Dominicin jälkikasvun tilanne lie tasaantunut normaalihkoksi kun ei ole raportoinut aiheen tiimoilta?
Tuubit poistettiin ukosta eilen maanantaina ja hän oli kovin räkäinen ja hankala. Sai kipulääkkeitäkin, mutteivät kauheasti auttaneet tuolloin päivällä. Illemmalla saanut vähän nukuttua.
Nyt tämä viikko odotellaan ja seuraillaan hänen limanerityksensä tilaa ja alustavasti loppuviikosta harkitaan osastolle siirtämistä. Ilmeisesti käytäntö tullee menemään niin, että äiti pääsee yöksi kotiin nukkumaan, koska olisi todennäköistä ettei saisi nukuttua sairaalassa lainkaan, näistä limatukoksista ja niiden hoitamisista huolehtien. Sinne järjestetään erikseen meille yöksi sairaanhoitaja tai sitten kaveri menee osaston kansliaan, jotta on jatkuvassa tarkkailussa kun ei olla itse paikalla.
Lastenlääkäriltä yritin varovaisesti kysyä jotain arvioita, kauanko me vielä osastolla viivyttäisiin, mutta arvion antaminen on hankalaa, koska se riippuu vain ja ainoastaan siitä milloin nuo hengitystieongelmat ratkeavat. Samankaltaisessa tapauksessa hengitystieongelmia on jatkunut jopa yhden vuoden ikään asti. Sitten on vielä vaithoehtoja, että kotiudutaan saturaatiomittareiden, syöttölaitteiden ja imulatteiston kanssa ja yöksi tulee kotiin sairaanhoitaja seuraamaan vauvan unta.
Mutta nämä kaikki on vaan epäilyjä ja ajatuksia, mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Vauvan vointi määrittää jatkon joka tapauksessa.
Muuten ukko alkaa olla ihan loistokondiksessa, kun tuo sydämen ductuskin oli mennyt paljon kiinni ja sen rasitus laskenut huomattavasti.
Eilen todettiin vaan, että alkaa kisakunto loppua, tai siis onhan se loppunut jo ajat sitten, nyt vaan mennään harmaa pilvi silmien päällä päivästä toiseen samanlaiseen ja toivotaan jotain positiivista muutosta ilmaisuustilanteeseen. Ja onhan tämä tälle kasvavalle vauvan persoonallekin näkyvästi rankkaa ja äärimmäisen ikävää aikaa. Harva vauva tällaista tarvitsee kokea ensimmäisten elinkuukausiensa aikana.
