Mielialat ja muut tuntemukset 2

Sue_me

Well-known member
Liittynyt
1.8.2005
Viestit
27848
Onpa taas ollut.

Ensin heivaan muijan, koska *lapset*. Sitten alan säätää toisen samanmoisen tätilöisen kanssa -> takki kääntyy kuin persuilla hallituksessa.


Sitten tullut ilmi lähisukulaisen sairastuminen. Tulee koskettamaan hyvin läheltä meikäläistä. Liian läheltä.

Lisätään vielä se, että alkaa olla lopullisesti kypsä nykyiseen työhön ja asuinpaikkakuntaansa.


Tulee hyvä syksy.
 

Dominic

Senior Member
Liittynyt
9.2.2000
Viestit
47813
Sijainti
Turku
Dominicin jälkikasvun tilanne lie tasaantunut normaalihkoksi kun ei ole raportoinut aiheen tiimoilta?
Tuubit poistettiin ukosta eilen maanantaina ja hän oli kovin räkäinen ja hankala. Sai kipulääkkeitäkin, mutteivät kauheasti auttaneet tuolloin päivällä. Illemmalla saanut vähän nukuttua.

Nyt tämä viikko odotellaan ja seuraillaan hänen limanerityksensä tilaa ja alustavasti loppuviikosta harkitaan osastolle siirtämistä. Ilmeisesti käytäntö tullee menemään niin, että äiti pääsee yöksi kotiin nukkumaan, koska olisi todennäköistä ettei saisi nukuttua sairaalassa lainkaan, näistä limatukoksista ja niiden hoitamisista huolehtien. Sinne järjestetään erikseen meille yöksi sairaanhoitaja tai sitten kaveri menee osaston kansliaan, jotta on jatkuvassa tarkkailussa kun ei olla itse paikalla.

Lastenlääkäriltä yritin varovaisesti kysyä jotain arvioita, kauanko me vielä osastolla viivyttäisiin, mutta arvion antaminen on hankalaa, koska se riippuu vain ja ainoastaan siitä milloin nuo hengitystieongelmat ratkeavat. Samankaltaisessa tapauksessa hengitystieongelmia on jatkunut jopa yhden vuoden ikään asti. Sitten on vielä vaithoehtoja, että kotiudutaan saturaatiomittareiden, syöttölaitteiden ja imulatteiston kanssa ja yöksi tulee kotiin sairaanhoitaja seuraamaan vauvan unta.

Mutta nämä kaikki on vaan epäilyjä ja ajatuksia, mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Vauvan vointi määrittää jatkon joka tapauksessa.

Muuten ukko alkaa olla ihan loistokondiksessa, kun tuo sydämen ductuskin oli mennyt paljon kiinni ja sen rasitus laskenut huomattavasti.

Eilen todettiin vaan, että alkaa kisakunto loppua, tai siis onhan se loppunut jo ajat sitten, nyt vaan mennään harmaa pilvi silmien päällä päivästä toiseen samanlaiseen ja toivotaan jotain positiivista muutosta ilmaisuustilanteeseen. Ja onhan tämä tälle kasvavalle vauvan persoonallekin näkyvästi rankkaa ja äärimmäisen ikävää aikaa. Harva vauva tällaista tarvitsee kokea ensimmäisten elinkuukausiensa aikana.
 

Olga

.
Liittynyt
13.10.2001
Viestit
40436
Sijainti
lakitukossa
Dompparin postaus oli ensimmäinen tänä aamuna lukemani. Hiljaiseksi vie.

Vaikka on rankkaa, niin sieltä se pikku-ukko ponnistaa! :thumbup:
 

Örfil

Guest
Koitos jatkuu. Hyvä että pumppuasia etenee.
Mietin kanssa tuota että mitä mahtaa jäädä pienen miehen mieleen tuosta kokemuksesta.

Sen verran omasta esikoisesta, joka oli vain kaksi ekaa viikkoa elämästään sairaalassa ja jolla oli sormissa ja varpaissa letkut, niin hän oli kouluikään saakka hyvin arka kaikista toimenpiteistä niillä seuduin. Esim. kynsienleikkuu sormista ja varpaista kuulemma sattui. Jos ei olisi tiennyt pojan taustaa, olisi viitannut kintaalla asialle.

