Tottakai se on tyhmää, mutta toisaalta kun ei itse ole riippuvainen, on helvetin helppoa arvostella. Joka ei itse ole ollut riippuvainen, ei voi asiaa tietenkään ymmärtää. Vaikka se lopettaminen loppujenlopuksi saattais olla helppoakin (kuten munkin tapauksessa) on se kynnys edes sen yrittämiselle aivan HEl-VE-TIN korkea. Siihen liittyy jos jonkunlaista pelkotilaa, riippuvaisen on melkein mahdotonta ymmärtää/uskoa, että se nikotiiniriippuvuus katoaa ja juuri siitä syystä ei uskalla edes yrittää, sillä sitä jatkuvaa röökinhimoa ilman röökiä ei kukaan pitkään kestäisi. Totuus voi olla, että kun sen lopettamispäätöksen on tehnyt, katoaa kummasti se himokin (näin kävi mullekin). Itsehän en lopettamista varsinaisesti edes suunnitellut (ehkä parempikin niin), eräänä aamuna duunissa vaan yhtäkkiä päätin, että mitäpä jos jätänkin sen päivän ensimmäisen röökin polttamatta ja näin tein. Sitä ensimmäistä en ole tähän päivään mennessä vielä polttanut.
Tällä kaikella siis yritin sanoa, että pikkusen ymmärrystä myös tupakoimattomilta. Se on äärettömän helppo arvostella asioista joista ei itsellä ole mitään kokemusta (kokemukseksi ei lasketa satunaisia teini-iässä polteltuja röökejä vaan nyt puhutaan riippuuvudesta), asiaa ei myöskään yhtään helpota tupakoitsijoiden leimaaminen jollaintapaa tyhmiksi. Aika harva tupakoitsija polttaa loppujenlopuksi mielellään, uskoisin että usiemmat haluaisivat lopettaa, mutta eivät vain siihen pysty tahi eivät ole vielä niin pitkällä, että kykenisivät edes vakavissaan yrittämään.
Trust me, been there, done that.