Mehe Rienarsuo
Lupaavin tulokas
Joulun alla kauppahalliin asteli kylkiviiva sykkien eräs kala. Kala oli vittuuntunut. Se oli vittuuntunut kalamies Nils Persvaolle ja kalakauppias Jorma Hutmakololle. Nils oli pyytänyt kalan Itämerestä. -Tuu nyt kala vittuun sieltä Itämerestä, oli Nils sanonut pyytäen. Kala oli tuuminut, että huonommin tuskin happea saa edes kuivalla maalla ja oli pompannut veneeseen. Hutmakololle kala oli vittuuntunut, koska Hutmakolo oli operoinut kalalta selkärangan ja sipaissut kalan kahdeksi fileeksi. Sen jälkeen oli Hutmakolo kuivannut kalan mellevät fileet ja uhonnut, että multahan et lipeä kala. Jos puhumalla hoidat ittes tästä ni oot aika lipevä kala. Kala oli meinannut, että ei tää vittu voi näin loppua. Että sillä olis vielä paljonkin annettavaa naaraskalarintamalla, että valkokastiketta olis jaettavana. -Oi suuri kalaäijä, pistä fileeni takas yhteen tai vedän sua vittu niin lanttulaatikkoon, että naukuu saatana, kala sanoi melko lipevänä. Hutmakolo paino pelon hiki otsalla fileisiin pikaliimaa ja pisti palapelin kasaan. Kala lähti äkkiä siitä liftaileen maituautun kyydissä Itämerelle, koska se ei oikeesti halunnu enempää kuivua, vaan vitusti viinaa teki mieli. Mutta se oli kuitenkin elossa. Se oli oikea livekala.
Viimeksi muokattu:
