Jääkylmä limu. Laitilan wirvoitusjuomatehtaan juomat, Messina ykkösenä, ovat jääkylminä sellaista nannaa, että tulee jano siitä kun ajattelee juovansa sitä. Keskiketterä on sitten siinä ihan tuntumassa, mutta sen nauttiminen ei välttämättä ole aina niin soveliasta.
Vettä juon nykyään hyvin harvoin. Mutta tulipa mieleen, oi tulipa hyvinkin, kuinka sekin on joskus ollut oikea herkkujen herkku. Nimittäin ku pienen pienenä teininä, ekassa kämpässä jossa asuin ilman vanhempia, oli kaivo pihassa, niin kun oli muutamankin päivän pultsannut putkeen, ja sitten heräili aamusella, niin oi että sitä tunnetta, kun ryömi otsanahalla kaivolle, veivas sieltä ämpärillisen jääkylmää vettä ja maassa istuen siitä alkoi kauhalla kumoamaan suuhun ja naamalle. Oijjoi mikä muistijälki. Sellanen varhainen, usvainen aamu, aurinko just noussut, rähjäinen, paskainen, haiseva teinilauri kaivon äärellä kumoassa vettä naamaan. Ja se tunne kun elämä ehkä voittaa sittenkin.