Kaikki näytti jo paremmalta lauantaina kunnes eilen oli tullut kaksi niin vakavaa saturaation- ja pulssinlaskua että kun mentiin paikalle klo 14:00 niin siellä oli elvytysporukkaa pojan ympärillä. Lääkäri kertoi, etteivät meinanneet saada pulsseja nousemaan. Kun tilanne oli ohi, laitettiin hänelle puhtaita vaatteita valmiiksi odottamaan ja poistuttiin paikalta. Siellä oli myös uusi potilas jonka ympärillä oli jonkin verran hysteriaa. Ei pystynyt jäämään siihen hullunmyllyyn. Pysähdyin ajatuksissani kotimatkalla vihreisiin valoihinkin.
Siitä sitten käytiin vaimon kanssa kaupassa ja aika sumuisena mentiin siinä sitten. Juteltiin asiasta kyllä, mutta eipä se siitä puhumalla miksikään muutu. Jotain teorioita mietittiin, jotka olisi voinut tuollaisen aiheuttaa. Vaimo meni käymään kuuden käynnillä, itsellä ei paukut riittäneet. Poika oli voinut nyt sitten ihan hyvin. Ittellä päällä vielä tuo "miljoonaprojekti" joka ei voi vaan seisoa, joten oli pakko yrittää sitä kitkuttaa eteenpäin. Onneksi palkkaduunista olen nyt tämän viikon kesälomalla, ettei sitä paskaa tarvitse miettiä.
Hoitajat ovat nyt puhuneet että leikkaus olisikin jo ehkä tänään. Sais saatana olla, ennen ku kellosta loppuu aika.
Ei voi antaa itselle hetkeksikään hengitystaukoa, heti on saatana paska katossa ja kaikki päin helvettiä. Eletään vittu koko loppuelämä pelon vallassa, sillä siitä hyvä tulee.
Huoh.