Me leikittiin taskulamppujen kanssa "tuikkis" -nimistä leikkiä varuskunnan metsissä lapsena. Säännöistä ei kyllä oo enää mitään käsitystä. Eipä mennä niihinkään metsiin enää yhtä vapaasti ku silloin joskus.
Vähän vanhempina lapsina laskettiin talvisin mm. varuskunnan kirkon(?)mäkeä alas potkukelkoilla ja välillä höpistiin vartiosetien kanssa niitä näitä. Ei siinä silloinkaan olis saanut olla telmimässä, mutta eipä meitä kukaan raaskinut poiskaan ajaa. Noilta ajoilta on kotoisin ehkä ensimmäiset oppitunnit siitä, mitä armeijassa kannattaa tehdä ja miten. Mut niin, kovin olis vaikeaa tuokin nykypäivänä.
Naapurien kiusaamiset oli meillä esimerkiks sellaisia, että talvella rinkutettiin rivitalon jonkun asunnon ovikelloa. Kun viaton ukko tuli avaamaan uksen, lensi lumivallin takaa lumipalloja niin paljon kun ehti heittää, ennenku mentiin naurunremakan saattelemana juoksujalkaa hatkaan. Ei sitä enää jaksais niin juosta.
Jossain vaiheessa lapsuutta oli leikkipaikkana Hätin romulaani radan varressa. Autoja, mopoja ja muita moottorikulkineita purettuna, ynnä muuta metallisälää ja -romua. Korkeilla kasoilla kiipeiltiin ja joskus pieniä naarmuja paikkailtiin, mutta eipä kenenkään vanhemmat tuosta sen kummempaa meteliä nostaneet. Eipä ole sitäkään laania enää.
Lehtiroskis oli kanssa mieluisa leikkiväline/-paikka. Varsinkin jos sinne pääs... siis joutui tytön kanssa. Nykyään ei sellaiseen enää kahta mahtuis, ja yksinään olis tylsää. Ja ne on varmaan jo varattukin.