Saapa nähdä. Olis tarkoitus alkaa soittelemaan erään lapsuudessa aika liki parhaan kaverin kanssa. Punkrokkia tosin, ei puhelinta. Juteltiin n. vuonna -91 tai -92, ja heti perään tänä vuonna.
Mulla ei oikeestaan tota murhetta ole. Nykyisellään tulee oikein otettua asiaksi, että pitää sukulaisiin yhteyttä kun tuota näennäiseksi kokemaani yhteyttä Facebookin kautta ei ole.
Lihava ja äkäinen teinityttö puhelimessa vilkaistuaan aikataulunäyttöä Hämeenlinnan linja-autoasemalla. Mietin ensin pitäiskö sille kertoa, että tottakai ne kaikki bussit menee linja-autoaseman kautta ja lukihan se siellä seinäaikataulussakin. Totesin kuitenkin, että reilu kolmen tunnin odotuksella lienee kasvattava vaikutus. Ainakin vatsaa kasvattava, olihan siinä vieressä grilli.
Tossahan riittää, että aistittu sävelkorkeus eli perustaajuus on sama. Ja sehän kuten musiikista jotain tietävät syntyy kuulijan korvassa eli aivoissa.
Ei se tässä musalajissa oo kovin nuukaa tuonkaan suhteen.
Taas sama. Vitutus päällä ja aivan ansaitusti. Tulis joku ja vetäis turpaan.
o/
Oma tietty haikeutensa on siinäkin, kun tavataan yhteisen kaverin hautajaisissa ja jutustelu sujuu kivasti samaan malliin kuin aina ennenkin, mutta silti ei saa aikaiseksi ottaa toiseen yhteyttä...
Mä oon kuullut myös juttua että yhteisen sävelen löytymiseen on saatavilla erinäisiä apukeinoja niin musiikissa kuin muutenkin. Nuottiöljyks kutsuttavalla aineella kuulemma saa ne nuotit sovitettua silleen, ettei riitasointuja isommin tule.
En mäkää sua halua nähdä. Apina!
Onnistuu. Pysyn vaan sun näkökentä laitamilla. Piereskelen siellä sitten ja saat ihmetellä, mistä toi paskan haju tulee. HäHÄÄ!
Muista että mulla on todella hyvä ääreisnäkö. Muu näkökyky onkin sitten ihan persiistä!
Nimenomaan! Seison sun nenän edessä piereskelemässä, etkä huomaa mitään!
