Kannattaa muuten lukea myös seuraava kirjoitus, jossa omasta mielestä melkoisen tasapuolisesti arvioidaan ehdokkaita. Olkoonkin, että nostetaan toki Sauli omaksi ehdokkaaksi.
Kirjoitus on hyvä ja asiallinen, ei siinä mitään. Oikeastaan kuitenkin leimallinen siinä kuinka kyse onkin konservatiivisuuden (Niinistö) ja uudemman ajattelun (Haavisto) välisestä pienestä kuilusta. Pienestä raosta tosiaan, sillä mitään fundamentaalista eroa itse ehdokkaiden välillä ei juuri ole.
Niinistön kokeneisuutta maailman johtajien porukoissa korostetaan. Tietenkin tämä on hyvä meriitti. Kuin kala vedessä ja ilmeisen pitkällä tähtäyksellä valtiomieskastiin on hakeuduttu ja sille statukselle ollaan nyt kruunua hankkimassa. Epäilemättä miehen sanoja uskotaan, jos häntä vain halutaan kuulla maailman toreilla.
Pienen Suomen sana on siltikin melko heikko ylipäätään. Varsinkin jos sen johtajana on konservatiivinen ja siten harmaa hahmo.
Haaviston meriitit tulevat tuon PeePee:n linkittämän jutun mukana hyvin tietoon. "Haavisto on osoittanut kykyjä mm. rauhanneuvottelijana, ja pystyy varmasti edistämään maailmanrauhaa ja Suomen mainetta rauhanvälittäjänä."
Jos Suomelle jotakin imagoa ja isompaa ulkopoliittista statusta hakee, niin eikö tuo ole juuri sitä mitä halutaan? Tuollainen toimiminen isompien pelissä on sitä mihin näin pieni kansa parhaimmillaan pystyy.
Haavisto olisi varmasti paljon näkyvämpi hahmo valtiojohtajien joukossa. Niinistön harmauteen verrattuna muut johtajat hakeutuisivat hänen luokseen ja hakisivat näkyvyyttä hänen kauttaan. Haaviston vastaanotto Suomessa tai hänen kutsumisensa valtiovierailulle voisi olla jopa kilpailtu tilanne. Pienen Suomen näkyvyys ja siten vaikutusvalta voisi olla paljon suurempi kuin se nyt on. Siihen tarvitaan vain ennakkoluulottomuutta ja uskallusta. Olisi aivan mahtavaa, jos Suomi pystyisi jälleen pitkästä aikaa olemaan ensimmäinen maailmassa sellaisessa näytössä, joka oikeasti jää historian kirjoihin. Todisteena kansasta ja sen oikeudenmukaisuudesta ja rohkeudesta.