Onneksi mitään muistikuvia ei noista asioista ei voi vielä jäädä, mutta jonnekin alitajuntaan voi jotain jäädä joka sitten ilmenee myöhemmin esim. kuten meidän tapauksessa.

Tsemppiä!
 

FO110K

Banned
Liittynyt
3.1.2001
Viestit
15345
En surkuttele Dompparin postausta, vaan keskityn positiivisiin:
hommat etenee, hoitosuunnitelmia on olemassa ja apujakin saatte tarvittaessa öiden nukkumiseen.
Takapakkeja ei tekstin perusteella ole ainakaan pahoja tullut (?), jotenka hienoa sekin.

Jaksamisia, koittakaa nähdä niitä pilvien hopeareunuksia tilanteissa ja muistakaa myös huomioida toisenne nyt vaikeana aikana.

Vaikka on rankkaa, niin sieltä se pikku-ukko ponnistaa! :thumbup:
Komp. :thumbup:
 

FO110K

Banned
Liittynyt
3.1.2001
Viestit
15345
Mietin kanssa tuota että mitä mahtaa jäädä pienen miehen mieleen tuosta kokemuksesta.
Sukulaisen tyttö oli tosiaan lastenklinikalla enempi ja vähempi asukkina ensimmäisen 2v. ajan (sydänleikkauksia jne.)
ja ei sillä ainakaan ole muistikuvia ensimmäisistä elinvuosista. (ei itselläkään kyllä)
Arvet ym. toki muistona kulkee hällä mutta muistot alkaa myöhempää...
 

Örfil

Guest
Juu, ei muistikuvia vielä rekisteröidy tuossa iässä, ne alkaa vasta jostain 4-5 ikävuoden tienoilta, mutta tosiaan jotain tuollaista kummallista meitin pojalla oli pienenä ja se meni lääkärien kanssa jutellessa sen varhaiskokemuksen piikkiin. Saattaa olla ihan yksittäistapaus, mutta mainitsin vaan kun on tuollainen kokemus omalta kohdalta.
 

Dominic

Senior Member
Liittynyt
9.2.2000
Viestit
47813
Sijainti
Turku
Oli siitä vissiin jotain tutkimuksia olemassa, kuten on siitäkin, kuinka esim. kenguruhoito tai vanhempien läsnäolo vaikuttaa jo keskosellakin hänen henkiseen kehitykseen ja operaatioiden jälkeen fyysiseen paranemiseen. Me ollaan oltu läsnä, mitä on pystytty, mutta mm. kenguruhoito ei ole ollut mahdollista.

Toivoisin että pieniä asioita olisivat, joista paitsi jää. Aika näyttää ja tilanteeseen kun ei voi vaikuttaa, ellei varasta sitä lasta sieltä ja mene asumaan sillan alle Albertin kanssa.
 

Örfil

Guest
Katselen just ikkunasta Albertin silmin. Hei, tuollahan pilkottaa puskassa jotain sinistä ja valkoista, mutta sehän, sehän on... !!!!!
 

Albert Oil

Hippi ja juntti
Liittynyt
14.2.2000
Viestit
55371
Sijainti
Korviesi välissä
Juu, ei muistikuvia vielä rekisteröidy tuossa iässä.
Yksilöllistä. Itse muistan välähdyksiä todella, todella nuoresta. Muistan itse asiassa jopa katsoneeni formuloita isäni kanssa 8 kuukauden ikäisenä.

Kaverini väittää näkevänsä ajoittain välähdyksiä jopa ihan synnytyslaitoksella olostaan mutta se on jo aika rankka väite.
 

Örfil

Guest
Mä muistan kanssa hämärästi sellaisen että meitä oli hirveen paljon siinä ja oltiin sellaisessa keinuvassa liikkeessä, sitten yhtäkkiä tuli lähtökiihdytys.
Sitten on pieni muistikatkos ja seuraavaksi muistankin sitten Etelä-Afrikan GP:n vuodelta 1962.
 

Lunssila

Well-known member
Liittynyt
6.6.2008
Viestit
18167
Itsehän muistan kuulleeni Martti Vainion kärystä isäni kassien läpi.
 
Ylös