkittävimmistä.

 

[markoj]

Maailmanrauhan ja turvallisuuden kannalta ois noin tuhat kertaa (varovainen valistumaton arvio) tehokkaampaa siirtää nyt vaikkapa Irania ja Pohjois-Koreaa vastaan kohdistetut pakotteet ja sotilastoimien uhka noihin parasiitteihin.

 

[Fasaldi]

Vaikka muutama hahmo ei periaatteesta lue tämän maan terävimmän yhteiskuntakriittisen julkaisun juttuja niin lainaan silti tänne koska on täyttä asiaa.

Mikä veroparatiisi oikeastaan on? ”Herrasmiehet sikareineen pienessä huoneessa päättävät muiden ihmisten asioista”, vastaa Nicholas Shaxson.

Jos Nicholas Shaxson ei hyväksy sitä, että jokin ihmisryhmä päättää muiden ihmisten asioista, niin silloinhan hänen pitäisi vastustaa myös demokratiaa.
Tuo kuvaushan nimittäin pätee erittäin hyvin myös demokratiaan. Edustuksellisessa demokratiassahan äänestäjien enemmistön valtaan äänestämä poliittinen eliitti päättää muiden ihmisten yksityisasioista.

Juha Kettunen kirjoitti aikoinaan osuvasti tästä:

Niin tai näin, muista, että edustuksellisessa demokratiassa yksilön äänellä ei ole paskankaan väliä. Kunnallisvaaleissa pienemmillä marginaaleilla on enemmän merkitystä kuin eduskuntavaaleissa, mutta kylmä tosiasia on, että tyhmän enemmistön ääni ratkaisee. Mieti kaksi kertaa, haluatko tukea järjestelmää, jossa tyhmän enemmistön valtaan äänestämä poliittinen eliitti päättää sinun yksityisasioistasi ja sinun rahoistasi – sinulta mitään koskaan kysymättä.

http://juhakettunen.blogspot.com/2008/09/vaalit-tuloo-mit-tehr.html

 

[Knoukka]

Jos Nicholas Shaxson ei hyväksy sitä, että jokin ihmisryhmä päättää muiden ihmisten asioista, niin silloinhan hänen pitäisi vastustaa myös demokratiaa.
Tuo kuvaushan nimittäin pätee erittäin hyvin myös demokratiaan.

Veroparatiiseista päättävien ja hyötyvien tahojen vertaaminen demokraattisen järjestelmään on kyllä foruminkin mittapuulla harhainen ajatus. Hehe. No, kyllä huumoria pitää olla yleiselläkin puolella.

Tuo Kettusen iänikuinen valitus "suuren enemmistön tyhmyydestä" on kyllä kulunen virsi näillä main ja sisältää jo itsessään loogisen ristiriidan, jonka Fasaldi näyttää purematta nielleen.

 

[Archie]

Miksi demokraattisesti valitut järjestelmät eivät onnistu pistämään veroparatiiseja kiinni tai estämään yhtiödensä toiminnan niissä?

 

[jps]

Tuo Kettusen iänikuinen valitus "suuren enemmistön tyhmyydestä" on kyllä kulunen virsi näillä main ja sisältää jo itsessään loogisen ristiriidan, jonka Fasaldi näyttää purematta nielleen.

Tyhmyys on poliittisissa asioissa useimmiten katsantokannasta riippuvainen. Mikä yhden mielestä on tyhmää on toisen mielestä fiksua.

Varmasti on niin, että puolet äänestäjistä on tyhmempiä kuin toinen puoli. Toisaalta äänestysprosentti ei käytännössä ole koskaan 100%, joten johtopäätös Kettusen ajatuksista on, että fiksut jättävät äänestämättä.