Jos pikkulapsia ei ole taloudessa, niin eipä tuo niin kamalaa ole. Eihän ne kyytkään ihmistä pure ilkeyksissään, vaan kun tuntevat itsensä ahdistetuksi.
No, rehellisisesti en mäkään mitenkään myötätuntoisesti suhtautuisi kärmeksen majailuun samoissa tiloissa, pikemminkin pyrkisin sen hengiltä ottoon.
Ajat ovat muuttuneet. Nykypäivänä ei varmaankaan enää ensisijaisena reaktiona pyritä tappamaan vaan siirtämään.
Ysärillä vielä oli eri meno ainakin minulla. Mökkijärvellä mato-onkiessa kyy uiskenteli veneen vierestä ja samaten miettimättä humautin sitä melalla päähän. Nostin käärmeen kalaämpäriin ja tohkeissani soudin mökille esittelemään saalista. Ihan sillä idealla että naiset ainakin säikkyvät ja itsehän paistattelen valokehässä. Kaikki kävivätkin kuollutta kyytä kurkkimassa ja inhottelemassa.
Kunnes sitten serkun pikkulikka tuli silmät teevateina itkemään että kyy kurkkii ämpäristä vastaan. Serkkuni osoitti tyttärelleen isin kaikkivoipaisuuden ja sulki ämpärin sen tiiviillä kannella. Parin tunnin päästä kansi avattiin ja nyt ei enää kurkkinut.
Lopulta sitten, siinä oli useampi nuori perhe - parikymppiset isät ja äidit, päättivät että nyt on parempi kun ei järjestetä käärmeelle hautajaisia, vaan opetetaan lapsille luonnonlakeja. Käärme nakattiin muurahaispesään, koska näin oli meille koulussa opetettu, että muurahaiset syövät käärmeitä vaikka elävänä. Ja söiväthän ne sen rankaa myöten kuolleenakin.
Ketään ei purtu eikä sääliä näytetty.