On ja sitten taas...
Hämmentää se, miten kovin eri tyyppisestä musiikista normaalisti tykkäävät ihmiset onnistuvat pitämään samanaikaisesti jotain esitettyä biisiä kovinkin hyvänä.
Kuunneltiin kotosalla noin puolet tän päivän esityksistä. Puol tuntia sitten meni soimaan Billy Joelin levy An Innocent Man (ei miehen parhaita) ja totesin, että "kaikki tän puolen biisit on parempia kuin yksikään biisi Euroviisuhistoriassa".
Esitän väitteen, että Euroviisubiisejä ei normaalisti arvioida samoilla kriteereillä kuin musiikkia, vaan ne arvioidaan Euroviisuina. On kiva olla kiva ja tykätä "siitä Transsilvanian Euroviisukappaleesta" koska Euroviisut on kiva juttu.
Musiikillisesti kilpailun anti on Max Martinin luokkaa.