Kävin puoleltapäivin vatsan tähystyksessä. Ei tuo ihan niin kammottava kokemus ollu kuin ennalta kuvittelin, mutta vaikea tuota on järin miellyttäväksikään operaatioksi kutsua. Lähinnä se jotakuinkin pikkurillin paksuisen letkun nieleminen kauhistutti ennalta :yuck:
t: nimim. "syväkurkku"
Nonih, nyt oli sitten vuorossa suolen tähystys :eek!: Vatsalaukun tähystyshän oli jo takanapäin ja sen mukaan vatsa melkolailla normaalikondiksessa (minimaalinen tulehdus, mutta kuulemma vailla sen suurempaa merkitystä), sen sijaan laktoositesti piippas vahvasti positiivista. Sen mukaan sitten yritettiin elellä, kävin myös parin tunnin session ravintoteraupetilla, mutta ei vaan tuntunu millään tavalla vaikuttavan yhtään mihinkään, melkolailla sama söinkö laktoosipitoista safkaa vaiko en, pakki vaan oli jatkuvasti melkoisen heikoilla hapoilla, joku päivä saatto olla vähän parempi, seuraavana päivänä taas heikompi. Oikeastaan ainoa minkä pystyin melkoisella varmuudella sanomaan oli se, että vahvat mausteet (etenkin tyyliin tabasco & co.) polttivat (siis oikein niin, että sattui) vattan seudulla ja sai systeemin joksikin aikaan entistäkin heikompaan kuntoon. Ei siis auttanut muu kuin mennä suolen tähystykseen, joka hoidettiin eilen. Eilen siksi, että käytin melkolailla törkeesti suhteita hyväkseni ja ohitin jonossa kituuttatavat "tavalliset" kuolevaiset, pahoitteluni heille, normaaliolosuhteissa olisin saanut ajan sairaalassa joskus toukokuun lopulle. Idea muutamasta metristä sormenpaksuista letkua perseessä "livenä" ei kiehtonut ja kun olin usealta toimenpiteen kertaalleen kokeneelta taholta kuullut, että mieluummin kuolevat (traumaattisista ilmeistä päätellen ei kyseessä ollut edes vitsi), kun kokevat sen toistamiseen (vertasivat vartaalla paistettavaan sikaan...), päätinkin että mitä sitä itteään turhaan kiduttamaan, hoidatan asian nukutuksessa. Ja näin tehtiin, sain suoneen samaa litkua, jolla Michael Jackson tappoi itsensä (lääkäritäti kertoi tämän normaaliolosuhteissa varmaankin ihan hauskan anekdootin vasta kun oli ruiskuttanut litkun suoneen. Pelkäs varmaan, että peljästyn, jos kertoo etukäteen). Jollaintapaa ymmärrän univaivoista kärsinyttä Jacksonia, nimittäin minuutti tuon jälkeen muistan möngertäneeni jotain epämääräistä tyyliin "hejj voikshhh tääh tosssshiaan vhaaaikuddaaa nääääin nopeeshti? ja samalla ihmettellen, että onpahan jumalauta kieli kankee. Muistan vielä lääkäritädin myöntävän vastauksen ("tottakai"), sen jälkeen filmi poikki, aivan totaalisesti! Seuraava muistikuva kun nätti hoitajatyttö silitteli kylkeä ja kertoi, että tutkimus on ohitte, ja hän auttaa mut tohon viereiselle sängylle, jolla kärrää mut selvimään heräämishuoneeseen. Makoilin siellä noin tunnin ja sen jälkeen kuteet päälle ja hieman vielä epävarmoin askelin (vähän niinku olis lievässä humalassa) kuuntelemaan lääkärin tuomiota. Diagnoosi oli kuulemma täysin yksiselitteinen: paksusuoli tulehtunut kunnolla koko matkalta. Syytä ei kuulemma pysty varmuudella sanomana, koska koko asia on lääketieteelle edelleenkin jopnkunlainen mysteeri, mutta on kuulemma melko hyvin hoidettavissa. Sain lääkkeitä, joilla kokeillaan aluksi ja jos eivät ne tehoa, niin sitten kortisonilla etiäpäin.
Aikalaillahan tuo sitten meni juuri niinkuin kuin epäilinkin, itse en nimittäin oikein missään vaiheessa jaksanut uskoa, että kaikki johtuisi pelkästä laktoosista. Saattaapa jopa olla niinkin, että kun tuo tulehdus joskus toivottavadsti saadaan kuriin, ei laktoosi vaivaa sen enempää kuin aiemminkaan (eli ei juuri lain). Tässä kun on viime kesästä asti vaivan kanssa tapellut eikä koskaan tullu varmuutta siitä, mistä on oikeestaan kyse, niin olihan tuo oikeastaan melkoinen helpotus kun lopulta sai kuulla mistä vaiva ylipäätään johtuu. Kyllä siinä matkan varrella ehti jo ittelläkin käy mielessä, että josko vika onkin vaan nupissa ja vaikkei oliskaan, niin ainakin pikapuoliin alkaa olla :dunno: Valehtelisin myös, jos väittääisin, etteikö mieltä kaivellutkin sekin, että voishan sieltä löytyä jotain ikävämpääkin ja kohtalokkaampaakin kuin "vain" tulehdus.
Kaikennäköstä :thumbfh: