En tiedä johtuuko tämä siitä, että ihmiset ovat niin erkaantuneet uskonnosta ja kirkosta, mutta välillä tuntuu oikeasti, että nyt haetaan hengellistä johtajaa, kädestäpitäjää ja sielunparantajaa eikä presidenttiä.
Toisaalta presidentit kilvan puhuvat arvojohtajuudesta, johon myös kansalaisilla näyttää olevan tarvetta. Halosen kaudesta tiedetään, että Halosen kannanotot heikoimpien ja köyhimpien puolesta, esiintymiset ja vierailut heidän keskuudessaan olivat tälle kansanosalle erittäin tärkeitä.
En kiellä lainkaan ihmisten tarvetta niihin asioihin joista kirjoitin. Niiden tarve ihmisillä on varmasti aivan todellinen. Siksipä aloinkin tosissani pohtia presidentin roolia.
Nykyisillä valtaoikeuksilla ei ole mikään ihme, että arvojohtajuus nousee tärkeäksi äänestyskriteeriksi. Väki on lopultakin tajunnut sen, ettei pressalla mitään valtaa ole.
Komp. Tuossa imuroidessa ehdin pohtia, että arvojohtajuus on hyvin pitkälti sitä, että kansalaiset voivat luottaa presidentin moraaliin ja johtamiseen mahdollisissa kriisitilanteissa. Ei pelkästään tiedolliseen pätevyyteen.
Henkistä ehkä, muttei hengellistä. Jos ehdokkaan uskonnollisuus olisi merkittävässä roolissa, niin Essayah ja Soini olisivat menestyneet paremmin. Heidän kohdallaanhan nimenomaan uskonto nousi esiin.
Onhan ainakin Heikki Hursti ilmoittanut kannattavansa Niinistöä ja sanonut arvostavansa hänen tekemäänsä työtä syrjäytyneiden hyväksi. Mutta varmasti Haavisto noinniinkun muuten profiloituu enämpi "pehmeiden arvojen" presidenttiehdokkaaksi.
Olet nyt tehnyt tuosta "hengellisestä johtajasta" itsellesi olkiukon jota mäiskiä. Itse en ainakaan ole huomannut, että sellaista tunnuttaisiin haettavan. Eli moinen kritiikki menee aika lailla ohi maalin (mikä ilmeisesti on kansa, joka äänestää väärin).
Ei lainkaan. Juurihan kerroin, että itse haen rautaista ammattilaista Suomen etuja ajamaan maailmalla.
Mistä ihmeestä päättelet, että olisin erityisen kiinnostunut sanan "olkiukko" etymologiasta?
Sääli että kaikki eivät äänestä.
Itse veikkaan 60 - 40 Niinistölle.